Opintomatka: Osa 3

 
Perjantaina oli oppiaineittain jatkuvaa ohjelmaa Tukholmassa. Taidehistorioitsijoilla se tarkoitti sitä, että jokainen sai valita haluamansa museokohteen kiinnostuksensa mukaan. Minä suunnistin Nordiska Museetiin ja Nationalmuseumiin. Aika olisi varmasti riittänyt useampaankin kohteeseen, mutta halusin ottaa viimeisen matkapäivän hieman rauhallisemmin kuin aiemmat. Ja kahdessa isossa museossa sain ajan kulumaan hyvin.


Nordiska Museet on Ruotsin suurin kulttuurihistoriallinen museo. Sen perusti kielentutkija, opettaja ja kulttuurihistorioitsija Artur Hazelius. Hän aloitti esineiden keräämisen vuonna 1872. Museo on perustettu tämän kokoelman ympärille.

Näyttelyt oli rakennettu hienosti ja pidin varsinkin interiööreistä ja niiden toteutustavoista. Tunteita herättävin näyttely oli saamelaisista kertova näyttely, jossa otettiin esille saamelaisten rankka historia, ketään syyttelemättä, mutta kertomalla faktat. Valokuvasarjassa oli kuvattu nykyisiä saamelaisia, jotka osoittivat ettei saamelaisuus näy päällepäin, vaan jokainen vaalii kulttuuriaan omalla tavallaan. Näyttelyssä oli myös eräänlainen ääni/musiikkiseinä, jossa nappeja painamalla alkoi soida saamelaisia lauluja, joikuja ja juttuja. Yhteen "kappaleeseen" ihastuin niin paljon että soitin sen kolme - neljä kertaa: Tana - Old memories vuodelta 1974.

Myös Table settings, Swedish folk art ja Traditions -näyttelyt olivat huikeita.


Nordiskalta kävelin Nationalmuseumiin, jota odotin innolla, sillä sen taidekokoelmaa oli kehuttu, eikä suotta. Itse rakennus oli jo portaikkoon astuessa upea. Seinämaalauksia ja ylimmässä kerroksessa kuuluisia kipsiveistoksia, kuten Milon Venus ja Laokoon-ryhmä.

Design in Sweden 15001740 oli upea ilmestys huonekaluja, tekstiilejä, hopeaa ja erilaisia esineitä monelta vuosisadalta.

Lust & Vice näyttely oli, noh, oli erilainen... En tiedä pystyikö kukaan kävijöistä katsomaan teoksia punastelematta. Nationalmuseumin esitteessä kysyttiinkin: Onko näyttely kaikille? Vastauksena oli: Ei ole syytä miksi vanhemmat eivät voisi tulla näyttelyyn lastensa kanssa, heidän vain tulee varautua vastaamaan noloihin kysymyksiin!

Shimmering silver näyttelyssä oli uusia ja vanhoja hopeaesineitä museon kokoelmista. Tilaan tulvi suurista ikkunoista luonnonvaloa, joka heijasteli eri vuorokauden aikoina eri lailla esineiden pinnalla. Näyttely oli osa museon "Museum in a new light" projektia.

Yläkerran perusnäyttelyssä ihastelin eniten ranskalaisia 1800-luvun teoksia Monét'lta, Manet'lta, Renoirilta, Degasilta ja monelta muulta impressionismin ihmemieheltä. Ihastusta herättivät myös muun muassa Rembrandt ja Rubens, Boucher ja Watteau, Cranach...

Lucas Cranachista pääsemme aasinsillan kautta Ruotsin 30-vuotiseen sotaan, jossa maa otti sotasaaliina taideaarteita haltuunsa Münchenissä vuonna 1632 ja Prahassa vuonna 1648. Münchenistä vietiin Baijerin vaaliruhtinas Maximilian I:n kirjastokokoelma ja noin 20 pientä maalausta sekä 40 suurta teosta. Prahan sotasaaliiksi saatiin Rudolf II:n kokoelmat, 470 maalausta ja 69 veistosta. Nationalmuseumissa on näitä teoksia, mutta museo ei pidä niistä kovinkaan suurta ääntä (ymmärrettävästä syystä). Teosten hankintavuosi kuitenkin paljastaa niiden alkuperän. Museon näyttelyjä kiertäessäni huomasin, että varsinkin Lucas Cranachin ja Jan Massyksen teoksia on paljon noista sotasaaliista.

Lisää aiheesta mm. täältä.

Omatoimisten museokierrosten jälkeen suunnistimme satamaan ja palasimme ilta/yölaivalla Suomeen. Matka oli upea ja unohtumaton, paljon ehdin nauttia nähtävyyksistä ja kohteista, mutta paljon jäi vielä näkemättäkin. Ruotsin opintomatkan yksityiskohdista saatte kuulla varmasti vielä myöhemminkin.
 

Opintomatka: Osa 2

 
Torstai oli opintomatkakokonaisuuden raskain päivä, sillä kohteita oli paljon. Aloitimme Sigtunan vanhalla kaupungilla, jossa vierailimme Maria-kirkossa. Seuraavat otteet ovat kirkon esitteestä.



Maria-kirkko on Sigtunan vanhin rakennus. Kirkko yhdistää varhaiskeskiajan kauppa- ja luostarikaupungin nykypäivän Sigtunaan ja sen maailmanlaajuisiin yhteyksiin.
Dominikaanimunkit alkoivat 1230-luvulla rakentaa nykyistä Maria-kirkon kuoria sekä luostaria, joka sijaitsi etelään päin kirkosta. Kirkon vihkimispäiväksi lasketaan 15. elokuuta 1247/48 (Marian taivaaseenastumispäivä). 1250-luvun puolivälissä oli myös kirkon laiva valmis. Silloin Ruotsissa käytettiin ensimmäistä kertaa tiilenteko- ja polttotekniikkaa. Kuori edustaa romaanista tyyliä kun taas kirkon keskilaiva on esimerkki varhaisgotiikasta, nk. Mälarinlaakson-gotiikasta.
Suuren alttarikaapin vanhimmat veistokset ovat 1300-luvulta. Näitä täydennettiin ja kaappi sai nykyisen ulkomuotonsa 1400-luvun puolivälissä. Alttarikaappi on valmistettu Pohjois-Saksassa.


Pohjoisen sivulaivan alttarikaappi on valmistettu Ruotissa - ehkäpä Sigtunassa 1400-luvulla. Vasemman puoleisessa ovessa on Pyhä Eerik, Barnara ja torni sekä apostoli Pietari. Keskellä Maria Magdala, kohtaus ristiinnaulitsemisesta, Maria vasemmalla ja Johannes sekä Pyhä Olavi oikealla. Oikean puoleisessa ovessa on apostoli Paavali, Alexandrian Katariina sekä apostoli Jaakob.


Uskonpuhdistuksen myötä 1530 kuningas Kustaa Vaasa määräsi luostarin purettavaksi ja Maria-kirkon Sigtunan seurakunnan kirkoksi. Tämän seurauksena muut Sigtunan kirkot raunioituivat vähitellen. Romaanisten harmaagraniittikirkkojen rauniot ovat 1100-luvulta. Kustaa Vaasa rakennutti itselleen rakennuksia ja Sigtunan kirkot olivat oiva rakennusmateriaali. Paksu kivimuurimateriaali toimi hyvin muun muassa puolustustarkoituksissa.








Sigtunasta siirryimme Skoklosterin linnaan, jossa saimme opastuksen rakennuksen historiasta, Wrangelista, upeasta kirjakokoelmasta (jonne ei yleensä tehdä opastuksia) ja asuinhuoneista, puhumattakaan esineistä, joilla on paljon tarinoita kerrottavanaan.
Linnan rakennutti suurvalta-ajan kukoistavimmalla kaudella, vuosina 1654-1676 ruotsalainen sotamarsalkka Carl Gustaf Wrangel. Barokkilinnan suunnittelusta vastasivat arkkitehdit Caspar Vogel, Jean de la Vallée sekä Nicodemus Tessin vanhempi. Linna ei kuitenkaan ehtinyt koskaan valmistua, sillä Carl-Gustaf Wrangel kuoli 1676. Kun tieto Wrangelin kuolemasta saavutti rakennustyöntekijät linnassa, he lopettivat työnsä heti arvellen, että palkat saattavat jäädä maksamatta. Myös linnaan rannan puolelle suunniteltu rakennus ja barokkipuutarhat jäivät toteuttamatta.



Skoklosterissa on kolme asekokoelmaa: Wrangelin, Brahen sekä Bielken kokoelmat. Omistajasuvut ovat vuosisatojen kuluessa keränneet taidetta, tekstiilejä, taide-käsitöitä, kirjoja sekä keramiikkaa ajalta 1550-1850. Linnan juhlasali, josta piti tulla yksi Pohjois-Euroopan suurimmista, ei valmistunut koskaan, vaan se on säilynyt asussa mihin työntekijät sen jättivät kesällä 1676. Työkalut ja rakennustelineet ovat yhä paikoillaan.
Vuonna 1967 linna irtaimistoineen myytiin Ruotsin valtiolle, ja siitä lähtien se on toiminut museona. (Wikipedia)



Joen rannalla on havaittavissa jäänteet satamalaiturista, ja toinen ryhmänvetäjistämme kuvailikin vesireittiä 1600-luvun moottoritieksi, sillä vesiteitse pääsi nopeiten paikasta toiseen. Skokloterista pääsee aina avomerelle saakka, joten laivayhteydet muuhun maailmaan olivat hyvät.



Skoklosterista suuntasimme Uppsalaan ja jokainen sai valita vierailukohteensa oman kiinnostuksensa mukaan. Itse suuntasin Ruotsin kirkon kansallispyhäkköön, Uppsalan tuomiokirkkoon. Ja täytyy kyllä sanoa että paikka sai sanattomaksi, jo pelkän kokonsa puolesta. Ihastelu jatkui tuomiokirkon museossa, joka sijaitsee pohjoistornissa kolmessa eri kerroksessa. Museo esittelee muun muassa kirkkotekstiilejä ja sakraaliesineitä varhaiskeskiajalta sekä kuninkaallisten haudoista löydettyjä aarteita.


Ranskalaista gotiikkaa edustava kirkko on Pohjoismaiden suurin kirkko. Kirkon pituus on 118,7 m, ja sen torni kohoaa samoin 118,7 metrin korkeuteen. Useimmat Ruotsin kuninkaat ja kuningattaret kruunattiin kirkossa vuoteen 1719 asti. Nykyään kirkossa vihitään kaikki Ruotsin piispat sekä Uppsalan hiippakunnan papit ja diakonit virkaansa.
Tulipalo on runnellut tuomiokirkkoa sen historian aikana muutamia kertoja, ja sitä on huomattavasti muuteltu korjaustöiden yhteydessä. Kirkon muoto ja suuruus ovat kuitenkin säilyneet jokseenkin samanlaisina.



Kustaa Vaasan hautamuistomerkissä on Ruotsin silloisten maakuntien vaakunoita, mukaan lukien Suomen, Hämeen, Karjalan ja eräiden muiden Suomen alueiden. Kirkon kello Storan on Ruotsin suurin kirkonkello.

Kirkkoon on haudattu monia Ruotsin hallitsijoita ja muita tunnettuja ruotsalaisia:

* Kustaa Vaasa
* Juhana III puolisonsa Katarina Jagellonican kanssa
* Emanuel Swedenborg
* Eerik Pyhä
* Carl von Linné
(Wikipedia)


Kustaa Vaasan, kuningatar Katarina av Sachsen-Lauenburgin ja kuningatar Margareta Leijonhufvudin hautamuistomerkki. Muistomerkin on suunnitellut Willem Boy, joka on sunnnitellut myös Prisessa Isabellan muistomerkin Strängnäsin tuomiokirkkoon.



Tässä vaiheessa iltapäivää alkoi väsymys jo painaa, mutta matka jatkui. Suuntasimme Gamla Uppsalan miljööseen, jossa näimme kivikirkon ja kuuluisat kuningaskummut.

Gamla Uppsala on pitäjä ja Uppsalan kaupungin entinen keskusta Uplannissa Ruotsissa. Se sijaitsee 5 km Uppsalasta pohjoiseen. Vanhassa Uppsalassa on laaja tasanko, jossa on vanha kivikirkko ja kolme valtavaa hautakumpua kansainvaellusajalta (400-500-luvulta), jotka kuuluvat Ruotsin tunnetuimpiin muinaisjäännöksiin.


Ruotsin arkkipiispanistuimena vuoteen 1273 asti toiminutta vanhan Uppsalan kirkkoa alettiin rakentaa luultavasti jo 1000-luvulla, mutta se saatiin valmiiksi 1100-luvulla. Kivikirkkoa saattaa olla edeltänyt puukirkko ja mahdollisesti paikalla on aiemmin sijainnut pakanallinen temppeli. Vuoden 1240 tulipalon jälkeen osa kirkosta hävitettiin, mutta kuisti ja sakaristo lisättiin.

Kolmea Vanhan Uppsalan suurta 400-500-luvuille ajoitettua vierekkäistä hautakumpua kutsutaan kuningaskummuiksi. Niitä pidetään Ruotsin vanhimpana kansallisena symbolina ja niillä on jopa kuvitettu Ruotsin kansallisidentiteetistä kertovien kirjojen kansia.


Kumpujen uskottiin pitkään sisältävän myyttisten ensimmäisten Ynglinga-kuninkaiden jäännökset, kuten Yngligatal-runon perusteella on päätelty. Tulkintaa ei nykyisin pidetä uskottavana ja uudemman tutkimuksen mukaan ainakin yhteen kumpuun onkin haudattu nainen tai nainen ja nuori mies. (Wikipedia)


Paluumatkalla Tukholmaan kävimme vielä katsomassa Linnés Hammarbytä.
Carl von Linné (1707–1778, vuoteen 1757 Linnaeus) tunnetaan parhaiten luonnontieteilijänä, joka loi perustan kasvien ja eläinten tieteellisille nimistöille. Hänen kiinnostuksensa luonnontieteitä kohtaan oli herännyt jo kotona, sillä hänen isänsä harrasti puutarhan hoitoa ja harvinaisten kasvien keräämistä. Linné jatkoi muiden tehtäviensä ohella luonnontieteiden tutkimista koko elämänsä ajan. Hän oli perustamassa vuonna 1739 Ruotsin tiedeakatemiaa ja hän oli myös sen ensimmäinen esimies.


Uppsalassa toimiessaan Linné jatkoi luonnontieteellisiä tutkimuksiaan ja julkaisi useita siihen liittyviä teoksia. Hän perusti sinne myös kasvitieteellisen puutarhan ja luonnontieteellisen museon. Vuodesta 1758 Linné asui Uppsalan lähellä olevalla Hammarbyn tilalla, jonne hän istutti kauniin puutarhan ja rakennutti erityisen rakennuksen kokoelmiaan varten. (Lisätietoa täältä.)


Kesällä paikka on varmasti kaunis. Kevät oli kuitenkin vielä aluillaan eivätkä kaikki kasvit olleet vielä heräilleet kukoistukseensa. Valkovuokkoja oli paljon suurena mattona ja nekin alkoivat illan hämärtyessä sulkea terälehtiään.

Voin kertoa että hotelliin päästyä uni tuli välittömästi...
 

Opintomatka: Osa 1

Hälsningar från Sverige!

Ruotsin ekskursio oli mitä mahtavin ja kulttuuria on kahmittu pään sisään mahdollisimman paljon. Sää oli aurinkoinen ja lämmin, ei liian kuuma, eli mitä mainioin reissusää. Tukholmassa kevät oli ehtinyt jo pitkälle, puut vihersivät kirkkaana. Jaan matkakertomuksia hieman päivien, ja myöhemmin mahdollisesti erilaisten teemojen mukaan, jotta yhdestä teksistä ei tulisi mahdottoman pitkä.

Kohteisiin tutustuminen alkoi keskiviikkoaamuna Tukholman Skogskyrkogårdenilla, Metsähautausmaalla. Hautausmaa vihittiin käyttöön vuonna 1920 ja sen suunnittelivat arkkitehdit Gunnar Asplund ja Sigurd Lewerentz. Skogskyrkogården kuuluu UNESCON maailmanperintökohteisiin ja se on kokonaisuudessaan uniikki rakennusmuistomerkki ja maisemataideteos. Skogskyrkogården toimi esimerkkinä 1900-luvun hautausmaille luonnon ja arkkitehtuurin yhteistyönä.



John Lundqvist: Resurrection Statue at the Holy Cross, 1930

Gunnar Asplundin suunnittelema Metsäkappeli oli valitettavasti kiinni, mutta rakennus on kaunis jo ulkoakin toscanalaisella portiikillaan, jossa ulkotila muuttuu pikkuhiljaa sisätilaksi.


Metsäkappelilta lähti pitkä polku hautausmaan perälle, jossa portaiden päässä oli Greta Garbon hautakivi.




Skogskyrkogårdenilta matka jatkui pieneen ja äärettömän kauniiseen Mariefredin kaupunkiin, jossa meitä odotti Gripsholmin renessanssilinna. Bo Jonsson Grip rakennutti linnan alueelle alun perin linnakkeen vuoden 1380 tienoilla. Nykyinen linna on nimetty linnakkeen mukaan. Linnake kuului Gripin perheelle aina siihen saakka, kunnes Kustaa Vaasa vuonna 1526 takavarikoi linnakkeen perheeltä itselleen ja puretutti sen rakentaakseen tilalle oman linnansa, Gripsholmin linnan. 1700-luvulla Kustaa III rakennutti linnaan teatteritornin, joka nykyisin on yksi Euroopan parhaiten säilyneitä teattereita kyseiseltä ajanjaksolta.


Valitettavasti linna oli suljettu kävijöiltä, emmekä päässeet katsomaan Ruotsin valtion kansallista muotokuvakokoelmaa, mutta linnassa oli ihastelemista ja tutkimista ulkopuolellakin. Sisäpihalle sisältä kantautui musiikkia ja siellä ilmeisesti oli meneillään teatterin harjoitukset.





Mariefredista suuntasimme Strängnäsin tuomiokirkkoon. Kolmilaivainen, tiilinen kirkkorakennus edustaa arkkitehtuurin goottilaista tyylisuuntaa. Kirkolla on ollut useita rakennusvaiheita, mutta ensimmäiset aloitettiin vuoden 1250 tienoilla. Laajennuksia tehtiin 1300- ja 1400-luvuilla.



Tuomiokirkon upea alttarikaappi on käsityötaidon taidonnäyte ja peräisin Brysselistä 1490-luvulta. Alttarikaappi on lahjoitus arkkipiispa Cordt Roggelta.


Kirkon koskettavin kohtaaminen oli Willem Boyn suunnitteleman Prinsessa Isabella monumentin (1580) luona. Isabella oli Juhana III:n tytär, joka kuoli Gripsholmissa 1566.

Tyrvään Paratiisi ja Passio

 
Kuva täältä.

Jos olette noin tunnin päästä television ääressä, niin kääntäkääpä kanava ykköselle.
Tv1 klo 19.40.

"Ohjelma siitä miten kuuluisat Tyrvään Pyhän Olavin kirkon maalaukset syntyivät. Kaksi hyvin erilaista taiteilijaa, Kuutti Lavonen ja Osmo Rauhala, ja heidän erilaiset tapansa tehdä taidetta kohtaavat."

Kuva täältä.

Ps. Ohjelma katsottavissa myös YleAreenasta.
 

Pääsiäinen

 

Päivä on ollut aurinkoinen. Aamulla oli ihanaa astua siistiin keittiöön ja kohdata kirkkaat värit. Aiemmin en ole kovin välittänyt "räikeistä" väreistä, mutta äidin kysyessä haluanko pöydälleni tämän kelta-oranssin liinan, en voinut kieltäytyä. Sehän on mitä parhain pääsiäisliina! Pääsiäisen kunniaksi saa ollakin iloisia värejä.


Hyvää pääsiäistä!