tiistai 5. elokuuta 2014

Pöljän pysäkki

Entisellä kotipaikkakunnallani on hassun niminen Pöljän kylä. Kyllä, tämä kylä on ollut uutisotsikoissakin nimensä vuoksi ja varsinkin kesäisin kun nuoremmat ulkopaikkakuntalaiset matkaavat paikkakunnan läpi, pysähtyvät he usein "Pöljä" kyltin alle kuvattavaksi. Tällä kertaa uutisotsikoissa on kuitenkin ollut Pöljän rautatiepysäkki, joka on kunnostettu vuosien rapistumisen jälkeen uuteen kukoistukseen.
Pöljän pysäkki 1920-luvulla.
Pöljän pysäkki valmistui vuonna 1901 ja se on Bruno Granholmin suunnittelema. VR:n tontilla seisova ja kunnan omistuksessa ollut Pöljän pysäkki on kulttuurihistoriallisesti tärkeä, koska vastaavia seisakerakennuksia on säilynyt vain muutama. Rakennus alkoi rapistua vuoden 1992 jälkeen kun sen museotoiminta loppui. Paikkakunnan kulttuuriaktiivi Aira Roivainen alkoi kuitenkin muutamia vuosia sitten pohtia pysäkin tulevaisuutta. Pysäkki oli nähnyt paljon, sillä sen ympärille keskittyi aikoinaan koko kylän elämä. Seisahduslaituri täyttyi monta kertaa päivässä matkustajista ja tavarantoimittajista. Pysäkillä miehet lastasivat muun muassa puutavaraa ja emännät ja piiat nousivat aikaisin lypsämään lehmät, jotta maito ehtisi ajoissa aamujunalle ja meijeriin Kuopioon. Samalla pysäkki oli vapaa julkinen tila, jossa paikalliset viettivät aikaansa. Pysäkiltä lähdettiin käymään Kuopiossa elokuvissa tai ostamassa kihlat. Miesväki lähti täältä aikanaan myös talvisotaan.
Pysäkki surkeina vuosinaan.
Kunta ei ollut kiinnostunut rakennuksen kunnostamisesta ja vuoden 2012 kuntokartoitus ja korjausbudjetti olivat kuulema karua luettavaa. Kun Aira Roivainen sai kuulla että pysäkin elämän voisi kuitenkin vielä palauttaa, häntä ei pysäyttänyt enää mikään. Lopulta Pöljän Kyläyhdistys sai poliisilta luvan aloittaa keräyksen pysäkin pelastamiseksi ja kunnostamiseksi (1.2.2012). Ensin kyläyhdistys vuokrasi kunnalta rapistuvan pysäkin ja lopulta hankki se omakseen vuonna 2013. Rahaa saatiin kerättyä entisiltä ja nykyisiltä pöljäläisiltä sekä avustuksena Kotiseutuliitolta yhteensä noin 12 000 euroa. Kaikki työ toteutettiin talkoovoimin.
Talkootöissä.
Talkoolaisina huhkineet saivat usein kuulla kysymyksen "Mitä te oikein teette sillä pysäkillä? Mitä hyötyä siitä on?" Aira Roivainen kirjoitti lähes tasan vuosi sitten (8.8.2013) blogissaan seuraavasti: 

"Provosoivasti voi vastata, että rakennuksella ei tehdä yhtään mitään! Se on hyödytön. Se on hyödytön kuin aitta kotiseutumuseolla tai lato valkoisten rehupussien täplittämällä pellolla. Pöljän pysäkille on varsin vaikeaa kehittää toimintaa, sillä se on rakennettu rautateiden tarpeisiin. Rakennuksessa on pieni pysäkinhoitajan lipunmyyntitila, odotushuone ja varastomakasiini. Asemalla ei ole koskaan ollut vesijohtoa tai viemäriä. Tällä hetkellä sähköt on katkaistu, samoin sähkösopimus.

Korjaamme pysäkin vuoden 1947 loistoonsa, koska rakennus antaa meille mahdollisuuden muistaa ja ymmärtää. Pöljän pysäkki on ennen kaikkea tärkeä meille pöljäläisille. Se on merkittävä osa meidän historiaamme, vanhempiemme ja isovanhempiemme tarinaa. Miten elämä avartui, oli vaihtoehtoja.
 

Toisaalta pysäkki on tärkeä rautateiden merkityksen ymmärtämiseksi. Matkustaminen oli pitkään hidasta ja vaivalloista. Kun pöljäläiset nousivat 1902 junan kyytiin ensimmäisen kerran, niin kokemuksen on täytynyt olla huikea. Juhani Ahon Rautatie kannattaa taas lukea, jos haluaa noihin tunnelmiin eläytyä. Pöljän pysäkillä on yleistä kulttuurihistoriallista arvoa."
Pysäkki kunnostettiin vuoden 1947 asuun.
Vuoteen on mahtunut lukematon määrä talkootyötunteja erilaisilta osaajilta. Kyläläiset ovat puhaltaneet yhteen hiileen yhteiseksi hyväksi. Pysäkkiä ei ole kunnostettu tiettyyn tarpeeseen vaan suojelun ja muistamisen vuoksi. Kaikki itkut ja ilot huipentuivat Pöljän pysäkin virallisiin avajaisiin lauantaina 2.8.2014. Sää suosi ja pysäkille oli kerääntynyt paljon väkeä. Kaikki odottivat paitsi ohjelmaan kuulunutta Keitele-Museon lättähattua saapuvaksi myös näkevänsä pysäkin vastavalmistuneen ulkoasun. 
Keitele-Museon lättähattu saapui pysäkille aplodien saattelemana.
Kummipoika näki ensimmäisen kerran oikean junan.
Konduktööri.
Tämän naisen ajatuksesta se kaikki lähti.
Aira osoitti pysäkin puolesta paitsi sisua myös vahvuutta ja sai kiitokseksi mm. Sisu-pastilleja sekä ruisleipää.
Talkoolaisia kukitettavana.
Lipunmyyntitila.
Pysäkin takana pilkottaa Pitkäjärvi.
Haitarimusiikki sai tanssahtelemaan.
"Kulttuuriperinnön vaaliminen ei ole ylimääräistä herkkua. 
Korjattu pysäkki ei ole tyhjä 'koriste' maisemassa. Oikeasti on kysymys tulevaisuudesta. 
Millainen on tulevaisuus, jossa vain uusi ja 'hyödyllinen' on arvokasta? 
Millaisen mallin me annamme nuorille juuri tänään? 
Pöljän pysäkin pelastaminen on tulevaisuusteko.

'Niin muistaa se, joka rakastaa.' Sitä paitsi siitä tulee hemmetin kaunis maamerkki koko kylälle!
"
- Aira Roivainen -

Hemmetin kaunis maamerkki siitä tulikin. 

Talkootunnelmia voi käydä muistelemassa täällä.

10 kommenttia:

  1. Hyvin on työ tehty,,,,aika paljon olisi ollut minullakin annettavaa ja kerrottavaa,,,,lapsuus liittyy saumattomasti tuon pysäkin seutuun.Toivottavasti pahantekijät eivät vahingoita kaunista miljöötä.Se on todella arvokas muistomerkki rautatieden historiassa,kun kohta jo suuremmatkin asemat lakkautetaan.Tuosta pysäkin kupeesta lähteneenä olen minäkin päässyt joskus jopa palmupuiden siimekseen,kuten Rieska-Kallekin aikoinaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa toivon sydämestäni minäkin, että pysäkkiä osataan arvostaa kun se on yhteisvoimin pelastettu. Juuri tuollaisia tarinoita pysäkki kuljettaa mukanaan ja eteenpäin, toivottavasti mahdollisimman kauas tulevaisuuteen.

      Poista
  2. On hienoa, kun talkoohenkeä löytyy vielä tässä hektisessä maailmassa. Niin paljon vanhaa kaunista arkkitehtuuria on purettu Suomessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. HarryArt: Sinäpä sen sanoit. Yhteistyöllä ja yhteishengellä tämä maailma menisi parempaan suuntaan nopeammin. :)

      Poista
  3. Kva kun kävit. Talkoolaiset ovat itsekin pökertyneitä siitä, kuinka kaunis pysäkki nyt on. Sinä tiedät, miksi sen teimme! Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aira: Talkoolaiset pääsivät ahkeran puurtamisen jälkeen varmasti vasta avajaisissa itsekin oikeasti näkemään ja ymmärtämään oman kätensä jäljen. "Tässä se nyt on!" Teidän työ ja ahkeruus on kantanut pitkälle, se heijastuu voimakkaasti myös meihin jotka emme ole työkaluja paikan päällä heilutelleetkaan. Ylpeys siitä että tuollaisia ihmisiä on vielä olemassa. Saa katsomaan itseään peiliin toisella tavalla. Olet kenties tietämättäsi vaikuttanut elämääni melko lailla jo lukion hissantunneilla. Siellähän minä löysin rakkauden historiaan ja omiin juuriin. Yksi kivoimmista tehtävistä oli se oman sukupuun esitteleminen. Muistan että nauroit kun äidin puolen sisarukset eivät meinanneet mahtua paperille. :D Ylpeys siitä mitä olen ja mistä olen tullut. Sitähän me vaalitaan museologian kursseilla yliopistossakin.

      Poista
  4. Loistava homma, hienoa työtä talkoolaisilta! Ja lopputulos kuvien perusteella ihastuttava. Tämä pysäkin kunnostus varmaan lisäsi myös yhteisöllisyyttä, mikä sekin on nykyaikana mielestäni hyvä asia! Ei pöljempi hanke :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Intianminttu: Tuota pitää jo lainata "Ei pöljempi hanke"! :D Totta, ylpeys ainakin paikkakuntalaisia kohtaan vahvistui. Toivottavasti tämä esimerkki lietsoo vain lisää positiivisia esimerkkejä niin Siilinjärvellä kuin muuallakin Suomessa.

      Poista
  5. Olipa kiva lukea tämä! Ja hauska katsoa kuvia tuosta iloisesta päivästä (harmi, etten päässyt museojunan kyytiin... ehkä toisen kerran!). Oma visiittini Pöljän pysäkille osui parin viikon takaiseen alkuiltaan, jolloin pääsin kurkkaamaan sattumalta myös sisälle kun talkoolaiset lopettelivat hommia siltä päivältä. Ehti näemmä tapahtua paljon myös sen jälkeen, hienolta näyttää!

    Pöljän pysäkin kunnostaminen on aito, sydämellinen kulttuuriteko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kenkä: Melkoisen urakan ovat talkoolaiset vuodessa tehneet. Minä en saanut aikaiseksi käydä katsomassa "välivaiheita", mutta lopputulos on kyllä upea. Niinkin upea että Siilinjärven varsinainen asema näyttää toissijaiselta sen rinnalla. Viime kerralla junaa odotellessa sitä katselin ja koristeista päätellen sillä on sama suunnittelija. Mutta nuo ikkunanpokien yksityiskohdat on maalattu piiloon. Tykkään asemarakennuksen arkkitehtuurista, mutta sekin kaipaisi uutta maalia pintaansa. Kenties kunta sen kohdalla osoittaisi vähän enemmän kiinnostusta...? Siellä sentään junat vielä pysähtyvät.

      Poista