Rock-risteilyllä

Viikonloppu meni käytännöllisesti katsoen kokonaan Radio Rock-risteilyyn. Lauantaina aamupäivällä hypättiin bussiin ja sunnuntai-iltana olimme klo 22 jälkeen kotona. Tämä oli itselleni ensimmäinen risteily laatuaan ja jäi hyvä fiilis. Siis itse risteilystä, bändeistä ja mukana reissanneesta ystäväpariskunnasta. Se, mikä alkoi paluumatkalla puuduttaa paitsi kroppaa myös hermoja, olivat pitkät bussimatkat. Viisi tuntia Helsingin satamaan ja takaisin tuntuu äärimmäisen raskaalta varsinkin, jos koko reissun aikana on saanut nukuttua ainoastaan kaksi tuntia ja bussi on täynnä elämöivää rokkikansaa. Tilannetta ei helpottanut se, että yksi matkustajista ei ehtinyt bussiin, mutta tilannetta ei huomattu kuin vasta tunnin kuluttua, kun bussiin oli puuttuneen tilalle hypännyt yksi salamatkustaja. Tämän vuoksi matkaan tuli yksi lisämutka. Sympatiseerasin reissukavereitamme, jotka joutuivat istumaan bussissa Kuopioon saakka ja heidän lähtönsä myöhästyi siksi, että joku oli eksynyt laivaan. 

Mokoma.

Amaranthe.

Että sellaista. Mutta surkuhupaisia bussimatkoja lukuun ottamatta tunnelma ja bändikattaus olivat omasta puolestani onnistuneet. Lavalle nousivat Mokoma, Amaranthe, Danko Jones, Swallow the Sun ja Kotiteollisuus. Swallow the Sun oli ainut, jonka kuunteleminen vaatisi vielä harjaannusta. Toisaalta keikka-aikakaan ei ollut heille edullinen, sillä sunnuntaipäivän aloitus klo 13, kun risteilyporukka on vasta herännyt edellisen yön juhlinnalta, ei takaa kovin energistä vastaanottoa varsinkaan, kun musiikki on, noh miten sen sanoisi, rauhallista ja melodista.

Danko Jones.

Kotiteollisuus.

Lauantai-illan Mokoma - Amaranthe - Danko Jones oli kyllä sellainen kokonaisuus, että ne puuduttavatkin bussimatkat haihtuvat mielestä ajan kanssa. Risteilylle lähtiessä osoittautui ongelmaksi keksiä itselleen vaatetusta, mustaa kun kaapista ei nykyisin juurikaan löydy, ahkerassa käytössä olleen hautajaismekon lisäksi. Huomasin muutenkin "kasvaneeni ulos rokki-minästä" ainakin tyylillisesti. Musiikkimakukin on ollut pidemmän aikaa akselilla Mirel Wagner - Adele - Leonard Cohen -  Nat King Cole - Frank Sinatra. Mutta ei minusta näköjään saa sitä rokki/metallihippuakaan hiottua piiloon, sen verta hyvältä Mokomakin pitkästä aikaa livenä kuulosti. Bussissa kuunneltiin tietenkin Radio Rockia ja muistin myös sisäisen Sentenced-tyttöni. Taidanpa puhallella pölyjä levyhyllyiltä näin tulevan kevään kunniaksi ja nostaa soittoon vähän raskaampia säveliä.

Risteilyn maissakäynti ei ollut sellainen kuin etukäteen odotin, sillä Tallinnassa satoi räntää taivaan täydeltä ja maisema oli harmaa. Sää oli kuin Suomessa marraskuussa ja loska loiskui kenkien alla. Noh, musiikkiahan sinne lähdettiin kuuntelemaan eikä aurinkoa ottamaan. ;) Kiitos matkaseuralle, oli kivaa!