Tiistai-illan Voimala lähetyksessä käytiin keskustelua (väittelyä) Guggenheimin puolesta ja vastaan. Guggenheimin puolesta puhuivat Helsingin kaupunginhallituksen pj Risto Rautava ja Espoon taidemuseon, EMMAN, johtaja Markku Valkonen. Guggenheimia vastaan puhuivat kaupunkitutkija Kaarin Taipale ja pitkän linjan taidehistorioitsija Tuula Karjalainen. Näiden parien välissä puheenvuoroja odotteli kuvataiteilija Kaarina Kaikkonen. Guggenheim on aiheena "kuuma peruna", ja ai että nautin kunnon väittelystä asian tiimoilta!
Kuva
täältä.
Pidempään mukana olleet lukijat saattavat muistaa mielipiteeni ideaa kohtaan
aiemmasta postauksestani. Mielipiteeni ei ehkä ole enää aivan yhtä jyrkkä, mutta olen silti edelleen enemmän vastustajien kuin kannattajien leirissä. En ole saanut tarpeeksi hyviä perusteluja asian puolesta, jotta olisin kääntänyt kelkkani täydellisesti ympäri.
Kaarina Kaikkonen avasi keskustelutilaisuuden hieman peloissaan, että hänet leimattaisiin taiteilijana johonkin leiriin asian puitteissa, tai että hänen taiteilijuutensa tai teostensa myynti kärsisi liian terävien mielipiteiden vuoksi. Kaikkonen pysyikin koko keskustelun ajan "haaleassa vedessä" ja kuulutti vain kansainvälisten, hyvien näyttelyiden perään. Hänen mielestään on hienoa, että päättäjät ovat kiinnostuneita juuri kuvataiteesta ja sen laajemmasta tuonnista Suomeen. Kaikkonen sanoo näyttelyiden tuovan inspiraatiota ja energiaa hänen omaan tekemiseensä. Hänen mielestään olisi tärkeää ja hienoa saada Suomeen kansainvälistä taidetta oli näyttelytila sitten Guggenheim tai ei. Tässä olen hänen kanssaan samaa mieltä. Kannatan suurien näyttelyiden tuomista Suomeen ja olen itsekin kiinnostunut näkemään mitä maailman taidekentällä tapahtuu.
Juontajat ottivat keskusteluun näkökulman, jossa Guggenheim brändiä verrattiin McDonald'siin ja franchising ilmiöksi. Kaarin Taipale selvensi ajatuksen tulleen jo vuonna 2008 New York Timesin artikkelista, jossa amerikkalaiset itse vertasivat Guggenheim brändiä McDonald'siin. "
Tulee nopeasti kylläiseksi, mutta pidemmän päälle näivettää." Hauska, mutta mielestäni aika osuva ja pistävä vertauskuva. Peräänkuulutin jo edellisessä pohdinnassani alkuperäisyyttä ja liputin New Yorkin Guggenheim museon puolesta.
Kuva
täältä.
Tuula Karjalainen kritisoi sitä, että Guggenheim projektissa ei puhuta kuvataiteesta vaan rakennuksesta. Hänellä ei ollut mitään uutta museota vastaan, mutta hinta on kuulema liian suuri. Hinnalla Karjalainen ei tarkoittanut vain rahallista hintaa vaan hän oli huolissaan Helsingin kaupunginmuseosta ja sen taidekokoelmista. Mihin Helsingin kaupungin taidemuseon kokoelmat sijoitettaisiin museon lopettamisen jälkeen? Lisäksi hän käytti ilmaisua "
Helsingissä on kollektiivinen alzheimer" sillä moni on kuuluttanut kansainvälisten taiteilijoiden ja näyttelyiden perään, vaikka niitä on esillä koko ajan esim. Kiasmassa ja Helsingin kaupungin taidemuseossa. Niitä pitäisi vain mennä katsomaan. Guggenheim on vain näyttelyhalli. Meilahden ja Tennispalatsin myymisellä kerätään rahaa Guggenheimille.
Risto Rautava huomautti, että taiteilijat ovat sanoneet hänelle, kuinka Guggenheimin myötä suomalaiset taiteilijat pääsisivät osaksi kansainvälistä taidekenttää. Tässä olen samaa mieltä ja kannatan taiteilijoidemme mahdollisuutta verkostoitua laajemmin ja näkyvämmin myös kansainvälisesti. Rautava huomautti myös, että Guggenheimille tulee omat kokoelmat ja museon myötä alalle saadaan 40-50 uutta työpaikkaa. Tämä kommentti oli erittäin surkuhupaisa. Samaan aikaan kun Museovirasto joutuu leikkausten ja säästöjen vuoksi lopettamaan 40 työpaikkaa, JOKA VAARANTAA
KOKO SUOMEN KULTTUURIPERINNÖN TALLENTAMISEN JA OHJAAMISEN, hehkutetaan Guggenheimin tuomilla uusilla työpaikoilla, jotka mahdollisesti tulevat vasta joskus tulevaisuudessa. Museovirasto on vain yksi kulttuurilaitos joka kärsii tällä hetkellä järkyttävistä leikkauksista. Ympäri Suomea ollaan jouduttu sulkemaan museoita ja vähentämään työpaikkoja kulttuurialojen leikkausten vuoksi. Ja tämä on itselleni THE MOST IMPORTANT REASON miksi en liputa Guggenheimin puolesta.
Kaarin Taipale ihmetteli suureen ääneen sitä, kuinka juuri tässä projektissa Helsinki kantaa kaikki riskit ja toimii maksumiehenä, eikä Guggenheim säätiö tule vastaan. Rahakysymys on itselleni suuri, vaikka eihän minun tarvitsisi siitä huolehtia vaan helsinkiläisten. Guggenheimia Suomeen haluavat odottavat yksityisten tahojen lahjoittavan ja sijoittavan projektiin, mutta toistaiseksi niin ei ole käynyt, jonka Markku Valkonenkin myönsi. Minä toivoisin enemmän yksityisten tahojen kuuntelevan jo olemassa olevan museokentän avunhuutoja ja sijoittavan niihin. Hoitakoon Helsinki asiansa kuten parhaaksi näkee.
Kuva
täältä.
Risto Rautava hehkutti myös suomalaisen arkkitehtuurin ja designin puolesta idealla, jossa Guggenheimin rakentamiseen hyödynnettäisiin suomalaista puuta. Olen samaa mieltä siitä, että puinen rakennus näyttää mielessäni kauniimmalta kuin metallinen/betoninen, mutta kuten Tuula Karjalainen sanoi, päätäntävalta rakennuksen lopullisesta muodosta ja materiaalista on lopulta jossain muualla kuin Suomessa. Rautava kuitenkin huomautti, että säännöissä sanotaan että suurimman osan rakennusmateriaaleista tulee olla suomalaisia, joten se oli positiivinen yllätys. Huvittavaa oli kuitenkin kuulla Rautavan sanovan ettei ole taideasiantuntija ja ettei hän ole ajatellut Guggenheim-asiaa esimerkiksi 20 vuoden päähän.... Kuinka joku voi olla suunnittelemassa jotain jos ei ajattele asiaa pidemmällä tähtäimellä....?!
Helsingin ja Bilbaon turistimääriä ei voi vertailla keskenään, koska Espanjassa virtaa muutenkin monta kertaa suuremmat turistimassat kuin Suomessa. Kaarina Kaikkonen kuitenkin otti puheeksi Venäjän kiinnostuksen ja puutteen nykytaiteeseen, joka kuljettaisi turisteja Helsinkiin. Tämä on varmasti totta ja mielestäni olisi hienoa palvella muita Pohjoismaita tarjoamalla valovoimaisia ja kansainvälisiä näyttelyitä.
Markku Valkonen, joka oli myös keskustelussa hiljaisempana osapuolena, sanoi Guggenheimin nostavan rimaa suomalaisessakin taiteessa. Varmasti totta, mutta tämä saattaa olla kaksiteräinen miekka, hyvässä ja pahassa. Valkonen sanoi Guggenheimin mahdollistavan sellaiset näyttelyt, joihin Suomella ei muuten olisi varaa tai mahdollisuutta. Olen samaa mieltä. Tuula Karjalainen kuitenkin huomautti, että Guggenheim tulee tuskin jokaisella näyttelyllään vetämään samanlaista ihmismäärää kuin esimerkiksi Ateneumin Picasso-näyttely, jota on vilailteltu keskusteluissa kassamagneettina. Tässä olen samaa mieltä. Kuten Karjalainenkin totesi, maailmassa ei ole kuin kymmenkunta taiteilijaa, joiden näyttelyt vetävät ihmisiä kaikista kansanluokista. En usko että maailmassa on yhtäkään museota, joka vetäisi jokaisella erikoisnäyttelyllään superkävijämäärät. Louvret ja British Museumit ovat asia erikseen, joilla on jo peruskokoelmissaan taiteen historian mestariteoksia ja pelkällä rakennuksella on oma arvonsa. Heillä historia on puolellaan.
Loppupäätelmänä olin samaa mieltä Kaarina Kaikkosen kanssa siitä, että olisi hienoa saada Suomeen kansainvälisesti tunnettuja huippunäyttelyitä ja kansainvälistä taidetta, mutta toisaalta olen Tuula Karjalaisen kanssa samaa mieltä siitä, että tuleeko sen olla juuri Guggenheim. Varsinkaan sillä hinnalla millä se olisi nyt tulossa. Markku Valkosen puheisiin yhdyn kuitenkin siinä, että yksin Suomen voi olla mahdotonta haalia korkeatasoisia kansainvälisiä näyttelyitä.
Nii-in, mutta tuleeko sen olla juuri Guggenheim...
Kommentteja, mielipiteitä ja ajatuksia otetaan vastaan!Voimala jakso nähtävissä YleAreenassa 31 päivää.
