Luonnonmaiseman ja kulttuuriympäristön välissä

Mökkejä Utsjoen Mantojärven rannalla. Kuva täältä.

Saamelaismuseo Siidan tutkija, Päivi Magga, nosti Tahiti 6 -konferenssin puheenvuorossaan Mitä maa kertoo, esiin kulttuuriympäristökäsitteen saamelaisesta näkökulmasta. Valtaväestöön kuuluvana sitä tulee harvoin miettineeksi, kuinka eri tavoin saamelaiset ymmärtävät kulttuuriympäristön, vaikka opinnoissa käy koko ajan ilmi, että käsitteiden ja sanojen merkitys on aina kulttuurisidonnaista. Sitä usein ajattelee me ja muut -käsiteparia kansainvälisesti, vaikka valtakunnallisestikin on havaittavissa selviä eroja.

Saamelaisia noin 1900-1920-luvulta. Kuva täältä.

Tähän liittyen keskustelimme ystäväni kanssa pihan käsitteestä. Piti ihan kurkata pihan käsitettä Wikipediasta, jossa sitä selitetään näin:  Piha on rakennukseen liittyvä alue, joka rajautuu erilleen muusta ympäristöstä. Pihan voi rajata ympäristöstä esimerkiksi aita, tontin raja tai erilainen maankäyttö. 

Olemme ystäväni kanssa kotoisin samalta paikkakunnalta Pohjois-Savosta ja piha merkitsee meille kotia. Ystäväni kertoi hauskan sattuman puhelinkeskustelustaan toispaikkakuntalaisen kesken. Ystäväni oli tiedustellut, voisiko mennä kylään kyseisen henkilö luokse kysymällä: "Oletko pihassa siihen ja siihen kellonaikaan?". Langan toisessa päässä ollut henkilö oli vähän närkästynyt kysymyksestä, että missä/kenen pihassa hänen pitäisi olla ja miksi. Ystäväni tarkoitti siis kysyä, olisiko tämä kotona, kun hän tulisi vierailulle. Käsitämme siis sanan pihassa samaksi kuin kotona sisällä, kun taas pihalla tarkoittaa, että ollaan talon ulkopuolella. Lapsuudenkotiin soittaessani huomaan usein, että toinen saattaa vastata "missäpä olet?" kysymykseen:  "just tulin pihhaan". Eikä ole käynyt mielessä, etteikö joku ymmärtäisi mitä sillä tarkoitetaan.

Kuva täältä.

Tämän alustuksen myötä koin melkoisen valaistumisen, kun Päivi Magga kertoi omista ajatuksistaan kulttuuriympäristön käsitteen eroista. Hän oli käynyt useissa tapahtumissa ja lukenut erilaisia julkaisuja kulttuuriympäristöstä ja huomannut, että pisteillä karttoihin merkityt arvokkaat kulttuurikohteet harvenivat sitä mukaa mitä pohjoisemmaksi siirryttiin. Magga alkoi kyseenalaistaa näkemäänsä ja kuulemaansa. Eikö Pohjois-Suomessa muka ollut arvokkaita kulttuuriperintö- ja -ympäristökohteita? Sitten hän ymmärsi, että käsitteiden määrittely oli erilaista. Siinä missä valtaväestöön kuuluvat henkilöt määrittelevät kulttuuriympäristöön ja kulttuuriperintöön kuuluvat asiat suurelta osin konkreettisten ja käsinkosketeltavien, ihmiskäsin rakennettujen esimerkkien kautta, saamelaiset suhtautuvat asiaan toisin. Magga esitti ajatuksia herättävän kysymyksen: Miksi kulttuuriympäristössä painotetaan vain kädenjälkiä? Saamelainen perinne perustuu siihen, että kaikki tehdyt ihmisen kädenjäljet pyritään hävittämään luonnosta, jotta kaikki olisi hyvin. Luonto pyritään pitämään luonnollisena. Saamelaisilla ei ole edes sanaa kulttuuriympäristö, sillä heillä ei ole jakoa kulttuurin ja ympäristön välillä. Heille kulttuuriperintöä on tieto esimerkiksi siitä, mitä uomaa pitkin porot parhaiten kulkevat, missä kannattaa hillastaa ja kuivalla säällä kalastaa jne. Heillä perinne on pitkälti suullista perinnettä, käsin koskematonta.

Kilpisjärvi. Kuva täältä.

Juuri tämä perinnetieto on saamelaisten vahvuus. Tieto opitaan yhdessä tekemällä, jolloin se muuttuu taidoksi. Tarinoiden ja henkiökohtaisuuksien kautta perinteet tulevat eläviksi ja merkityksellisiksi. Samalla kun valtakulttuuri pyrkii tallentamaan kulttuuria sen kaikissa muodoissa sähköiseen ja kaikille avoimeen muotoon, saamelaiset kamppailevat käsitteiden kesken. Suullista perinnettä on vaikea kääntää muille ymmärrettävään muotoon, sillä esimerkiksi pyhiin paikkoihin liittyvän tiedon pelätään joutuvan kaltoin kohdelluksi. Saamelainen kulttuuri jää ikävästi puhtaan luonnonmaiseman ja kulttuuriympäristön käsitteiden väliin. Maggan mukaan saamelaisten on itse osallistuttava käsitteiden määrittelyn, sillä jokainen saamelainen on oman alueensa asiantuntija.

Ivalo. Kuva täältä.

Pidin tärkeänä, että konferenssissa oli useampi puheenvuoro liittyen Lappiin ja saamelaisuuteen. Saamelainen kulttuuri kuuluu osaksi suomalaista kulttuuria, samoin kuin eri murrealueiden erot valottavat kulttuurimme kokonaiskuvaa.

Mitä asioita sinä haluaisit säilyttää omasta (suomalaisesta, alueellisesta tai perheen) kulttuurista tuleville sukupolville?