Näyttely kulttuuriluotsien silmin

*Yhteistyössä Jyväskylän kaupungin Kulttuuriluotsit

Saan silloin tällöin suullista palautetta ja kiitosta siitä, kuinka teen kulttuuria ja etenkin taidetta helpommin lähestyttäväksi. Sanat lämmittävät mieltä, vaikka en juurikaan ajattele tekeväni palveluksia kenellekään. Teen tätä omaksi ilokseni, koska tunnen saavani tästä itse jotain. Omalta osaltani tahdon puolestani välittää kiitokset jokaiselle, joka on tavalla tai toisella tekemisissä vapaaehtoistyön kanssa.

Jyväskylässä kypsynyt ajatus kulttuuriluotsitoiminnasta on levinnyt ympäri Suomea. Kulttuuriluotsit ovat koulutettuja vapaaehtoisia, jotka toimivat oman paikkakuntansa kulttuurikohteiden tarjontaan perehtyneinä vertaisohjaajina. Luotsien tehtävänä on toimia rohkaisijoina, oppaina ja kavereina erityistä kannustusta tarvitseville ihmisille, joiden ei muuten tulisi lähdettyä kulttuurikohteisiin. Kulttuuriluotsitoiminnan taustalla vallitsee ajatus siitä, että kulttuurin pitäisi olla kaikkien saatavilla. Kuka tahansa voi pyytää luotsia mukaansa kulttuurin pariin.

Bloggaajana toimin itse eräänlaisena kulttuuriluotsina itselleni, mutta tällä kertaa halusin antaa äänen heille, jotka oikeasti kohtaavat ihmisiä, jakavat ajatuksia ja rohkaisevat toisia kaikenlaisen kulttuurin pariin. Tutustuin kolmen kulttuuriluotsin, Anjan, Katjan ja Timon, kanssa Jyväskylän taidemuseon Ehtiihän sinne Pariisiin myöhemminkin -kokoelmanäyttelyyn. Tällä kertaa Hurmioitunut oli hiljaa ja antoi taideteosten tulkinnan kulttuuriluotseille.

Kaksi kolmesta kulttuuriluotsista on syntynyt Keski-Suomessa ja kolmaskin asunut Jyväskylässä pitkään, joten he olivat oivallinen trio tulkitsemaan keskisuomalaista taidetta vuosilta 1947-1973. Lyhyen ensitunnelmoinnin jälkeen siirryimme katselemaan luotsien valitsemia lemppariteoksia. 

Yksi Timon suosikeista oli Kimmo Jylhän maalaus/kollaasi Kolme sanaa vuodelta 1968, maalaus/kollaasi, öljyväri/paperi.

Aloitimme Timon ensimmäisestä valinnasta, joka oli Kimmo Jylhän maalaus Kolme sanaa. Timo kertoi, ettei tiennyt etukäteen mitä odottaa näyttelyltä, sillä hänellä ei ole yleensä juurikaan suhdetta kuvataiteeseen. Jylhän teos sai hänet kuitenkin hämmentyneeksi. Ensimmäisenä huomio kiinnittyi kasvoihin. Ne olivat kuin teatteri- tai kuolinnaamio. Oikeassa reunassa oleva kahtia jakautunut naamio toi Timon mieleen itse taiteilijan ja hänestä tuntui, kuin tämä olisi repinyt päästään hiustukkoja ja vuodattanut teokseen todella jotain itsestään. Timo sanoi maalauksessa olevan jotain tiedostamatonta ja hänelle teoksen punainen ja oranssi väri symboloivat alkuvoimaa. Hän ei kuulema ottaisi teosta omalle seinälleen, mutta maalauksen nimi Kolme sanaa saavat kuitenkin pohtimaan, mitkä ne kolme sanaa oikeastaan ovat.

Timon ja Katjan suosikiksi nousi Raimo Paavolan Sankarin muotokuva -öljymaalaus vuodelta 1964.

Timon toinen suosikkivalinta osui yhteen Katjan suosikin kanssa. Molemmat pitivät Raimo Paavolan maalauksesta Sankarin muotokuva. Läheltä huomaa yksityiskohtia, sävyjä ja siveltimenvetoja, kun kauempaa erottaa ihmishahmon. Timon mukaan hahmon värit olivat mielenkiintoiset ja niissä oli havaittavissa jotain kaikista vuodenajoista. Hänen mielestään teoksessa oli jotain arkkityyppimäistä. Teoksen nimi sai hänet pohtimaan sankaruutta. Sankarit syntyvät ja ne tehdään yhteystyönä; ketkä milloinkin nostetaan sankareiksi ja ketkä saavat jäädä sellaisiksi. Timon mukaan sankareita tarvitaan ja kauempaa moni saattaa näyttää sankarilta, mutta lähempi tarkastelu paljastaa lopulta totuuden.
Katjan mukaan hahmosta ei voinut ensisilmäyksellä sanoa onko se mies vai nainen. Teoksen hahmo oli hänen mielestään veistoksellinen, värit kiehtovia ja se toi mieleen antiikin sankarit. Kokonaisuudessa oli jotain salaperäistä. Katja pohti, että jos maalaus olisi tätä päivää, hän kenties näkisi teoksessa turbaanipäisen talibanin. Maalaus ei ollut hänelle kuitenkaan uhkaava ja Katja voisi kuvitella teoksen omalle seinälleen. Sankari-sanana viittasi molemmilla kenties lopulta kuitenkin enemmän maskuliiniseen, mutta kun Katja alkoi katsoa siveltimenvetoja, hän havaitsi teoksessa liikettä ja hahmo alkoi näyttää tanssijalta. Oli hauska huomata, että molemmat viehättyivät etenkin teoksen värimaailmasta.   

Anja valitsi suosikikseen Veikko Mäkeläisen maalauksen Tapahtuma, 1968.

Anjan suosikkiteokseksi nousi Veikko Mäkeläisen maalaus Tapahtuma. Hän kertoi olleensa hieman allapäin näyttelyyn tullessaan, mutta melankolinen tunnelma vaihtui teoksen äärellä positiiviseen. Yleensä Anja pitää puhtaiden ja kirkkaiden värien sijaan murretuista ja maanläheisistä sävyistä, mutta tämä kokonaisuus teki Anjaan vaikutuksen. Hänelle tuli maalauksesta mieleen lapsuus ja nuoruus, puhtaus ja selkeys. Tapahtuman vieressä oli toinen Mäkeläisen maalaus Kasvu, joka oli hieman samantyylinen, mutta Anja piti tästä vaakasommitelmasta enemmän. Vihreät elementit olivat Anjalle kasveja, siniset pilviä ja hän näki tässä mm. luonnon kasvua.

Huomasin, että Anjalla oli onnistunut vaatevalinta, sillä hänen neuletakkinsa hehkui miltei kilpaa Mäkeläisen maalauskankaiden punaisten sävyjen kanssa.

Katjan toinen suosikki oli Onni Kososen Sienet -asetelmamaalaus vuodelta 1956.

Kun näyttelyyn astuessa kyselin missäpäin luotsien suosikkiteokset ovat, kaikki sanoivat suoralta kädeltä, että kolmannessa kerroksessa. Toisen kerroksen teokset olivat usein liian esittäviä noustakseen heidän suosikeikseen, ja moni sanoi ohittaneensa kyseisen kerroksen teokset melko nopeasti. Katja oli kuitenkin mieltynyt Onni Kososen asetelmamaalaukseen Sienet. Hän sanoi, että iän myötä myös asetelmat ovat alkaneet kiehtoa. Katjan mielestä Kososen Sienet-teos oli hienompi kuin myöhemmin Korpilahden kursseilla maalatut teokset, ja tämä asetelma kuulema ennakoi jo tulevaa Kososen tyyliä. Maalaus toi hänelle henkilökohtaisia muistoja sieniretkistä äidin ja muiden läheisten kanssa. Retkistä on jäänyt ihania muistoja ja yhdessäoloa. Tämä osaltaan vaikutti Katjan ajatuksiin teoksen tunnelmasta: lämmin ja kodikas. Lasiastiat eivät kuitenkaan olleet hänen mielestään suomalaisia, vaan asetelma olisi voinut olla niiden osalta vaikka italialainen. Yleisilmettä Katja kuvaili tunnelmaltaan pehmeäksi ja rohkeaksi. Värit olivat hänen mukaansa hieman liitumaisia. Timo päätti keskustelun Sienet-teoksesta sanomalla, että värimaailma on maukas. Se oli hienosti tiivistetty.

Anja, Katja ja Timo myönsivät, että toisten suosikkiteosten esittelyt tekivät teoksista merkityksellisempiä myös heille. Tarinat tekivät vaikutuksen ja saivat katsomaan kenties huomaamatonta tai itselle merkityksetöntä teosta uudella tavalla. Oli ihana huomata, kuinka yhden esille nostama ajatus jatkui toisen ajatuksissa, kuinka ei aina tarvita sanoja, jos jokin teos tuntuu hyvältä tai kuinka teos nostaa esiin jotain henkilökohtaista.  
Luotseilla on samanlainen intohimo ja mielenkiinto kulttuuria kohtaan kuin minulla ja se todistaa, ettei tarvitse olla ammattilainen tai opiskella kulttuurialaa nauttiakseen ja saadakseen siitä mielihyvää. Kulttuuriluotsit tekevät toisille hyvää kulkiessaan vertaisohjaajina, mutta saavat siitä hyvästä myös itse osansa.

Kiitos Anja, Katja ja Timo, teidän kanssanne oli ihana kulkea!