Berner Münster

Lintuperspektiiviin pääsee kiipeämällä Sveitsin korkeimpaan kellotorniin, Berner Münsteriin. Katedraali on pyhitetty pyhälle Vincentille ja sen rakentaminen aloitettiin 1421. Arkkitehtina toimi alkuvaiheessa Matthäus Ensinger (1390-1463). Rakennushanke saatiin lopullisesti päätökseen 1893, jolloin 100 metrinen torni valmistui. Katedraali itsessään on Sveitsin suurin kirkkorakennus. Järjestyksessään se on kolmas tällä paikalla sijaiseva kirkko.

Goottilaisen katedraalin näyttävin ilmestys on sen keskimmäinen portiikki, ja etenkin tympanon, joka on täynnä maalattuja veistoksia. Ne ovat kopioita, sillä alkuperäiset ovat turvassa ympäristötekijöiltä Bernin historiallisessa museossa.

Tympanonin vasemmassa reunassa paratiisin portti, keskellä arkkienkeli Mikael miekka kädessään ja oikealla helvetti. Vasemmassa alareunassa siunatut ja oikeassa alareunassa pahuus.

Keskellä Justitia oikeuden miekka kädessään ja vaaka vasemmalla puolellaan.

Typerät neitsyet.

Gargoili eli vedensyöksijä kuristaa merenneitoa.

Pääsy torniin ja näköalatasanteelle maksaa 5 frangia eli hieman päälle 4 euroa. Kipuaminen kannattaa, mikäli ei pelkää korkeita paikkoja, sillä kapea kiviportaikko muuttuu puolivälissä ikkunalliseksi maisemaportaikoksi, mutta ilman laseja. 

Rakastan goottilaisia kirkkoja. Niissä on runsaasti koristeluja, mutta yleisilme on kuitenkin kevyempi kuin barokkikirkoissa.

Zytgloggen korjaus kestää kesäkuuhun 2018 saakka.

Maisemat huipulta ovat upeat. Näköalatasanteen pääsee kiertämään kokonaan ympäri, jolloin avautuu tuhansien punatiilikattojen meri. Horisontissa kohoaa vuoristo, joka uhkaa kadota pilvien taakse. Mielenkiintoinen yksityiskohta tornista on se, että siellä asuivat ns. torninpitäjät vuoteen 2007 saakka.

Etualan linnamainen rakennus on Bernin historiallinen museo.

Kirkon sisätiloissa ei saa valokuvata, mikä tuntui olevan käytäntö myös Zürichin kuuluisimmissa kirkoissa. Tornista laskeutuessa näki parista ikkunasta kuitenkin jo sisälle kirkkoon, jolloin sain napattua muutaman kuvan. Tämä on mielestäni Bernin ehdottomin nähtävyys. 

Kirkon edessä olevalla Münsterplatzilla sijaitsee suihkulähde, jonka pylvään päässä seisoo Mooses-veistos. Kymmentä käskyä kannatteleva veistos (1791) osoittaa toista käskyä, joka kieltää toisten jumalten palvonnan, mikä oli yksi tärkeimmistä reformaation ohjenuorista. Huvittavaa veistoksessa on myös se, kuinka ovelasti siinä on yhdistetty sädekehä ja sarvet. Sarvet on siis muotoiltu sädemäisiksi. Tämä perustuu sekaannukseen, jossa sattui heprean käännösvirhe. Hieronymuksen kääntäessä 300-luvulla Vulgataa eli latinankielistä raamatunkäännöstä, hän luki virheellisesti sanan kirkkaus/loisto tilalle sarvet. Konsonanttikirjoituksessa heprean kielen sanat qaran (loisti) ja qeren (sarvet) ovat lähellä toisiaan. Tässä Münsterplatzin veistoksessa on kekseliäästi yhdistetty molemmat, huolimatta valmistusmisajankohtaan nähden siitä kumpi käännös oli oikein. Toisessa Mookseksen kirjassa sanotaan: "Kun Mooses laskeutui Siinainvuorelta molemmat liitontaulut käsissään, hänen kasvonsa säteilivät, koska hän oli puhunut Herran kanssa." (2. Moos 34:29)

Matka jatkuu!

Katedrála svatého Víta

 ...kotimaisittain siis Pyhän Vituksen katedraali on katolinen kirkko Prahan linnan alueella. Kyseessä on Tšekin suurin goottilainen kirkko, jonka rakentamisen aloitti ranskalainen arkkitehti Matthias Arrasilainen 1344. Hänen kuoltuaan 1352 töitä jatkoi saksalainen Peter Parler. Kokonaisuudessaan kirkko valmistui vasta 1929.  

En tietenkään ollut tajunnut, että mikäli katedraalia olisi halunnut tutkimaan lähemmin olisi pitänyt ostaa etukäteen liput. Niiden avulla olisi päässyt katsomaan mm. jalokivin koristeltua Pyhän Venceslauksen kappelia, muita sivukappeleita ja pyhäinjäännöksiä. Ilman lippua täytyi tyytyä kuljeskelemaan keskilaivan alueella, ns. uudella puolella. Noh, siinäkin riitti katsomista. Erityisen kauniita olivat lasimaalauksin koristellut ikkunat jotka hehkuivat sinipunaista valoa. Upea, mutta ei yllä vieläkään Pariisin Sainte-Chapellen tasolle. En tiedä olisiko mieli muuttunut jos olisin nähnyt sen jalokivikappelin....? 

Alfons Muchan lasimaalaus.

Alfons Muchan (1860-1939) lasimaalaus kuvaa kreikkalaisten veljesten, Kyrilloksen ja Methodioksen, saapumista Böömin alueelle. Heidän mukaanaan saapui kristinusko. Lasimaalauksen alareunassa lukee "Banka Slavia". Viittaus yritykseen, jonka varoilla kyseinen lasimaalaus valmistui.

Max Švabinskýn (1873–1962) suurikokoinen lasimaalaussarja komeilee kirkon kuorissa. Antti Helin kuvailee sitä Mondon matkaoppaassa näin: "Sitä ei ehkä lattianrajasta tajua, mutta maalaus on kooltaan 160 neliömetriä - siis suuren asunnon kokoinen. Maalaus on muutenkin vaikuttava: Jeesusta käsissään pitelevä Jumala näyttää hurjalta barbaarikuninkaalta."

Max Švabinskýn lasimaalaukset.

Švabinskýn lasimaalauksia vastapäätä, katedraalin länsipäädyssä, on Peter Parlerin 1300-luvulla suunnittelema ruusuikkuna. Se valmistui kuitenkin vasta 1900-luvulla. Ruusuikkunaan on kuvattu maailman luominen, mutta se on niin korkealla ja niin pientä tiplua, etten ainakaan itse saanut yksityiskohdista selvää.

Pyhän Ludmilan kappeli.

Uskokaa tai älkää, mutta tämä Jeesuksen kastetta kuvaava teos oli mosaiikki.

Pyhän Vituksen katedraali oli itselleni tärkein kaupunkikohde, sillä jokaisella reissulla tulee tutustua vähintään yhteen kirkkoon. Sinne ne kulttuurin ja taiteen rikkaudet tiivistyvät. Toisella kerralla sitten kellotorniin ja sinne jalokivikappeliin! Pyhä Vitus on muuten tanssijoiden ja näyttelijöiden suojelija.

Brittiläistä gotiikkaa

Kuva: BBC.

Taidehistorioitsijat ja aiheesta kiinnostuneet huomio! Tänään alkaa 3-osainen Gotiikan jäljillä -sarja (The Art of Gothic: Britain’s Midnight Hour, 2013), jota juontaa jo monesta aiemmasta taidehistoriallisesta sarjasta tuttu Andrew Graham-Dixon. 

1800-luku oli edistysuskon, ennennäkemättömän talouskasvun, tieteen ja imperialismin vuosisata. Yksi sen merkittävimmistä virtauksista taiteessa oli kuitenkin keskiajasta ammentava, kauhukuvilla leikitellyt gotiikka.

Osa 1. (1.9.2015) Keskellä valistuksen 1700-lukua Englannissa tapahtui jotain aivan odottamatonta. Järjen aikakausi synnytti hirviön: suunnattoman kiinnostuksen hirviöihin, kummituksiin ja kaikkeen, mitä ihminen pelkää pimeässä. Liike alkoi aristokraattisen hillittynä mutta yltyi pian suorastaan pornografisiin ylilyönteihin. Gotiikan uusi aalto näkyi pian niin populäärissä taiteessa, arkkitehtuurissa kuin kirjallisuudessakin.

Osa 2. (8.9.2015) Teollinen vallankumous tuotti yhä hämmästyttävämpiä nykyajan ihmeitä, ja goottilainen taide kirjallisuus alkoivat katsoa yhtä aikaa kauas menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Romaanissaan Frankenstein Mary Shelley pelotteli tieteellä, joka dwgfaer. Arkkitehti George Gilbert Scott rakensi prinssi Albertille muistomerkin, joka teki kuningattaren prinssipuolisosta keskiaikaisen sankarin. Runoilijat ottivat huumausaineita noustakseen yhä korkeampaan goottilaiseen lentoon. Miten kaikki vielä päättyisikään?

Osa 3. (15.9.2015) Goottilaisen taiteen mielikuvitukselliset kauhut jäivät toiseksi, kun teollisen sodankäynnin todellisuus järkytti maailmaa vuonna 1914. Gotiikan tarjoama kuvasto tuli hyvään tarpeeseen puhuttaessa 1900-luvun yhteiskunnallisista jännitteistä ja verisistä mullistuksista. Gotiikan kaikuja voi kuulla niin Joseph Conradin kuvauksissa siirtomaavallasta kuin T. S. Eliotin Autiossa maassa.

 

Yle Teemalla tiistaisin klo 20.00.