Miksi kulttuurihyvinvointia tarvitaan?

Anna-Maria Väisänen ja Emma Fält Kuopion kaupunginkirjaston Kohtaamo-tilassa kertomassa Ikääntyneiden hyvinvoinnin tulevaisuudet-hankkeesta.

Siellä seuraajissani on varmasti monen ikäisiä henkilöitä. Toiset ovat pohtineet ikääntymistä, toiset eivät kenties vielä lainkaan ja osa elää parhaillaan vanhuudeksi määriteltyä elämänvaihetta. Itse toivon, että sitten kun lopullinen aika tulee omalle kohdalleni päätökseensä - oli se sitten missä vaiheessa elämää tahansa - saisin ajatella, että "Tämä oli hyvä matka". Sitä ennen toivon voivani nauttia hyvästä aikuisuudesta ja vanhuudesta.

Miksi kulttuurihyvinvointia tarvitaan?

Pohjois-Savo nousi jälleen otsikoihin Suomen sairastavimpana alueena. Tämä käy ilmi THL:n sairastavuusindeksin ja työkyvyttömyysindeksin yhteistuloksista. Sairastavuusindeksiin vaikuttavat muun muassa alkoholisairastavuus ja vakavat mielenterveyden häiriöt. Tilanne on hälyttävä ja surullinen, mutta tässä on mielestäni myös syy, minkä vuoksi Pohjois-Savossa tulee panostaa vahvemmin ihmisten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseen.

Kokonaisvaltainen hyvinvointi tarkoittaa fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia. Näitä kaikkia osa-alueita yhdistää usein tavalla tai toisella kulttuurihyvinvointi. Termi tarkoittaa taiteen ja kulttuurin myönteisiä vaikutuksia fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen, elämänlaatuun sekä yhteisöllisyyteen.

Minulla on etuoikeus työssäni Pohjois-Savon hyvinvointialueen taideasiantuntijana nähdä laajasti positiivisia kehityskulkuja Pohjois-Savon terveyden ja hyvinvoinnin parantamiseksi. Surullisista tilastoista huolimatta paljon hyviä asioita tapahtuu. Valitettavasti hyvät uutiset tuntuvat usein hukkuvan klikkiotsikoiden alle ja ikävät uutiset myyvät positiivisia paremmin. Pohjois-Savossa useat toimijat ja organisaatiot ovat kuitenkin sitoutuneet strategioissaan edistämään kokonaisvaltaista hyvinvointia:

Pohjois-Savon hyvinvointialue

• Pohjois-Savon hyvinvointialueen strategiassa se näkyy muun muassa painopisteenä, jossa ennaltaehkäiseviä palveluita vahvistetaan. 
• Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen (HYTE) yksikkö. HYTE-toiminta on kuntien ja hyvinvointialueiden lakisääteistä toimintaa, jolla tuetaan asukkaiden terveyttä, osallisuutta ja toimintakykyä sekä ehkäistään sairauksia.  
• HYTE-yksikön alaisuudessa toimii hyvinvointialueen erilaisista ammattilaisista koostuva Kulttuurihyvinvointityöryhmä. Se on verkostoitunut muun muassa valtakunnallisen Taikusydän- ja Pohjois-Savon kulttuurihyvinvointiverkoston kanssa. Pohjois-Savon hyvinvointialueen Kulttuurihyvinvointityöryhmä on edelleen avoin kaikille aiheesta kiinnostuneille hyvinvointialueen työntekijöille. Toiminnasta antaa lisätietoa Ehkäisevän mielenterveys- ja päihdetyön koordinaattori Helena Törmi: helena.tormi@pshyvinvointialue.fi
• Hyvinvointia kulttuurista ikäihmisille Pohjois-Savoon -hankkeessa palveluita kohdennetaan yli 60-vuotiaille lisäämään mielen hyvinvointia, osallisuuden kokemusta ja laajentamaan sosiaalista elämänpiiriä. Hankkeen myötä on luotu muun muassa etsivän kulttuurisen vanhustyön malli sekä kulttuurin vapaaehtoistoiminta, jossa tärkeimmässä roolissa ovat kulttuuriluotsit.

Pohjois-Savon liitto

• Pohjois-Savon maakuntasuunnitelmassa (2040) ja ohjelmassa (2026-2029) "Osaavat ja hyvinvoivat ihmiset" on nostettu yhdeksi kaikkia kärkialoja läpileikkaavaksi kehittämistarpeeksi. Osaavat ja hyvinvoivat ihmiset tarkoittavat muun muassa työ- ja toimintakykyä, terveyttä, hyvinvointia, kulttuuria ja urheilua.
• Maakuntasuunnitelmassa määritellään Pohjois-Savon pitkän aikavälin kehittämistavoitteet, strategia niihin pääsemiseksi sekä väestötavoitteet. Kaikkien alueen toimijoiden tulisi olla tietoisia maakuntaohjelman tavoitteista tavalla tai toisella, jotta jokainen toimija voisi omalla toiminnallaan edistää yhteistä hyvää Pohjois-Savoon.
• (Maakuntasuunnitelman sivu 48) "Yliopistollinen sairaala yhdessä vetovoimaisten matkailukohteiden kanssa luo erinomaiset edellytykset terveysmatkailun kehittämiselle."
• (Maakuntasuunnitelman sivu 49) "Matkailun ja luovan talouden merkitys identiteetin, yhteisöllisyyden ja mielen hyvinvoinnin lähteenä on keskeinen Pohjois-Savon maineen sekä veto- ja pitovoiman näkökulmista."
• (Maakuntasuunnitelman sivu 49) "Kehitetään kulttuurihyvinvointia: edistetään kulttuuristen oikeuksien ottamista osaksi sote-palveluita, kulttuurihyvinvointimalleja ja digitaalisten alustojen hyödyntämistä."

Kuopion kaupunki

• Kuopion kaupunki kehittää kulttuuritoimintaa yhteistyössä Kuopion sekä Pohjois-Savon asukkaiden kanssa.
• Kulttuurin edistämisen tiimi.
• Kulttuurinen ryhmätoiminta. 
• Kulttuuria ympäristössä.
• Monikulttuurinen Kuopio.
• Ohjeita kulttuuria tuottaville toimijoille.
• Kulttuurilaitokset.

Valitettavasti monilla on rajalliset resurssit tiukkojen taloudellisten tilanteiden vuoksi. Tästä syystä yhteistyön ylläpitäminen ja vahvistaminen yli organisaatiorajojen on ensiarvoisen tärkeässä asemassa, jotta saamme vaikuttavia tuloksia aikaiseksi - yhdessä. Ajattelen, uskon ja toivon, että kaikilla on yhteisenä tavoitteena edistää kokonaisvaltaisesti hyvinvoivaa ja vetovoimaista Pohjois-Savoa.

Ikääntyneiden hyvinvoinnin tulevaisuudet - "Tulevaisuus on meidän kaikkien asia"

Ikääntyneiden hyvinvoinnin tulevaisuudet -hanke järjesti avoimen Jaettu tulevaisuus 2.0 -työpajan (15.6.2026) Kuopion kaupunginkirjaston Kohtaamo -tilassa. Työpajassa jaettiin ajatuksia merkityksellisestä elämästä, ikääntymisestä ja hyvinvoinnista. Mukana oli yli 60-vuotiaista koostuva tutkimusryhmä, joka pohtii ennakkoluulottomasti sitä millaisessa maailmassa haluamme elää ja kuinka tutkimme tulevaisuutta:

• ”Tulevaisuus on meidän kaikkien asia.”
• ”Itsemääräämisoikeus, vertaistukijärjestelmän kehittäminen. Ihmisten erilaistaminen pitäisi lopettaa.”
• ”Älä hanki uutta. Käytä vanhaa.”
• ”Ei ’tule vaisuus’ vaan tulevaisuus.”
• ”Kun on sen aika – saataisiin hyvää hoitoa.”
• ”Ikäihmisten kokemusten tallentaminen on rikkaus tulevaisuuteen.”

Tutkimusryhmässä hyödynnetään osallistavia menetelmiä ja taiteellista työskentelyä. Ryhmää ja työpajatoimintaa ohjasivat Emma Fält ja Anna-Maria Väisänen. Molemmat ovat esiintyjiä ja monialaisia taiteilijoita. He ovat työskennelleet ikääntyneiden parissa vuodesta 2020 alkaen.

Järjestetty tilaisuus ja tutkimusryhmän työskentely olivat osa Hyvinvointia kulttuurista ikäihmisille -hankekokonaisuutta, jota toteuttavat muun muassa Taide ja kulttuurivirasto yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa. Kokonaisuudessa on tuotettu tietoa ikääntymisen tulevaisuuksista. Kuopion ryhmän lisäksi työpajoja on toteutettu ikääntyville ja hyvinvoinnin asiantuntijoille ympäri Suomea.

Kohtaamossa työpajaan osallistujat heittäytyivät luovaan leikkiin. Toinen pareista otti siveltimen käteensä ja laittoi silmät kiinni. Toinen kannatteli parin kättä ja maalasi hänen puolestaan, jolloin tilaan luotiin turvallinen luottamuksen, kohtaamisen ja koskettamisen ilmapiiri.

Lisätietoa Ikääntyneiden hyvinvoinnin tulevaisuudet -hankkeesta: emmavilina@gmail.com

Kuvat ovat Kuopiossa järjestetystä Jaettu tulevaisuus 2.0-työpajasta.

Taidehetki vanhusten ryhmäkodissa

*Yhteistyössä Jyväskylän kulttuuriluotsit

Sain hienon mahdollisuuden osallistua Jyväskylän kulttuuriluotsien järjestämään taidehetkitapahtumaan Jokikartanon vanhusten ryhmäkodissa. Tilaisuuteen oli kutsuttu taiteilija Carl Bengtsin (1876-1934) pojanpoika, Antti Bengts, kertomaan vaarinsa taiteesta. Tapahtumalla haluttiin tuoda taide ja paikallishistoria helposti ja lähelle vanhusten arkea. 

Carl Bengts: Omakuva, 1911. Kuva täältä.

Närpiössä maanviljelijäperheeseen syntynyt Carl Bengts opiskeli koristemaalariksi Karl Hellstenin johdolla ja jatkoi taideopintoja Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa (1895-1896) ja Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa (1897-1898). Turussa hänen opettajanaan toimi jonkin aikaa Victor Westerholm. Bengts oli myös Ruovedellä Akseli Gallen-Kallelan oppilaana syksyllä 1899 ja avusti Gallen-Kallelan suunnittelemien freskojen maalaamisessa Pariisin maailmannäyttelyn Suomen paviljongissa vuonna 1900. Carl Bengtsin omalle taiteelle olivat ominaisia kansanomaiset maalaiselämän aiheet, puhtaat värit ja taidokas valon kuvaus. Häntä pidetäänkin yhtenä Suomen varhaismodernisteista. Maalaamisen lisäksi Bengts teki myös grafiikkaa ja suunnitteli muun muassa huonekaluja.

Ruotsinkielisestä taustastaan huolimatta Bengts oli suomalaisuusaatteen kannattaja ja suomalaisen kansankulttuurin ihailija. Taiteilijan suosittelijoina toimivat esimerkiksi Jean Sibelius ja Albert Edelfelt. Vuonna 1912 Bengts teki maalausmatkan Keski-Suomeen. Lopullisesti Carl Bengts muutti vaimonsa kanssa Jyväskylään toukokuussa 1927 ja asui Kuokkalassa Kumpulan huvilassa kuolemaansa saakka. Näiden Äijälän, Tourujoen ja Kumpulan terassilla maalattujen teosten vuoksi Bengtsiä pidetään Jyväskylän kuvaajana. Hän oli myös hyvä ystävä toisen jyväskyläläisen taiteilijan, Jonas Heiskan (1873-1937), kanssa.

Kumpulan huvilan pihalla seisonut kaksihaarainen puu oli suosittu kuvauskohde.

Antti Bengts.

Antti Bengts kertoi vaarinsa elämästä ja taiteesta esittelemällä teoksia Äijänlänjoen ja Tourujoen rannoilta. Saimme kuulla myös joitain Antin henkilökohtaisia muistoja teoksista. Diakuvissa ei valitettavasti värit hehkuneet niin kauniisti kuin olisi toivonut, mutta oli hauska huomata, että suurin osa vanhuksista tuntui pitävän kuvaesityksestä. Näissä maisemissa on rauhallinen tunnelma ja luontokokemuksien välittäminen vanhuksille (ja kenelle tahansa) kuvallisessakin muodossa on arkea piristävää.

Rakennusvaiheessa oleva Äijälänsalmen silta, joka valmistui vuonna 1930. Silta on yksi Suomen vanhimmista paikallaan valetuista teräsbetonisilloista.

Antti kertoi Carl Bengtsin käyttäneen tässä Tourujokea Tuonelan jokena.

Tässä maalauksessa on voimakas van Gogh-vivahde.

Kiitos kulttuuriluotseille, Antti Bengtsille ja Jokikartanon väelle, että sain olla mukana! Toivoisin kovasti, että kulttuurikokemuksia vietäisiin palvelukoteihin ja erilaisiin laitoksiin mahdollisimman paljon. Näin toivoi myös Jokikartanon palveluesimies Ritva Kuismanen. Henkilökunta suhtautui ihailtavan kannustavasti ja positiivisesti taidehetkeen, sillä hekin uskovat siihen että kulttuuri kuuluu kaikille.

Ps. Jokikartanoa oli sisustettu kauniisti erilaisilla ryijyillä, joka palautti jälleen ajatukset minua inspiroineeseen ryijynäyttelyyn.

Näyttely kulttuuriluotsien silmin

*Yhteistyössä Jyväskylän kaupungin Kulttuuriluotsit

Saan silloin tällöin suullista palautetta ja kiitosta siitä, kuinka teen kulttuuria ja etenkin taidetta helpommin lähestyttäväksi. Sanat lämmittävät mieltä, vaikka en juurikaan ajattele tekeväni palveluksia kenellekään. Teen tätä omaksi ilokseni, koska tunnen saavani tästä itse jotain. Omalta osaltani tahdon puolestani välittää kiitokset jokaiselle, joka on tavalla tai toisella tekemisissä vapaaehtoistyön kanssa.

Jyväskylässä kypsynyt ajatus kulttuuriluotsitoiminnasta on levinnyt ympäri Suomea. Kulttuuriluotsit ovat koulutettuja vapaaehtoisia, jotka toimivat oman paikkakuntansa kulttuurikohteiden tarjontaan perehtyneinä vertaisohjaajina. Luotsien tehtävänä on toimia rohkaisijoina, oppaina ja kavereina erityistä kannustusta tarvitseville ihmisille, joiden ei muuten tulisi lähdettyä kulttuurikohteisiin. Kulttuuriluotsitoiminnan taustalla vallitsee ajatus siitä, että kulttuurin pitäisi olla kaikkien saatavilla. Kuka tahansa voi pyytää luotsia mukaansa kulttuurin pariin.

Bloggaajana toimin itse eräänlaisena kulttuuriluotsina itselleni, mutta tällä kertaa halusin antaa äänen heille, jotka oikeasti kohtaavat ihmisiä, jakavat ajatuksia ja rohkaisevat toisia kaikenlaisen kulttuurin pariin. Tutustuin kolmen kulttuuriluotsin, Anjan, Katjan ja Timon, kanssa Jyväskylän taidemuseon Ehtiihän sinne Pariisiin myöhemminkin -kokoelmanäyttelyyn. Tällä kertaa Hurmioitunut oli hiljaa ja antoi taideteosten tulkinnan kulttuuriluotseille.

Kaksi kolmesta kulttuuriluotsista on syntynyt Keski-Suomessa ja kolmaskin asunut Jyväskylässä pitkään, joten he olivat oivallinen trio tulkitsemaan keskisuomalaista taidetta vuosilta 1947-1973. Lyhyen ensitunnelmoinnin jälkeen siirryimme katselemaan luotsien valitsemia lemppariteoksia. 

Yksi Timon suosikeista oli Kimmo Jylhän maalaus/kollaasi Kolme sanaa vuodelta 1968, maalaus/kollaasi, öljyväri/paperi.

Aloitimme Timon ensimmäisestä valinnasta, joka oli Kimmo Jylhän maalaus Kolme sanaa. Timo kertoi, ettei tiennyt etukäteen mitä odottaa näyttelyltä, sillä hänellä ei ole yleensä juurikaan suhdetta kuvataiteeseen. Jylhän teos sai hänet kuitenkin hämmentyneeksi. Ensimmäisenä huomio kiinnittyi kasvoihin. Ne olivat kuin teatteri- tai kuolinnaamio. Oikeassa reunassa oleva kahtia jakautunut naamio toi Timon mieleen itse taiteilijan ja hänestä tuntui, kuin tämä olisi repinyt päästään hiustukkoja ja vuodattanut teokseen todella jotain itsestään. Timo sanoi maalauksessa olevan jotain tiedostamatonta ja hänelle teoksen punainen ja oranssi väri symboloivat alkuvoimaa. Hän ei kuulema ottaisi teosta omalle seinälleen, mutta maalauksen nimi Kolme sanaa saavat kuitenkin pohtimaan, mitkä ne kolme sanaa oikeastaan ovat.

Timon ja Katjan suosikiksi nousi Raimo Paavolan Sankarin muotokuva -öljymaalaus vuodelta 1964.

Timon toinen suosikkivalinta osui yhteen Katjan suosikin kanssa. Molemmat pitivät Raimo Paavolan maalauksesta Sankarin muotokuva. Läheltä huomaa yksityiskohtia, sävyjä ja siveltimenvetoja, kun kauempaa erottaa ihmishahmon. Timon mukaan hahmon värit olivat mielenkiintoiset ja niissä oli havaittavissa jotain kaikista vuodenajoista. Hänen mielestään teoksessa oli jotain arkkityyppimäistä. Teoksen nimi sai hänet pohtimaan sankaruutta. Sankarit syntyvät ja ne tehdään yhteystyönä; ketkä milloinkin nostetaan sankareiksi ja ketkä saavat jäädä sellaisiksi. Timon mukaan sankareita tarvitaan ja kauempaa moni saattaa näyttää sankarilta, mutta lähempi tarkastelu paljastaa lopulta totuuden.
Katjan mukaan hahmosta ei voinut ensisilmäyksellä sanoa onko se mies vai nainen. Teoksen hahmo oli hänen mielestään veistoksellinen, värit kiehtovia ja se toi mieleen antiikin sankarit. Kokonaisuudessa oli jotain salaperäistä. Katja pohti, että jos maalaus olisi tätä päivää, hän kenties näkisi teoksessa turbaanipäisen talibanin. Maalaus ei ollut hänelle kuitenkaan uhkaava ja Katja voisi kuvitella teoksen omalle seinälleen. Sankari-sanana viittasi molemmilla kenties lopulta kuitenkin enemmän maskuliiniseen, mutta kun Katja alkoi katsoa siveltimenvetoja, hän havaitsi teoksessa liikettä ja hahmo alkoi näyttää tanssijalta. Oli hauska huomata, että molemmat viehättyivät etenkin teoksen värimaailmasta.   

Anja valitsi suosikikseen Veikko Mäkeläisen maalauksen Tapahtuma, 1968.

Anjan suosikkiteokseksi nousi Veikko Mäkeläisen maalaus Tapahtuma. Hän kertoi olleensa hieman allapäin näyttelyyn tullessaan, mutta melankolinen tunnelma vaihtui teoksen äärellä positiiviseen. Yleensä Anja pitää puhtaiden ja kirkkaiden värien sijaan murretuista ja maanläheisistä sävyistä, mutta tämä kokonaisuus teki Anjaan vaikutuksen. Hänelle tuli maalauksesta mieleen lapsuus ja nuoruus, puhtaus ja selkeys. Tapahtuman vieressä oli toinen Mäkeläisen maalaus Kasvu, joka oli hieman samantyylinen, mutta Anja piti tästä vaakasommitelmasta enemmän. Vihreät elementit olivat Anjalle kasveja, siniset pilviä ja hän näki tässä mm. luonnon kasvua.

Huomasin, että Anjalla oli onnistunut vaatevalinta, sillä hänen neuletakkinsa hehkui miltei kilpaa Mäkeläisen maalauskankaiden punaisten sävyjen kanssa.

Katjan toinen suosikki oli Onni Kososen Sienet -asetelmamaalaus vuodelta 1956.

Kun näyttelyyn astuessa kyselin missäpäin luotsien suosikkiteokset ovat, kaikki sanoivat suoralta kädeltä, että kolmannessa kerroksessa. Toisen kerroksen teokset olivat usein liian esittäviä noustakseen heidän suosikeikseen, ja moni sanoi ohittaneensa kyseisen kerroksen teokset melko nopeasti. Katja oli kuitenkin mieltynyt Onni Kososen asetelmamaalaukseen Sienet. Hän sanoi, että iän myötä myös asetelmat ovat alkaneet kiehtoa. Katjan mielestä Kososen Sienet-teos oli hienompi kuin myöhemmin Korpilahden kursseilla maalatut teokset, ja tämä asetelma kuulema ennakoi jo tulevaa Kososen tyyliä. Maalaus toi hänelle henkilökohtaisia muistoja sieniretkistä äidin ja muiden läheisten kanssa. Retkistä on jäänyt ihania muistoja ja yhdessäoloa. Tämä osaltaan vaikutti Katjan ajatuksiin teoksen tunnelmasta: lämmin ja kodikas. Lasiastiat eivät kuitenkaan olleet hänen mielestään suomalaisia, vaan asetelma olisi voinut olla niiden osalta vaikka italialainen. Yleisilmettä Katja kuvaili tunnelmaltaan pehmeäksi ja rohkeaksi. Värit olivat hänen mukaansa hieman liitumaisia. Timo päätti keskustelun Sienet-teoksesta sanomalla, että värimaailma on maukas. Se oli hienosti tiivistetty.

Anja, Katja ja Timo myönsivät, että toisten suosikkiteosten esittelyt tekivät teoksista merkityksellisempiä myös heille. Tarinat tekivät vaikutuksen ja saivat katsomaan kenties huomaamatonta tai itselle merkityksetöntä teosta uudella tavalla. Oli ihana huomata, kuinka yhden esille nostama ajatus jatkui toisen ajatuksissa, kuinka ei aina tarvita sanoja, jos jokin teos tuntuu hyvältä tai kuinka teos nostaa esiin jotain henkilökohtaista.  
Luotseilla on samanlainen intohimo ja mielenkiinto kulttuuria kohtaan kuin minulla ja se todistaa, ettei tarvitse olla ammattilainen tai opiskella kulttuurialaa nauttiakseen ja saadakseen siitä mielihyvää. Kulttuuriluotsit tekevät toisille hyvää kulkiessaan vertaisohjaajina, mutta saavat siitä hyvästä myös itse osansa.

Kiitos Anja, Katja ja Timo, teidän kanssanne oli ihana kulkea!