Ystävänpäivä

Sinulle joka näet tämän, hyvää ystävänpäivää ja virtuaalinen halaus!

"Toisen ilahduttaminen

voi tuottaa sellaista mielihyvää

että tekee mieli kiittää häntä siitä."

- Henry de Montherlant -

Rekkalastillinen riemua

Luennolta lähtiessäni törmäsin ihmismuuriin ja ihmettelin mistähän on kysymys. Poliisikin ohjasi liikennettä. Olin unohtanut että tänään oli penkkaripäivä ja jäin katsomaan sitä rekkalastillisten riemua. Ilo oli tarttuvaa ja muistelin omankin penkkaripäivän olleen onnistunut, vaikka pakkasta taisi olla silloin lähemmäs -20 astetta. Oli huvittavaa katsella nuorisoa ja muistella kuinka sitä itsekin ajatteli tuolloin olevansa erityisen "aikuinen". Tässä Jyväskylän tunnelmia ajeluista, paljon oli käytetty rekkateksteissä mm. Putouksen hokemia ja muita tv:stä ja elokuvista tuttuja elementtejä.

"Norssin eliittipennut - Me ei taistella yliopistoista. Yliopistot taistelee meistä."

Teksti ja kuva viittaa oivaltavasti voimakkaita tunteita herättäneeseen Lyseon tulevaisuuteen.

Tuo "älläks muuttumisen mahdotomuus" oli hauskin.

Ehdittekö näkemään oman paikkakuntanne penkkariajeluja 

tai osallistuiko joku tuttu juhlintaan?

Koneita ja robotteja

Edellisestä kierrätystaidetta esittelevästä postauksesta päästään mukavan aasinsillan kautta Galleria Ratamon tämänhetkiseen Live Herring '14 -näyttelyyn. Live Herring on ryhmä taiteilijoita joiden tavoitteena on tuoda mediataidetta ja kaikkea audiovisuaalista kulttuuria paremmin esiin. Tavoite on hyvä, sillä alue on itselleni melko vieras vaikka siihen silloin tällöin museoissa ja gallerioissa törmäänkin. Rehellisyyden nimissä on myönnettävä että suhtaudun tähän taiteenalaan varovasti ehkä juuri siksi että se on niin "uutta", koska kaikki uusi tuntuu aluksi vieraalta. Ja uusi nimenomaan lainausmerkeissä, sillä onhan mediataidetta tehty Suomessa jo monta kymmentä vuotta, mutta silti se tuntuu olevan jotenkin marginaalissa. Tätä pinttynyttä varovaisuutta uhmatakseni menin siis katsomaan millaiselta se koneista ja roboteista koostuva näyttely vaikuttaa.  

Lasse Ursin: Juurijalkaisia, 2011, sähkömoottori, sateenvarjo, puu, vahaliitu, paperi.

Näyttelytilat oli täytetty maltillisesti kolmen taiteilijan, Jinhee Kimin, Lasse Ursinin ja Matti Niinimäen, teoksilla. Ensimmäiseksi huomio kiinnittyi Lasse Ursinin Juurijalkaisia-teokseen, joka alkoi liikkua lähemmäs astuttuani. Tämä, kuten monet muutkin teoksista, toimivat liiketunnistimella. Sateenvarjo alkoi tanssia hieman kömpelösti ja piirtää paperille tanssijälkiä. Tanssijoita on aiemmin ollut kaksi, mutta toinen oli vierailuni aikana korjattavana. Liitujäljistä syntyneet taideteokset oli nostettu seinälle.

Lasse Ursin: Juurijalkaisia, 2011, sähkömoottori, sateenvarjo, puu, vahaliitu, paperi.

Vasemmalta oikealle Lasse Ursin: Askartelija, 2012; Muusikko, 2012; Tämän kauden uusi villitys, 2013; sähkömoottori, puu, sekatekniikka.

Tanssivan sateenvarjon takana oli mielenkiintoinen kokoelma "olioita". Vasemmalla Askartelija neulasi huopaa, keskellä Muusikko rämpytteli kitaraa ja lauloi hieman alakuloisesti mukana ja oikealla oli melko vaikuttava kuvaus nykylapsista pelikonsoleidensa kanssa. Nuorisoa esimerkiksi bussissa tarkkaillessa tuntuu että ne laitteet ovat kasvaneet käsiin kiinni eikä ympäröivää maailmaa ole olemassakaan. Hieman pelottavaa.

Lasse Ursin: yksityiskohta teoksesta Tämän kauden uusi villitys, sähkömoottori, puu, sekatekniikka.

Jinhee Kim: A Fortune Telling Bird, 2013.

Itse asiassa syy minkä vuoksi mielenkiinto näyttelyä kohtaan heräsi, oli Jinhee Kimin A Fortune Telling Bird. Teos perustuu kiinalaiseen perinteeseen, jossa ennustaja käyttää koulutettuja lintuja valitsemaan ennustuksen. Tässä tapauksessa lintu kuitenkin arpoi ennustuksen Twitteristä. Tekemällä toiveen ja pudottamalla kolikon koristeltuun laatikkoon, kone tulosti vastauksen paperille. Seinillä oli aiempia ennustuksia ja hyviäkin vastauksia, mutta kun itse esitin kysymyksen "Onko vuosi 2014 onnellinen?" sain vastaukseksi seuraavaa: "It's ok bro...but don't even try to copy my tweets in future... be creative and win, not by cheating. ATB :)" (All The Best). Eli jotta vuosi 2014 olisi onnellinen, on oltava luova eikä saa huijata (eli ei vilppiä gradussa).

Jinhee Kim: A Fortune Telling Bird, 2013.

Jinhee Kim: aiempia  A Fortune Telling Bird ennustuksia.

Matti Niinimäki: Gammahanhi, 2014.

Pienempi näyttelytila oli hämärretty Matti Niinimäen lemmikkieläinkaupalle. Nurkassa, pienessä ruukussa, nökötti alakuloisen oloinen Gammahanhi, joka tärisi vartensa päässä ja aukoi nokkaansa. Suloisen surullinen ja hymyilyttävä.

Matti Niinimäki: Terraario, 2014.

Terraariossa hiekan keskellä sirittivät pienet hyönteisiä muistuttavat oliot jotka vilkuttivat myös selässä olevia valojaan. Tässä vaiheessa olo oli vielä suht turvallinen, eiväthän noin pienet ole vaarallisia.
Tästä seuraava kohde oli sitten turvallisen ja satumaisen kuuloinen Yksisarvinen, joka oli huoneen nurkassa lattialla sijainnut kissankantolaatikko. Taisipa olla vielä vaaleanpunainen (herttainen ennakko-oletus). Sisällä olevaa oliota ei kuitenkaan nähnyt ennen kuin kumartui lattiatasoon ja kurkisti laatikkoon. Ennen kuin oliota ehti edes hahmottaa pärähti käyntiin hyökkäävä ja voimakas ääni ja Yksisarvinen paljastui sähkökäyttöiseksi käsisahaksi. Tästä ette saa nähdä kuvaa koska ei tehnyt mieli jäädä teoksen eteen kyykistelemään. Mutta voin sanoa että tunne oli oikeasti pelottava. Jopa siinä määrin etten uskaltanut kunnolla lähestyä seuraavaakaan oliota, seinällä "vapaana" roikkuvaa ja vihreänä hohtavaa Kameleonttia.

Matti Niinimäki: Taiwanilainen verkkokäärme, 2014.

Taiwanilainen verkkokäärme oli pieni ja turvallisesti häkissä. Äkäinen se kaikesta huolimatta oli, heilutti monihaaraista hännänpäätään ja teki pieniä iskuja vasten kaltereita. Tätä uskalsi kuitenkin jäädä tarkastelemaan lähempääkin.

Matti Niinimäki: Taiwanilainen verkkokäärme, 2014.

Live Herring '14 -näyttely yllätti hauskuudellaan ja oivaltavuudellaan. Arkisista esineistä oli saatu esiin uusia puolia. En etsinyt näistä sen syvällisempiä merkityksiä vaan huomio kiinnittyi materiaaleihin ja siihen kuinka elävän oloisia olioita elottomasta oli saatu. Tämä elottoman elollistaminen loi outoutta ja varovaista pelkoa. Ja jotta sain karistettua pelkotilan Yksisarvisen jäljiltä, jäin tuijottamaan Gammahanhea, katsomaan hetkeksi Juurijalkaisen tanssia ja lukemaan ennustuksia. Näyttelystä on ikävä poistua negatiivisin tuntein. Mutta tulipa todistettua että tämäkin taidemuoto herättää tunteita!

Mikä on suhteenne media- ja audiovisuaaliseen taiteeseen?

Live Herring '14 -näyttely avoinna Galleria Ratamossa 

Jyväskylässä 2. maaliskuuta 2014 saakka.

Kierrätystaidetta perjantaille

Jane Perkins, Susan Beatrice, Edouard Martinet ovat luoneet 

kierrätysmateriaaleista mestariteoksia:

Jane Perkins. Kuva täältä.

Jane Perkins. Kuva täältä.

Jane Perkins. Kuva täältä.

Susan Beatrice. Kuva täältä.

Susan Beatrice. Kuva täältä.

Susan Beatrice. Kuva täältä.

Edouard Martinet. Kuva täältä.

Edouard Martinet. Kuva täältä.

Edouard Martinet. Kuva täältä.

Nyt vain kirppareita kiertämään ja kokeilemaan taitojaan! ;)

Impressionistit

Kuva täältä.

Maalaustaiteen historiasta kiinnostuneet huomio! Tänään tiistaina alkaa Yle Teemalla neliosainen sarja, jossa Waldemar Janusczak (muistetaan mm. Patsaspäiväkirjat-sarjasta) esittelee impressionismia. Monen mielissä tyylisuunta yhdistyy hempeisiin väreihin ja utuisiin maisemiin vaikka todellisuudessa impressionismi oli taiteellinen vallankumous.

Claude Monet: The Seine at Giverny, Morning Mists, 1897. Kuva täältä.

Osa 1. Neljän kopla (4.2.2014). Impressionisteista kuuluisimmat ja koko taidesuunnan perustajat Pissarro, Monet, Renoir ja Bazille haastoivat aiemmat taiteen normit ja muuttivat maalaustaiteen suunnan. Länsi-Intian rannoilla, Pariisissa, Seinen varsilla ja eteläisessä Lontoossa nämä taiteilijat tallensivat hetkellisiä kohtaamisia ja alati muuttuvia näkymiä.

Pierre-Auguste Renoir: Woman with a Parsol in a Garden, 1875. Kuva täältä.

Osa 2. Luonnon helmassa (11.2.2014). Vaikeinta on saada taide näyttämään helpolta: impressionistien aurinkoiset ja leppoisat maisemamaalaukset olivat kovan työn tulosta. Maalarit tarpoivat halki sateen, lumen, tuulen, sumun ja petollisten rantakallioiden luodakseen spontaanin vaikutelman. Apunaan heillä oli myös uutta tekniikkaa – paitsi kannettavat maalaustelineet ja uudenlaiset pensselit myös rautatie.

Edgar Degas: Portraits at the Stock Exchange, 1878-79. Kuva täältä.

Osa 3. Ihmiset maalausten aiheina (18.2.2014). Keitä impressionistit maalasivat? Tässä jaksossa tutustutaan Edgar Degas’n sekä usein unohdettujen naismaalarien Morisot’n, Bracquemondin ja Cassattin aiheisiin. Impressionistit haastoivat perinteen kuvaamalla ihmisiä sellaisina kuin he kadulla olivat, tai vaikka hevosia Longchampin kilparadalla äärimmäisiin asentoihin jännittyneinä.

Georges Seurat: Study for Le Bec du Hoc, Grandcamp, 1885. Kuva täältä.

Osa 4. Viimeinen kukoistus (25.2.2014). Impressionismin viimeisiä vuosia tarkastellaan keskeisten taiteilijoiden viimeisestä yhteisnäyttelystä käsin. Erityisen tarkkaan tutkitaan Georges Seurat’n taidetta, jossa näkyy myös hänen akateeminen taidekoulutuksensa. Lisäksi nähdään, miten impressionistit saivat vaikutteita optiikan ja väriopin tutkimuksesta – ja miten silmäsairaus muutti Claude Monet’n värinkäyttöä.

Claude Monet'n ystävänä aion nauliutua tv:n ääreen. 

Impressionistit-sarja siis Yle Teemalla tiistaisin klo 20.00 

(eli käännätte heti Salkkareiden jälkeen Teemalle ;) ).