Näytetään tekstit, joissa on tunniste markkinat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste markkinat. Näytä kaikki tekstit

lauantai 11. elokuuta 2018

Keskiaikaiset markkinat

Moni on niistä puhunut ja tunnelmaa kehunut, joten olihan ne itsekin vihdoin nähtävä. Turun Keskiaikaiset markkinat. Mietin etukäteen, että kehtaako sinne edes mennä jos ei ole omasta takaa asuja ja muita asusteita. Hyvin sinne joukkoon mahtui ihan tavallisissakin vaatteissa. Kieltämättä oli aluksi hieman naurussa pidättelemistä, kun kävelin rautatieasemalta Vanhalle Suurtorille, ja yhtäkkiä vastaan marssii täydelliseen asuun sonnustutuneita miekkamiehiä, aseenkantajia ja muita karvaisia miehiä. Eikä nauru ollut missään nimessä pahansuopa! Tilanne vain tuntui niin täydellisen omituiselta. Ja samalla hienolta. Mahtavaa, että näihin päiviin panostetaan toden teolla ja upein lopputuloksin!
Kävin kuuntelemassa Tuomiokirkossa Hilda Kunnolan esitystä ennen kun siirryin tutustumaan varsinaiselle markkina-alueelle. Hän soitti Sylvia Woodsin Brandiswhieren harpun. Ihana elämys! Tuomiokirkko oli mitä parhain ympäristö tälle esitykselle. Kanteleen lisäksi harppu kuuluu omiin meditatiivisiin soittimiini. Voisin kuunnella niitä loputtomiin. Aurajoen varressa pääsin kuuntelemaan Ella Isotalon ja Antti Raskin duoa, Tuhkatarhaa.
Paljon oli väkeä liikkeellä ja paljon olisi ollut myös ostettavaa. Mukavinta oli kuitenkin katsella ympärilleen, hämmästellä taidokkaita asuja ja sitä kuinka pukeutuneet eläytyivät rooleihinsa.





Olen usein miettinyt, että haluaisin maistaa tikkuomenaa, mutta jättänyt sitten ostamatta sen vuoksi, että jos omena sattuisi olemaan kirpeä tai kova. Täällä bongasin kuitenkin karamellikuorutteisen tikkupäärynän ja se oli taivaallisen hyvää! ♥ Ihan tyhjin käsin ei tarvinnut lähteä kotiinkaan, sillä samaan aikaan vietettäviltä käsityömarkkinoilta ostin itselleni Frida's Cornerin Frida Kahlo -korvakorut. Kääntöpuolella lukee Fridan tokaisu: "Feet, what do I need them for, If I have wings to fly". Ja kirjakauppiaan kojussa oli uskomaton löytö: Esa Pakarisen tähdittämä Lentävä kalakukko -leffajuliste! Naureskelin, että savolaisen piti lähteä Turkuun saakka löytääkseen jotain tällaista. *Pyörät ne lauloivat, Kuopijoon käy tie* Myyjäkin heittäytyi vitsikkääksi kun kysyin, että käykö pankkikortti? "-Kyllä käy. Olen varautunut teidän kierojen savolaisten korttitemppuihin!" Jätin korottamatta panoksia turkulaisvitsillä.... :P
Ohjelmaa olisi ollut moneksi päiväksi. Tämä oli kuitenkin kiva nähdä ja huomata, että kokonaisuus on äärimmäisen hienosti järjestetty. Muilla keskiaikamarkkinoilla en ole vieraillutkaan, joten en osaa verrata tätä esimerkiksi Hämeenlinnan keskiaikafestivaaliin. Turkuun lähtisin kyllä toistekin.

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Antiikkimarkkinoilla

Sunnuntaina kiertelimme Jyväskylän antiikki- ja keräilymarkkinoilla, vaikka mitään ei mukaan tarttunutkaan. En ollut aiemmin käynyt Survo-Korpelan kartanoalueella, joten vierailu oli siinäkin mielessä mukava. Kaunis kokonaisuus vanhoja rakennuksia ja nyt vielä täynnä kauniita esineitä.

Kävikö kukaan teistä kyseisessä tapahtumassa?

keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Tammimarkkinat







Aurinkoinen aamu ja pakkasmittarissa lukemat -20. Erittäin kaunis päivä Kuopion perinteisille tammimarkkinoille. Päätin käydä kuvaamassa markkinahumua. Täytyy myöntää, että muutama sukkapari olisi voinut olla lisää, sillä pieni tuulenvire teki pakkasesta vielä purevamman. Vaikka mitään ei ostoskassiin tarttunutkaan, pidän silti juuri tuosta markkinoiden tunnelmasta. Varsinkin täällä Savon sydämessä markkinat ovat mielestäni yksi savolaisten kulttuuritapahtumista.

Ihmiset tapasivat toisiaan, toisin sanoen "jäivät suustaan kiinni", tunnelma oli iloinen, myyjät huutelivat asiakkaita ja yllättävän paljon ihmisiä oli liikkeellä pakkasesta huolimatta. Eräällä kojulla soitettiin hyvin kuuluvasti Jaakko Teppoa, joka sai ainakin hieman vanhemman miesväestön kokoontumaan kojun äärelle naureskellen. Markkinamyyjien oikeanlainen pukeutuminen joutui todelliseen testiin, sillä seisominen pakkasessa aamu seitsemästä ilta kuuteen vaatii kestävyyttä.

Siellä ihmisten keskellä pyöriessäni sain monesti vastata kysymykseen: "Mihinkäs lehteen sinä kuvaat?". Vastaukseni "Kuvaan ihan omaksi ilokseni" sai myyjät kyselemään taiteellisuudestani ja koulutuksestani. Mukava aamupäivä, kylmä, mutta mukava. Paljon sai höpöteltyä vanhempien rouvienkin kanssa, mikä on ilahduttavaa, se että voi tuntemattomienkin ihmisten kanssa jutella tunnelmasta ja vaikkapa siitä säästä. Rakastan tätä savolaisten leppoisuutta!