Muzeum LEGA

Prahan varsinainen museokohde oli 2011 avattu Muzeum LEGA. Tämän yksityisen Lego-museon ajatus syntyi keräilijä Miloš Křečekiltä, jolle oli kertynyt yli tuhannen Lego-mallin kokoelma. Hän halusi, että hänen keräämistään malleista olisi iloa myös muille. Prahan museossa Legot levittäytyvät 340 neliömetrin tilaan, useaan kerrokseen. Tämän lisäksi Křeček on laajentanut museotoimintaansa Tšekissä Kutna Horaan, Spindleruv Mlyniin, Libereciin ja Jeseníkiin. Kaikissa kaupungeissa on esillä erilaisia Lego-settejä, mutta Prahassa on esillä suurin kokoelma.

Sisäänpääsymaksu on 210 korunaa eli noin 9 euroa (lapsille, opiskelijoille ja eläkeläisille edullisempi). Mikäli museossa haluaa valokuvata, on kuvausluvasta maksettava erikseen (20 korunaa ~ 0,80 euroa). 

Prahan Lego-museo on keskittynyt rakennussarjan historiaan ja esillä on yli 2500 mallia kahdestakymmenestä eri sarjasta (mm. Harry Potter, Indiana Jones, Pirates of the Caribbean, Star Wars, Simpsonit). Tilat ovat ajoittain kapeita ja sokkeloisia, joten lastenvaunujen kanssa museoon on turha edes haaveilla. Portaita ja käytäviä on melko paljon. En ollut etukäteen hirmuisen innoissani kohteesta, mutta tila toisensa jälkeen museo alkoi kiehtoa. Sarjat ovat hienoja! Vaikka en ole itse koskaan ollut mikään Lego-fani, tunnistin paljon tuttuja Lego-sarjoja. Merenalainen dioraama oli myös upea, tässä oli mukana vedenalaisia ääniä.

Vaikuttavia olivat valtavat pienoismallit eri rakennuksista. Kokonaisuudessaan museossa on yli miljoona Lego-palikkaa. Mallit ovat perinteisesti (ja turvallisesti) lasivitriinessä, mutta yksi tila on vapaa rakenteluun ja leikkimiseen. Siellä täällä on myös mahdollisuus liikutella Lego-ajoneuvoja nappeja painamalla tai kuulla kuinka hahmot puhuvat. Valtava Zdeněk Milerin Myyrä huhuilee esimerkiksi tervehdyksiä.

Jos omistaisin jonkun Lego-hahmon, se olisi ehdottomasti tämä herttainen Wall-e ♥

Meidän reissumme osalta tiesin, että retkueen jännittävin osio olisi Star Wars -kokoelma. Se sijaitsi ylimmässä kerroksessa ja ilmeet olivat näkemisen arvoisia, kun soimaan pärähti tämä kappale.  

Museon yhteydessä toimii myös Lego-kauppa, josta saa ostettua sekä yksittäisiä Lego-palikoita painon mukaan että erilaisia sarjoja. Vaikka museoon pääsee sisälle edullisesti, niin Legojen hinnat ovatkin sitten kaupassa ihan brändinsä mukaisia... En raaskinut ostaa Wall-en hahmoa, mutta matkamuistoksi lähti muutama avaimenperä. 

Rakenteluhuoneessa jätimme terveiset Suomesta:

Muzeum LEGA on avoinna maanantaista sunnuntaihin klo 10-20 osoitteessa Národní 362/31.

Kun ihmisiä ei piiloteta

Lomakuvaajissa on kahta lajia: niitä, jotka kadottavat kuvistaan ihmiset ja niitä, jotka keskittyvät nimenomaan ihmisiin. Minä kuulun ensimmäisiin, kuten aiemmasta postauksesta (ja pidempään reissujani seuranneet) saattoi huomata. Sitä toista joukkoa saattaa jopa ärsyttää, että kuvista rajataan ihmiset - elämä - ulkopuolelle. Niinpä päätin julkaista sellaisia otoksia, joissa kaupunkilaiset ovat läsnä. Olkaapa hyvät:

David Černy: Metalmorphosis - Franz Kafkan muotokuva.

David Černyn pyörivä Franz Kafkan muotokuva oli hienoa nähdä itse. Olin nähnyt erilaisia videoita teoksesta monta kertaa somen kuvavirrassa. Praha on täynnä erilaisia Kafkan muistomerkkejä ja veistoksia, niitä tuli vastaan siellä täällä.

Kuvaatteko vai rajaatteko ihmiset?

Katedrála svatého Víta

 ...kotimaisittain siis Pyhän Vituksen katedraali on katolinen kirkko Prahan linnan alueella. Kyseessä on Tšekin suurin goottilainen kirkko, jonka rakentamisen aloitti ranskalainen arkkitehti Matthias Arrasilainen 1344. Hänen kuoltuaan 1352 töitä jatkoi saksalainen Peter Parler. Kokonaisuudessaan kirkko valmistui vasta 1929.  

En tietenkään ollut tajunnut, että mikäli katedraalia olisi halunnut tutkimaan lähemmin olisi pitänyt ostaa etukäteen liput. Niiden avulla olisi päässyt katsomaan mm. jalokivin koristeltua Pyhän Venceslauksen kappelia, muita sivukappeleita ja pyhäinjäännöksiä. Ilman lippua täytyi tyytyä kuljeskelemaan keskilaivan alueella, ns. uudella puolella. Noh, siinäkin riitti katsomista. Erityisen kauniita olivat lasimaalauksin koristellut ikkunat jotka hehkuivat sinipunaista valoa. Upea, mutta ei yllä vieläkään Pariisin Sainte-Chapellen tasolle. En tiedä olisiko mieli muuttunut jos olisin nähnyt sen jalokivikappelin....? 

Alfons Muchan lasimaalaus.

Alfons Muchan (1860-1939) lasimaalaus kuvaa kreikkalaisten veljesten, Kyrilloksen ja Methodioksen, saapumista Böömin alueelle. Heidän mukaanaan saapui kristinusko. Lasimaalauksen alareunassa lukee "Banka Slavia". Viittaus yritykseen, jonka varoilla kyseinen lasimaalaus valmistui.

Max Švabinskýn (1873–1962) suurikokoinen lasimaalaussarja komeilee kirkon kuorissa. Antti Helin kuvailee sitä Mondon matkaoppaassa näin: "Sitä ei ehkä lattianrajasta tajua, mutta maalaus on kooltaan 160 neliömetriä - siis suuren asunnon kokoinen. Maalaus on muutenkin vaikuttava: Jeesusta käsissään pitelevä Jumala näyttää hurjalta barbaarikuninkaalta."

Max Švabinskýn lasimaalaukset.

Švabinskýn lasimaalauksia vastapäätä, katedraalin länsipäädyssä, on Peter Parlerin 1300-luvulla suunnittelema ruusuikkuna. Se valmistui kuitenkin vasta 1900-luvulla. Ruusuikkunaan on kuvattu maailman luominen, mutta se on niin korkealla ja niin pientä tiplua, etten ainakaan itse saanut yksityiskohdista selvää.

Pyhän Ludmilan kappeli.

Uskokaa tai älkää, mutta tämä Jeesuksen kastetta kuvaava teos oli mosaiikki.

Pyhän Vituksen katedraali oli itselleni tärkein kaupunkikohde, sillä jokaisella reissulla tulee tutustua vähintään yhteen kirkkoon. Sinne ne kulttuurin ja taiteen rikkaudet tiivistyvät. Toisella kerralla sitten kellotorniin ja sinne jalokivikappeliin! Pyhä Vitus on muuten tanssijoiden ja näyttelijöiden suojelija.