Pisa ilman tornia

Positiivisuusprojekti-blogi listasi syitä miksi luonnossa liikkuminen kannattaa ja kyseli samalla millaisessa luonnossa viihtyy parhaiten. Kerroin viihtyväni parhaiten metsämaisemissa, jossa yhdistyy veden läheisyys ja mäen/kallion päältä avautuvat maisemat. Tällainen kokonaisuus oli luvassa Pisalla. Nimestä päätellen voisi kuvitella olevansa Italiassa, mutta tämä Pisa sijaitsee Nilsiän (nyk. Kuopio) ja Juankosken rajalla, Pohjois-Savossa.

Pisanmäki kohoaa 270 metriä merenpinnan yläpuolelle ja se kuuluu Kolin ja Vuokatin kanssa samaan muinaiseen vuorijonoon. Korkea kallio on kvartsiittia ja pitkin polkua voi nähdä valkoisen kiven pilkistävän maan alta. Vuonna 1993 perustetun luonnonsuojelualueen koko on 306 hehtaaria, joka sisältää 1,5 hehtaarin laajuisen rauhoitusalueen.

Suuntaa antava karttakuva www.luontoon.fi.

Lähdimme polulle Salmenpellontieltä, toinen aloituspaikka on Lastukosken pysäköintialueelta. Salmenpellontien aloituspaikka on lähempänä "päänähtävyyksiä" näkötornia, Täyssinän rauhan rajamerkkiä ja Pirunkellaria.

Pisa on houkutellut kulkijoita jo 1800-luvulta lähtien ja polkuja on kulkenut myös kansallisrunoilijamme Elias Lönnrot. Pisanmäki mainitaan myös Kalevalassa, jossa Joukahainen runoilee Väinämöiselle kilpalaulukohtauksessa: "Tieän puut Pisan mäellä, hongat Hornan kalliolla: pitkät on puut Pisan mäellä, hongat Hornan kalliolla."

Pisa on tunnettu asuinpaikkana jo 1600-luvulta lähtien ja muutamia vanhoja rakennuksien jäänteitä on vielä jäljellä.

Reitti on ajoittain melko raskaskulkuinen, mutta polkua on helpotettu metalliportaikoin ja kaitein.

Kvartsiittikalliota.

"Vuonna 1595, kun rauha oli solmittu Täyssinässä, merkitsivät Ruotsin ja Venäjän edustajat näihin kallioihin rajamerkiksi valtakuntiensa tunnukset. Moskovalaiset kreikkalaisin ristein, mutta Suomen herrat hakkasivat vuosiluvun, kolme kruunua ja omat nimimerkkinsä. Kulkija kuka lienetkin, älä turmele näitä maakunnan vanhimpia muistomerkkejä, kansakunnan historiallisia aarteita vaan opi kunnioittamaan niitä." "Venäjän"-sanaa on vuosien saatossa hieman pahoinpidelty.

Täyssinän rauhan merkit olivat jo pahasti jäkälän peittämiä ja kallioihin on vuosien saatossa ilmestynyt paljon myös ylimääräisiä kaiverruksia, mutta oli sieltä vielä alkuperäisiäkin havaittavissa.

Tämä palautti mieleen Pohjois-Karjalan museo, joka oli tallentanut hienosti kopion Liperissä sijaitsevasta Täyssinän rauhan rajakivestä.

Uuden näkötornin perustukset.

Valitettavasti emme päässeet ihailemaan Pisan maisemia näkötornista, sillä vanha ja puinen näkötorni oli purettu uuden (ilmeisesti metallisen) tornin tieltä. Tornin pystyttäminen on viivästynyt sääolosuhteiden vuoksi. Tuulen tulee olla alle 4m/s, jotta helikopteri pystyy kuljettamaan tornin osat mäelle.

Maisemia pääsi silti kurkistelemaan puiden lomasta.

 Näkötornin juurelta matka jatkui kohti Pirunkellaria. Polulle oli kaatunut muutamia puita, joiden yli oli välillä haastavaa hyppiä.

Valkoista kvartsiittia pilkisteli pitkin polun vartta.

Pisan pohjoispäässä on Pirunkellariksi nimetty luola, joka on syntynyt kun ihmiset ovat aikojen kuluessa kaivaneet kalliosta kvartsikiteitä korukiviksi. Kvartsiitti on pintasyntyinen kivilaji, jota kerrostui Pisan maanpintaan jo miljoonia vuosia sitten. Laatokalta Lappiin ulottuneen karjalaisen vuorijonon poimuttuessa, Pisan kvartsiittikerrostumat kääntyivät lähes pystyasentoon. Kvartsi on kiteytynyttä piihappoa ja se on puhtaana väritöntä. Kvartsi on kovimpia yleisesti esiintyvistä mineraaleista.

Yllä olevasta kuvasta huomaa kuinka valkoista kvartsia on kaivettu kalliosta. Nykyisin kallio on rauhoitettu eikä kaivuuhommiin saa ryhtyä.

Pirunkellarilta käännyimme takaisin kohti Salmenpellontien pysäköintialuetta, sillä olimme lähteneet ns. soitellen sotaan, eikä vettä ja eväitä ollut tarpeeksi koko kierrokselle. Pisan maisemista ovat kirjoittaneet aiemmin mm. Jalkaisin ja Metsänpiika.

Seuraavan kerran kenties kokonaiselle Pisan kierrokselle 

ja ihailemaan maisemia uudesta tornista.