Vihreää

Monessa blogissa on näin kevään korvalla ja valon lisääntyessä näkynyt enemmän viherrystä, tai ainakin toivomus saada kotiin jotain vihreää. Olen moneen kertaan maininnut kuinka en ole lainkaan viherpeukalo, tai no ehkä peukaloinen, mutta niin niitä kasveja on vuosien varrella saatu tässäkin taloudessa pysymään hengissä. Esittelyssä Hurmioituneen huonekasvit! (ei, tämä ei ole muuttumassa kasviblogiksi)

Kultaköynnös (Epipremnum pinnatum). Anoppi lahjoitti tämän aikoinaan heidän muuttaessaan ja hyvin on viihtynyt. Tämä kuulemma puhdistaa myös huoneilmaa ja nyt valoisammalle paikalle päästyään on raidoittanut lehtiäänkin enemmän. Kaunis, ja toivon yhteiselon säilyvän sopuisana.

Palmuvehka (Zamioculcas zamiifolia) on anopin tuliainen. Tämä kun jo tietää että ”miniä” ei ole kovin hyvä kasvien hoidon suhteen. Ei varsinaisesti mikään suosikkikasvi, mutta on alkanut versoa uutta lehtivartta joten ehkä meillä on kuitenkin yhteinen tulevaisuus?

Käärmekaktus x 2 (Aporocactus flagelliformis). Tämän pitäisi tehdä pieniä punaisia kukkia, mutta koskaan en ole saanut näitä kukkimaan. Ikkunan kulmassa olevaa yksilöä olen lyhentänyt parikymmentä senttiä kun alkoi roikkua pöydän päällä.

Aloe vera on mielestäni erittäin kaunis ja lehdet ovat mukavan tuntuiset. Lapsuudenkodissa oli myös kyseinen kasvi, joka pilattiin kastelemalla kasvia lehtien väliin. Altakastelu on pitänyt kasvin hyvinvoivana. Taitaa olla kotini lemppari vihertäjä.

Makuuhuoneen nurkka on tällä hetkellä pienoisviidakko, koska siellä on kasveille talvella tarpeeksi viileää. Tämän ansiosta joulukaktus (Schlumbergera x buckleyi, jota en aiemmin saanut kukkimaan ensimmäisen ostokukinnan jälkeen) on alkanut kukkia parina vuonna sekä marraskuussa että näin kevättalvella.

Onnenbambu, oikealta nimeltään ruokotraakkipuu (Dracaena braunii). Näitä oli aikoinaan kaksi ja saapuivat tuparilahjoiksi ensimmäiseen yhteiseen kotiin. Toinen kuoli, mutta toinen alkoi kasvattaa lehtiään sen verran runsaasti, että siirsin sen vesipullosta multaan ja nyt siitä on versonut jo 3-4 lehtioksaa. Korkeutta pisimmällä oksalla on jo yli metri. Kaipaisi sekä tukea että ruukun- ja mullanvaihtoa.

Fiikus (Ficus elastica) on myös anopin pistokkaista saatuja. Tähän ei ole vielä syntynyt kovin ihmeellistä tunnesidettä (kuten onnenbambun pelastamiseen ja sen hurjaan kasvuun), mutta toivon ettei kasvaisi liian nopeasti liian isoksi tai muuten alkaa olla sijoittamisongelma.

Perhoskämmekkä x 2 (Phalaenopsis). Viime syksynä uskaltauduin ostamaan ensimmäisen, valkokukkaisen kämmekän. Kun se näytti kukkivan hoidossani pitkään ostin sille toisen valko-punakukkaisen kaverin. Jos saan kukkimaan nämä toistekin voin lunastaa itselleni tittelin viherpeukalo!

Taika ja Disney

Suunnataan katse taas kirppislöytöihin. Nämäkään eivät ole löytyneet yhdellä kertaa.

 

 Timo Sarpanevan Rubus-maljakko 3 euroa.

Iittalan sininen Taika-muki (0,4 l) 7 euroa.

Johanna Adorjánin Rakkaudessa erottamattomat kirja 1,80 euroa. Aloin jokin aika sitten etsiä kirppareilta oman lapsuuteni Disney-elokuvia. Näitä tulee vastaan erittäin harvoin ja vielä harvemmin hyväkuntoisina. Kun tähän lisätään se etten suostu maksamaan elokuvasta yli 10 euroa, on hyvät löydöt kiven alla. Nyt on onneksi alkanut kaupoissakin näkyä taas klassikkopiirrettyjä, joten esimerkiksi Leijonakuninkaan voi saada omaankin leffahyllyyn. Robin Hood 5 euroa, Dumbo 4 euroa.
 ----------------------------------

Muokkailen blogin ulkomuotoa, jotta kuvat näkyisivät tulevaisuudessa hieman suurempina.

Savolaisia

Jos pitäisi valita yksi tämän hetken odotetuimmista tv-sarjoista, se olisi Poliisit. Ja tarkemmin sanottuna Kuopiossa kuvatut jaksot. Jaakko Heikkinen ja Pauli Jokinen hoitavat annettuja tehtäviä leppoisasti savolaisittain haastellen. Tämä parivaljakko voitti viime kauden katsojien parhaiden poliisien tittelin.

Tiistai-illan jakso sai itsenikin nauramaan savolaisille sanoille/sanonnoille, joten sen innoittamana päätin koota joitain savolaisuuksia ylös. Kirjoitettuna sanat näyttävät oudoilta, vaikka ne suussa hyvin muotoutuvatkin.

Muanantae = Maanantai (perheemme sisällä käytetty myös "muanantakkii" = maanantaihin asti)
Laavantae = Lauantai
Mittee? = Mitä? / En ymmärrä? (Itse käytän myös merkityksessä "Mitä asiaa?" tai "Mitä sanoit?")
Viskooppa = Antaisitko, saisinko
Saesko kylymee juotavoo? = Saisinko kylmää juotavaa?
Sujjaattoo = Laittaa (jotakin jonnekin)
Erreys = Virhe, erehdys
Voeta nokassa = Humalassa
Liäkärj = Lääkäri
Mittees sinä siitä pyytäsit? = Paljonko se maksaa?
Jokohan tuon uamulla saes? = Milloin se on valmis? Tarvitsen sen huomisaamuksi. (Tässä savolaiset ovat mielestäni loistavia. Yhteen lauseeseen on sisällytetty sekä kysymys että tarve!)
Minnoun/minnoon = Minä olen
Mittees se tämä meinoo? = Mitä tämä tarkoittaa?
Kojt = Koti
Kääkeehän mökissä = Käykää kylässä / Tervetuloa toistekin
Mää matkaas = Mene pois, poistuisitko
Huastoo = Puhua
Kehtuuttoo = Laiskottaa
Kehata = Viitsiä (Ee kehtoo = Ei huvita/viitsi/jaksa)
Ilikee/ilikijä = Kehdata (Ee ilikee/ilikijä = Ei kehtaa, liian noloa)
Eilissä päevänä = Eilen
Ärreet kinkerit = Hauskat juhlat (joissa yleensä on myös alkoholitarjoilu pelannut)
Elä hötkyile, ollaav vuan ku ei oltaskaa = "Don't Worry, Be Happy"

Lopuksi vielä vinkkejä kiireisille ja stressistä kärsiville ihmisille:

"Elä kiireellä immeinen ihtees pilloo,
hermos jos männöö, onko siitä illoo?
Elä pikajunan vaahtia hössötä aena,
vuan päevälläkkii joskus piäs pehkuu paena.
Toppuuta joskus tuo tulinen tahti.
Kokkeele mittee on tuo ruokalevon mahti!
Kohta jo huomoot kuinka oes sommoo,
katkasta virta, antoo hermoille lommoo!"

Älä kiireellä itseäsi pilaa,

jos hermosi menevät, onko siitä iloa?

Älä pikajunan vauhtia touhua turhia,

vaan muista päivälläkin levätä.

Hidasta joskus kiireinen tahti.

Kokeile miltä tuntuisi ruokalepo!

Kohta huomaat kuinka hyvältä tuntuu,

katkaista virta, antaa hermoille lomaa!"

Kuinka suhtaudut savon kieleen? Tuleeko mieleen muita savolaisia sanoja tai sanontoja?

Ystäville

Sanoisinko
että ajattelen sinua ja siksi kirjoitan 

Lisäisinkö vielä
että pidän sinusta 

Taidat sen kuulla
jo tuulen suhinastakin.

- Nils-Aslak Valkeapää –

Kiitos yhteisistä ajoista, vuosista, hetkistä ja retkistä kaikille teille, elämässäni kasvaneille, siihen liittyneille ja kietoutuneille. Kasvotusten nähtäville ystäville sekä blogin kautta syntyneille.
Kiitos myös kaikille blogissani vieraileville.

Epälineaarinen päiväkirja

Galleria Ratamon näyttelytilan jakoi Julia Weckmanin näyttelyn kanssa Sami Kulju. Kulju on syntynyt Jyväskylässä (1964), mutta asuu nykyisin Helsingissä. Hän on kuvannut päätyökseen vuodesta 1987 lehti-, arkkitehtuuri- ja mainoskuvia ja ollut mm. nuorempana valokuvaajana Alvar Aalto-museossa 1980-luvun lopussa.

Sami Kulju otti vuonna 2010 projektikseen tallentaa päiväkirjamaisesti ympärillään olevaa estetiikkaa. Arkiset reitit ja paikat muuttuivat projektin myötä yllätyksellisiksi, kun tuttua ympäristöä katsoi uusin silmin. Näyttelyn kuvat ajoittuvat vuosille 2011 ja 2012, mutta projekti on käynnissä edelleen ja se on osa Kuljun normaalia arkea.

Näyttelyyn astuessa huomaan teosten olevan tasaisessa rivissä ja kurinalaisen sommitelman rikkovat vain kaksi hieman suurempaa teosta. Kaikki teokset ovat muodoltaan neliöitä, jotka ovat kuin ikkunoita kohteisiinsa. Muoto kiehtoo, sillä rajaukset ovat onnistuneita. Se mikä jää neliömuodon ulkopuolelle saa sinne jäädäkin, sitä ei tarvita. Kokonaisuudesta tulee mieleen sarjakuvamainen kerronta, vaikka jokaisessa ruudussa on oma tarinansa. Kaikki teokset on nimetty vain päivämäärällä, joten ne eivät viittaa kuvan sisältöön, tai johdattele ajatusta, muuten kuin kuukaudella ja vuodenajalla. Jokainen saa kirjoittaa kuvien tarinat itse.

Sami Kulju: "29.3.2012", pigmenttimustevedos.

Sami Kulju: "3.9.2012", pigmenttimustevedos.

Sami Kulju: "28.12.2012", pigmenttimustevedos.

Näyttely on täynnä valoja ja varjoja, voimakkaita kontrasteja, teräviä kulmia, risteäviä linjoja ja geometrisia muotoja. Ihminen on konkreettisesti näkyvillä vain muutamassa kuvassa. Kuvat eivät ole järjestyksessä, siihen viittaa nimikin, epälineaarinen päiväkirja.

Sami Kulju: "13.10.2012", pigmenttimustevedos.

Sami Kulju: "22.2.2012", pigmenttimustevedos.

Itse pidin eniten pienemmistä yksityiskohdista (laivan kylki, talon katto taivasta kohti, avonainen ovi, portaikossa leikkivät varjot) kuin laajemmista katunäkymistä. Olisin kuitenkin kaivannut enemmän sisäkuvia, sillä nyt sarjassa niitä oli vain kaksi, joista toisessa rajaus on tehty avonaista ulko-ovea kohti. Ulkonäkymillä päiväkirja ei avaudu niin henkilökohtaiseksi kuin esimerkiksi oman kodin kuvakulmilla, mutta uteliaisuus ja halu nähdä lisää herää juuri tuon yhden sisäkuvan vuoksi. Pöydän kulma, vieressä tuoli jolle on pinottu sanomalehtiä ja taustalla kukallinen verho, joka tekee kokonaisuudesta yllätyksellisen, jopa epätodellisen. Mieli alkaa rakentaa kuvaan asukasta ja tilannetta.

Lasipinnoilta heijastuu vastakkaisten seinien teokset sekoittaen yhteen kuvaan useampia tarinoita. Näin päivät punoutuvat toisiinsa. Teosten tunnelma on lämmin, sillä valonlähteenä kuvissa on usein aurinko tai katuvalot. Ihmisten vähäisyys ja iltakuvat luovat rauhallisen ja hiljaisen tunnelman. Nämä, lämpö ja hiljaisuus, olivatkin viimeiset tunnelmat näyttelystä lähtiessä. Millaiselta oma kuvallinen päiväkirjani näyttäisi?

Epälineaarinen päiväkirja esillä Galleria Ratamossa 3. maaliskuuta 2013 saakka.