Pöljän pysäkki

Entisellä kotipaikkakunnallani on hassun niminen Pöljän kylä. Kyllä, tämä kylä on ollut uutisotsikoissakin nimensä vuoksi ja varsinkin kesäisin kun nuoremmat ulkopaikkakuntalaiset matkaavat paikkakunnan läpi, pysähtyvät he usein "Pöljä" kyltin alle kuvattavaksi. Tällä kertaa uutisotsikoissa on kuitenkin ollut Pöljän rautatiepysäkki, joka on kunnostettu vuosien rapistumisen jälkeen uuteen kukoistukseen.

Pöljän pysäkki 1920-luvulla.

Pöljän pysäkki valmistui vuonna 1901 ja se on Bruno Granholmin suunnittelema. VR:n tontilla seisova ja kunnan omistuksessa ollut Pöljän pysäkki on kulttuurihistoriallisesti tärkeä, koska vastaavia seisakerakennuksia on säilynyt vain muutama. Rakennus alkoi rapistua vuoden 1992 jälkeen kun sen museotoiminta loppui. Paikkakunnan kulttuuriaktiivi Aira Roivainen alkoi kuitenkin muutamia vuosia sitten pohtia pysäkin tulevaisuutta. Pysäkki oli nähnyt paljon, sillä sen ympärille keskittyi aikoinaan koko kylän elämä. Seisahduslaituri täyttyi monta kertaa päivässä matkustajista ja tavarantoimittajista. Pysäkillä miehet lastasivat muun muassa puutavaraa ja emännät ja piiat nousivat aikaisin lypsämään lehmät, jotta maito ehtisi ajoissa aamujunalle ja meijeriin Kuopioon. Samalla pysäkki oli vapaa julkinen tila, jossa paikalliset viettivät aikaansa. Pysäkiltä lähdettiin käymään Kuopiossa elokuvissa tai ostamassa kihlat. Miesväki lähti täältä aikanaan myös talvisotaan.

Pysäkki surkeina vuosinaan.

Kunta ei ollut kiinnostunut rakennuksen kunnostamisesta ja vuoden 2012 kuntokartoitus ja korjausbudjetti olivat kuulema karua luettavaa. Kun Aira Roivainen sai kuulla että pysäkin elämän voisi kuitenkin vielä palauttaa, häntä ei pysäyttänyt enää mikään. Lopulta Pöljän Kyläyhdistys sai poliisilta luvan aloittaa keräyksen pysäkin pelastamiseksi ja kunnostamiseksi (1.2.2012). Ensin kyläyhdistys vuokrasi kunnalta rapistuvan pysäkin ja lopulta hankki se omakseen vuonna 2013. Rahaa saatiin kerättyä entisiltä ja nykyisiltä pöljäläisiltä sekä avustuksena Kotiseutuliitolta yhteensä noin 12 000 euroa. Kaikki työ toteutettiin talkoovoimin.

Talkootöissä.

Talkoolaisina huhkineet saivat usein kuulla kysymyksen "Mitä te oikein teette sillä pysäkillä? Mitä hyötyä siitä on?" Aira Roivainen kirjoitti lähes tasan vuosi sitten (8.8.2013) blogissaan seuraavasti: 

"Provosoivasti voi vastata, että rakennuksella ei tehdä yhtään mitään! Se on hyödytön. Se on hyödytön kuin aitta kotiseutumuseolla tai lato valkoisten rehupussien täplittämällä pellolla. Pöljän pysäkille on varsin vaikeaa kehittää toimintaa, sillä se on rakennettu rautateiden tarpeisiin. Rakennuksessa on pieni pysäkinhoitajan lipunmyyntitila, odotushuone ja varastomakasiini. Asemalla ei ole koskaan ollut vesijohtoa tai viemäriä. Tällä hetkellä sähköt on katkaistu, samoin sähkösopimus.

Korjaamme pysäkin vuoden 1947 loistoonsa, koska rakennus antaa meille mahdollisuuden muistaa ja ymmärtää. Pöljän pysäkki on ennen kaikkea tärkeä meille pöljäläisille. Se on merkittävä osa meidän historiaamme, vanhempiemme ja isovanhempiemme tarinaa. Miten elämä avartui, oli vaihtoehtoja.
 

Toisaalta pysäkki on tärkeä rautateiden merkityksen ymmärtämiseksi. Matkustaminen oli pitkään hidasta ja vaivalloista. Kun pöljäläiset nousivat 1902 junan kyytiin ensimmäisen kerran, niin kokemuksen on täytynyt olla huikea. Juhani Ahon Rautatie kannattaa taas lukea, jos haluaa noihin tunnelmiin eläytyä. Pöljän pysäkillä on yleistä kulttuurihistoriallista arvoa."

Pysäkki kunnostettiin vuoden 1947 asuun.

Vuoteen on mahtunut lukematon määrä talkootyötunteja erilaisilta osaajilta. Kyläläiset ovat puhaltaneet yhteen hiileen yhteiseksi hyväksi. Pysäkkiä ei ole kunnostettu tiettyyn tarpeeseen vaan suojelun ja muistamisen vuoksi. Kaikki itkut ja ilot huipentuivat Pöljän pysäkin virallisiin avajaisiin lauantaina 2.8.2014. Sää suosi ja pysäkille oli kerääntynyt paljon väkeä. Kaikki odottivat paitsi ohjelmaan kuulunutta Keitele-Museon lättähattua saapuvaksi myös näkevänsä pysäkin vastavalmistuneen ulkoasun. 

Keitele-Museon lättähattu saapui pysäkille aplodien saattelemana.

Kummipoika näki ensimmäisen kerran oikean junan.

Konduktööri.

Tämän naisen ajatuksesta se kaikki lähti.

Aira osoitti pysäkin puolesta paitsi sisua myös vahvuutta ja sai kiitokseksi mm. Sisu-pastilleja sekä ruisleipää.

Talkoolaisia kukitettavana.

Lipunmyyntitila.

Pysäkin takana pilkottaa Pitkäjärvi.

Haitarimusiikki sai tanssahtelemaan.

"Kulttuuriperinnön vaaliminen ei ole ylimääräistä herkkua. 

Korjattu pysäkki ei ole tyhjä 'koriste' maisemassa. Oikeasti on kysymys tulevaisuudesta. 

Millainen on tulevaisuus, jossa vain uusi ja 'hyödyllinen' on arvokasta? 

Millaisen mallin me annamme nuorille juuri tänään? 

Pöljän pysäkin pelastaminen on tulevaisuusteko.

'Niin muistaa se, joka rakastaa.' Sitä paitsi siitä tulee hemmetin kaunis maamerkki koko kylälle!"

- Aira Roivainen -

Hemmetin kaunis maamerkki siitä tulikin. 

Talkootunnelmia voi käydä muistelemassa täällä.