26401

Kuva täältä.

Kävin sunnuntai-iltapäivänä katsomassa ystäväni suosittelemana elokuvan Les Misérables. Voitin ilmaisen elokuvalipun vastaamalla ennen joulua johonkin yliopiston sähköpostilistalle tulleeseen kyselyyn ja kyseinen leffalippu saapui viime viikolla. Päätin hyödyntää lipukkeen katsomalla tämän paljon huomiota osakseen saaneen, 3 Oscarin voittajan. Ja valinta oli oikea. Vaikka en etukäteen tiennyt elokuvasta juuri muuta kuin että kyseessä on musikaali, saivat hyvät näyttelijävalinnat, visuaalisuus, musiikki, leikkaukset, rajaukset ja ennen kaikkea tarina hämmästelemään mahtavaa kokonaisuutta.

Kuva täältä.

Musikaaleja on tehty ennenkin (mm. Oopperan kummitus, Moulin Rouge, Chicago, Mamma mia), mutta vasta tämän elokuvan kohdalla syntyi täydellinen ihastuminen. Elokuva perustuu Victor Hugon romaaniin ja sijoittuu 1800-luvun Ranskaan. Surulliset ihmiskohtalot kietoutuvat toisiinsa, joiden keskiössä on Hugh Jackmanin näyttelemä Jean Valjean. Elokuva alkaa kun Valjean vapautuu vankilasta ehdonalaiseen (otsikon numerosarja viittaa Valjeanin vankilanumeroon) ja päättää aloittaa elämänsä uudelleen. Tämän kannoilla seuraa koko elokuvan ajan tiukka poliisitarkastaja Javert (Russell Crowe), joka yrittää saada Valjeanin vastuuseen teoistaan. Tarinaan kietoutuu vielä joukko muita vakuuttavia näyttelijöitä, kuten Anne Hathaway (tehdastyöläinen Fantine), tämän tytärtä Cosettea näyttelevät Isabelle Allen ja Amanda Seyfried sekä huvittavat majatalon pitäjät Helena Bonham Carter sekä Sacha Baron Cohen. Eddie Redmayne oli iloinen yllätys Mariuksena, yhtenä vallankumouksesta haaveilevana nuorukaisena, vaikka hänen lauluosionsa eivät aina sytyttäneetkään. Redmayne tuli itselleni tutuksi tv-sarjasta Taivaan pilarit, jossa hän näytteli arkkitehtina ja kirkonrakentajana toiminutta Jack Jackmania.

Kuva täältä.

Juonta sen suuremmin paljastamatta niille, jotka elokuvaa eivät ole vielä nähneet ja ovat sen ajatelleet käydä katsomassa sanon vain, että tarina pitää sisällään teemoja rohkeudesta, rakkaudesta ja lähimmäisenrakkaudesta, velvollisuudesta, uhrautumisesta, katumuksesta ja anteeksiannosta. Elokuva herättää kysymyksiä siitä minkä ja kenen puolesta on valmis kuolemaan.

Kuva täältä.

Les Misérables on täynnä upeita laulusuorituksia, joista etenkin Anne Hathaway ja Russell Crowe jäivät mieleeni. Pidin Russell Crowesta jo aikoinaan Gladiaattorissa, mutta tämän elokuvan lauluosuudet nostivat hänet jälleen ihan uusiin ulottuvuuksiin.

Koskettavin ja vaikuttavin elokuva jonka olen pitkään aikaan nähnyt. Kyyneliäkin oli hitusen vaikea pidätellä kun ympärillä olevat naiset niiskuttelivat läpi elokuvan....

Elokuvan traileri:

Russell Crowe: Stars

Suosittelen elokuvaa lämpimästi. Tämä löytyy tulevaisuudessa ainakin omasta leffahyllystäni!

Jämsän kirpputorit

Eilen vihjailin että tälle päivälle olisi tiedossa pieni reissu. Ja niinpä teimmekin pienen retken Jämsään. Idea syntyi ex tempore keskiviikkoiltana, kun luin opiskelukaverini kanditutkielmaa kaupunkien arkkitehtuuripolitiikoista. Älkää kysykö miten tästä syntyi idea lähteä juuri Jämsään. Mutta jonkin aikaa on jo tuntunut, että Jyväskylän kirpparit on koluttu jo moneen kertaan ja teki mieli nähdä uusia kirpparituulia. Niinpä hyppäsimme aamujunalla Jämsään.

Turistiterkkuja kotiin!

Ensimmäiseksi suuntasimme Koskentielle, josta löytyi Spr:n kirpputori. Tosi kiva paikka, asiat siististi esillä ja helppo katsella ja kierrellä. Täällä oli mahdollisuus maksaa käteisen lisäksi myös kortilla.

Pelastusarmeijan kirpputori Keskuskadulla. Melko paljon huonekaluja (sänkyjen runkoja ja sohvia) ja vaatteita. Ei löytynyt mitään mielenkiintoista. Tämän paikan maksumahdollisuuksia en tullut katsoneeksi.

Kirpputorihalli Pirkkis Teollisuuskadulla. Todella suuri kirppis, paljon pöytiä, mutta pöydät olivat tupaten täynnä tavaraa jolloin niitä ei jaksa penkoa. Joitain mielenkiintoisia vanhoja lasipulloja tuolta löytyi, mutta jätin ostamatta. Tilassa myös pieni kahvila. Voi maksaa kortilla tai käteisellä.

Viimeisenä kävimme Välikadun PikkuTyttö kirpparilla. Mukavasti pöytiä, paikoittain hieman ahtaat hyllyvälit, mutta ensimmäisen Spr:n kirppiksen rinnalla reissun mukavin kirppis. Jaksoi kiertää, pöydissä ei ollut liikaa tavaraa ja se oli monipuolista. Täällä ei käynyt muu kuin käteinen.

No sitten niihin löytöihin, joita ei ollut paljon, mutta olivat sitäkin mieluisampia.

Spr:n kirppikseltä löytyi Timo Sarpanevan Juhava Oy:lle suunnittelema kynttilänjalka, 3 euroa. Samaa sarjaa on kerätty jo aiemminkin täällä. Hinta aiempia löytöjä korkeampi, mutta nyt on koossa parillinen määrä.

 

Samaiselta kirpparilta tarttui K:n mukaan tällainen. Vänrikki Stoolin tarinat seurapeli 6,80 euroa. Tällainen peli löytyy ainakin Turun museokeskuksen kokoelmista ja Kari Hintsala on määrittänyt ajan mahdollisesti 1950-luvuksi. Tämä peli kuitenkin eroaa hieman väritykseltään tuosta Turun museokeskuksen kokoelmissa olevasta pelistä, sillä siinä pelikannen tausta on sinisävyinen ja tässä pelissä se on punasävyinen.

PikkuTytöstä löytyi Nanny Stillin Kehrä-juomalasit 8 kappaletta 10 euroa. Tämän myötä menee edelliset juomalasit kiertoon ja nämä vaihtuvat tilalle.

Päivä hurahti kirppareilla nopeasti eikä onneksi aivan tyhjin käsin tarvinnut palata kotiin. Jämsän seudulle suuntaaville suosittelen kirppareiksi ainakin tuota Spr:ää ja PikkuTyttöä.

Naistenpäivä

...alkoi antiikin johdantokurssin tentillä. Vastasin Rooman tasavallan virkamiehiä ja renessanssin latinaa koskeviin kysymyksiin. Kaipa se hyvin meni. Olin tyytyväinen vastauksiini vaikka niiden pituus mietitytti.
Kukkia ei naistenpäiväksi tullut, joten päätin ottaa ohjat omiin käsiini ja kokeilla ensimmäistä kertaa porkkanakakun tekoa, joka sattuu olemaan K:n lempparikakku. Ja ihme ja kumma, kakku onnistui erittäin hyvin, koostumus oli mainio ja päällyskin miellytti. Varsin makoisaa vaikka itse sanonkin. Huomiseksi on suunnitelmissa pieni reissu.

Nyt toivotan kaikille naisille ihanaa naistenpäivää (vaikka saa niitä miehiäkin muistaa!) J.H. Erkon ja Kasimir Leinon sanoin:

Laula, tyttö

Pieni tyttö sinisilmä,

punaposki, ruususuu,

istu tuohon polvelleni,

siin' on sulle laulupuu.

Laula mulle, laula muille,

maailmalle laulele,

ettei ennen aikojansa

sydämemme vanhene.

Laula tyttö, ettei surra

otsaa ryppyiseksi saa,

ettei murhe mieltä murra,

toivo päivät kirkastaa.

Laula, tyttö, toukomaille

päivä kirkas paistamaan,

meihin laula rohkeutta

työhön, itseuhrantaan.

Kevättänsä lintu laulaa,

tyttö laulaa nuoruuttaan.

Suomityttö sydämensä

kullat kantaa maailmaan.

- J.H. Erkko -

Nainen

Enkeliksi taivahasta naista muudan

kiittelee,

pahan hengen heittiöksi toinen häntä

väittelee.

En mä kiitä enkeliksi, heittiöksi hauku

en,

siinä kiitos, siinä moite: nainen onpi

ihminen.

- Kasimir Leino -

Huhtala bongattu

Ruokaostosten sekaan pudonneesta uusimmasta Glorian kodista bongasin tutun taiteilijan teoksen. Jotkut saattavat muistaa että seurailen mielenkiinnolla muun muassa Jukka Huhtalan teoksia, ja lehdessä ollut maalaus oli tyyliltään niin tunnistettava, että tiesin sen olevan Huhtalan maalaama jo ennen kun luin kuvatekstin. On se vain yllättävän erilaista nähdä maalaukset (tai mitkä tahansa taideteokset) kotiympäristössä kuin valkean gallerian tai museon seinillä.

Lapsiperheen koti Helsingissä 1920-luvun kerrostalossa. Tv-huoneen seinällä (vas.) Marjatta Tapiolan maalaus Nainen ja kentauri. 

Jukka Huhtalan Electrifizzled maalaus näkyy hauskasti suoraan toisen huoneen oviaukosta.

Suloinen sunnuntai

Pikku pakkanen ja auringonpaiste on yksi mukavimmista sääyhdistelmistä. Tähän kun yhdistetään laiskan viikon päätteeksi kahvikupillinen taiteilijaystävän kanssa hyvien keskustelujen lomassa, ei voisi viikko parempaa päätöstä saada. Keskustelujen innoittamana ruokaostosten joukkoon tipahti myös uusin Glorian koti, jossa kotien sisustusta inspiroi taide.

Perjantaina suoritettu viikkosiivous vapautti viikonloppupäivät vain nauttimaan kotoilusta, mitä nyt lauantaina kävimme suksimassa pikkulenkin auringonpaisteessa. Tällainen sää jatkukoon!

Kulttuurielämää Helsingissä heitti blogihaasteella, joten tässäpä vastauksia. Kiitos Culturelle.

Viisi asiaa, joita tarvitsen päivittäin:


Vapaalla: kamera, puhelin, lompakko, tietokone ja polkupyörä.

Koulussa/työssä: kalenteri, kynä, vihko, tietokone ja polkupyörä. 

Viisi kirjaa, joita suosittelen muille: 


F.H. Burnett: Salainen puutarha, Hannu-Pekka Björkman: Valkoista valoa, Timo Miettinen/Heikki Willamo: Pyhät kuvat kalliossa, Sarah Dunant: Venuksen syntymä ja Carlos Ruiz Zafón: Tuulen varjo


Viisi materialistista joululahjatoivetta:


Hmm, ihmeellinen vuodenaika ilmoittaa joululahjatoiveitaan, mutta mietitäänpä.... Lisää säilytyskoreja, leffahylly, Michael Bublén ja Samuli Edelmannin joulucd:t sekä polvipituiset villasukat.


Viisi paikkaa, jossa haluaisin käydä:


Sinebrychoffin taidemuseon Michelangelo näyttely, Vapriikin tuleva Terrakotta-armeija ja Kiinan keisarien aarteet näyttely, Tampereen taidemuseon Dashi Namdakovin näyttely (kyllä, museot ovat paikkoja), Laukaan Saraakallion kalliomaalaukset sekä Tuusniemen Seinävuoren rotkolaakso. 

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat minua:


Positiivinen, helposti innostuva, temperamenttinen, itsepäinen ja empaattinen.

Viisi lempiruokaani:


Lohi, riisipuuro, vihannesgratiini, täytetyt paprikat ja salaatit joissa on jotakin juustoa.

Viisi elämänohjetta, jotka haluaisin jakaa kaikkien kanssa:

Kaikella on tarkoituksensa.
Ole kiitollinen kaikesta mitä saat.

Kunnioita toisia.

Luota itseesi.

Elämän tarkoitus on antaa elämälle tarkoitus.