*Yhteistyössä Suomen käsityön museo
ja Erkkola
Suomen käsityön museon kesäretki ja sitä myötä Tuusulan Rantatien museokierros päättyi Erkkolaan. Tämä ei kuulunut alun perin varsinaiseen retkiohjelmaan, mutta ehdin piipahtaa ennen lähtöä täälläkin. Tiesin J.H. (Juhana Heikki) Erkon (1849-1906) olevan runoilija, mutten etukäteen tiennyt että hänelläkin oli oma taiteilijakotinsa Rantatien varrella.
J.H. Erkko muutti vuonna 1901 Tuusulaan ja pitkäaikainen haave omasta kodista toteutui, kun Pekka Halosen suunnittelema talo valmistui vuonna 1902. Rakennusmestarina toimi Halosen veli Antti Halonen, joka oli valvonut myös Halosenniemen rakentamista. Erkko halusi asua mahdollisimman lähellä ihailemansa kansalliskirjailijan, Aleksis Kiven, viimeistä asuinsijaa ja Aleksis Kiven kuolinmökki sijaitseekin aivan tien toisella puolella. Erkkola edustaa ajalle tyypillistä kansallisromanttista tyyliä ja talon keskipiste on suurikokoinen, karjalaistyylinen pirtti, jossa on vihreäksi lasitettu takka. Nämä vihreät takat tuntuvat olevan yksi Tuusulanjärven taiteilijayhteisön kotien yhdistävistä piirteistä (sen kansallisromanttisuuden lisäksi). Hirsiseinien kauneus paljastuu vasta talon sisäpuolella.
 |
| Karjalainen pirtti ja vihreä takka. |
 |
| Yläkerran takka. |
Siinä missä taiteilijat kuvasivat kansallisromantiikan huippuvuosina Kalevala-aiheita maalauksiinsa, Erkko siirsi Kalevalan näytelmiin kuten Aino (1893), Kullervo (1896) ja Pohjolan häät (1902). Näytelmät saivat aikaan ihastusta ja Erkko sisällytti tapansa mukaan näytelmiin myös oman aikansa keskustelunaiheita. Ainosta saattoi löytää viitteitä naiskysymyksestä Ainon vastustaessa järjestettyä avioliittoa ja Kullervon noustessa sortajiaan vastaan se nähtiin kannanottona työväenkysymykseen. Pohjolan häissä kansallinen teema oli niin näkyvästi esillä, että sen pelättiin joutuvan sensorien kynsiin.
Teemaan sopien Erkkolassa oli esillä Karjalan kunnailla vaihtuva näyttely, jossa esiteltiin Karjala-aiheisia kuvituksia ja maalauksia 1800-luvulta 1930-luvulle. Näyttelyssä on teoksia Eero Järnefeltiltä, Pekka Haloselta, Axel Gallénilta, Rudolf Koivulta ja Martta Wendeliniltä. Kokonaisuus on esillä 6. syyskuuta 2015 saakka.
Runoilija ehti asua Erkkolassa vajaat viisi vuotta, kuolemaansa (1906) saakka. Vuoteen 2006 asti Erkkola toimi yksityiskotina. Taiteilijakoti siirtyi Tuusulan kunnan omistukseen vuoden 2007 alussa. Erkkolan oston mahdollistivat Jane ja Aatos Erkon säätiön lahjoittamat varat. Säätiö on tukenut taloudellisesti myös Erkkolan kunnostamista alkuperäiseen asuunsa. J. H. Erkko oli ministeri Aatos Erkon isosetä.
Tunnelma Halosenniemeen ja Ainolaan verrattuna on Erkkolassa galleriamaisempi mikä selittyykin sillä, että paikka toimii tapahtumapaikkana muun muassa klubi-illoille, musiikille, sanataiteelle, ajankohtaisille luennoille, työpajoille ja kursseille sekä näyttelypaikkana Tuusulan taidemuseon kuvitustaiteen kokoelmalle. Laajalla taidetarjonnalla halutaan tuoda esille Rantatien arvokasta ja monipuolista historiaa ja toisaalta muuntaa kulttuuriperintö aktiiviseksi poikkitaiteelliseksi kulttuuritoiminnaksi. Aika mahtava kattaus kulttuurin elävöittämistä etten sanoisi! Esimerkiksi lokakuussa olisi teatteria, tanssia ja musiikkia yhdistelevän Muusa Klubin esitys Aino Järnefeltistä.
Vaikka Erkkola ei ollut tunnelmaltaan niin autenttinen ja näkyvästi taiteilijakeskeinen kuin Halosenniemi ja Ainola, se vaikuttaa elävyydessään ja kulttuurin edistämisessään ihan huikealta. Siinä missä Halosenniemi oli aikoinaan taiteilijayhteisön olohuone, sen paikan on tainnut periä nyt 2010-luvulla Erkkola. Lisäksi se oli nykyisessä asussaan sellainen, jonne voisin kuvitella kantavani omat huonekaluni saman tien ja asettuvani asumaan. Ei siis liian museomainen. Ja se lasiveranta, voi hyvänen aika mikä valo ja ihana mummolafiilis!
Pitkä, mutta muistijälkiä jättävä retkipäivä. Kiitos Suomen käsityön museo, että pääsin matkalle mukaan! Menneisiin matkakohteisiin pääsee palaamaan vielä täällä:
Olipa kiva, kun teit tämän sarjan. Osaan nyt hieman ajatella paremmin, että mihin haluan mennä ja mitä odotan.
VastaaPoistaPaluumuuttajatar: Näin ajattelin, että tallainen katsaus palvelisi hyvin Tuusulaan menijöitä.
PoistaMahtavaa että pääsit Erkkolaan. Olen mennyt sen ohi lukuisia kertoja, mutta katsellut sitä vain ulkopuolelta. Mikä kaunis takka!
VastaaPoistakenkä: Kiva kuulla että tässä oli sinullekin jotain uutta! :) No sanos muuta, kyllä tuon Tuusulan rantatien jälkeen olen vähän aivopesty noihin vihreisiin takkoihin. ;)
Poista