Festival del Vino

Kuva: Kuopio Wine Festival.

Viime viikko oli melkoista reissaamista välillä Jyväskylä-Siilinjärvi-Kuopio-Jyväskylä-Siilinjärvi-Kuopio-Jyväskylä. Aurinkoiseen Kuopioon veti Kuopion viinijuhlat, jossa oli tällä kertaa teemana espanjankieliset maat: Espanja, Argentiina, Chile ja Uruguay. Uutuutena oli ruokakatu, comida callejera, jossa oli tarjolla mm. tapaksia, juustoja, paellaa ja erilaisia makkaroita.

Omat viinijuhlat starttasivat maanantaina, kun esintymässä olivat Sanni ja Kaija Koo. Ystäväpariskunnan kanssa aloittelimme espanjalaisen festaritunnelman kuitenkin savolaisittain Samposta, jossa lautaselle päätyi kuuluisa paestetut muikut Sampon tyyliin (pottumuussia, tommaattia, kurkkua, sitruunoo ja tillijä). Sampo on palvellut jo vuodesta 1931 alkaen ja sitä pidetään Suomen parhaana muikkuravintolana. Sampossa on vieraillut myös London and Beyond blogi.

Yksinkertaista ja hyvää ilman liikaa hienostelua.
Täällä osataan valmistaa muikut ja siitä paikka tunnetaankin.

Samposta siirryttiin satamaan ja viinijuhlakadulla festarikansaa viihdytti
improvisoidulla freestyleräpillä Wappaat Tyylit. Akustista ja rentoa savolaisräppiä.

Maanantai lienee verottanut hieman kävijöitä, sillä Kaijan keikalla fiilisteli vähemmän kuulijoita kuin edellisvuonna. Tunnelma oli siitäkin huolimatta samanlainen, energiaa alusta loppuun. Karaokefiiliksellä meni itseltäkin hieman ääni käheäksi.

Yöpalaa torilta ennen kotiinlähtöä.

Perjantaina vietettiin sitten tyttöjeniltaa siskon kesken Tuure Kilpeläisen ja Jenni Vartiaisen keikoilla. Tälle päivälle sattui se todellinen helleaalto ja auringonpaisteessa keikkaa katsellessa piti jo miettiä palaako auringossa kasvojen toinen puoli vai etsitäänkö varjoa.

Festariruuassa ei ollut moittimista. Vähän toisenlaista meininkiä kuin ne perinteiset makkaraperunat. Lautasella Chimichurri lohta: argentiinalaisella chimichurri yrttimaustekastikkeella maustettua lohta, tomaattisalaattia ja valkosipulipikkelsiä.

Perjantain esiintyjäkattaus oli siitä oivallinen, että minä pääsin fanittamaan Tuurea ja sisko Jenniä. Tykkään Jennistäkin ja iloinen yllätys oli, että radiosoitossa jo vähän kuluneetkin kappaleet tuntuivat livenä hienolta. Ihana persoona, eikä tyttö ole niitä savolaisia juuriakaan unohtanut, sillä Suru on kunniavieras kappaletta oli laulettu kuulema sävellysvaiheessa jopa pelimannityylillä savoksi. Tästä saatiin välispiikissä pieni maistiainenkin:

"Sitten kun kukkanen kesän on nähny hajjoo se muahan, on multoo.

Niät sen silti kukkana aena, muistot on kalleinta kultoo.

Eekä sun vieraas asumaan jiänyt, lähti se muualle matkaan. 

Vielä se tulloo, männäkseen jälleen lähemmäs kun uavistatkaan."

"Ju-ju-juu-uu-uu-uu"

Sataman vesille Jenniä kuuntelemaan saapuneet käänsivät purjeveneensä illan päätteeksi, ja kyllä varmasti kelpasi kuun loisteessa Kallaveden pinnalla lipua. Suomen kesä on kaunis.