Uusikaupunki

Uusi kirkko vuodelta 1863.

Matka Uuteenkaupunkiin oli pitkä, mutta jaksottaminen (Kuopio-Jyväskylä-Tampere-Turku-Uusikaupunki) auttoi, ettei istuminen tuntunut niin puuduttavalta. Linja-autossa Turusta Uuteenkaupunkiin ehti nähdä tien vieressä kauniita kirkkojakin (Raision kirkko, Mietoisten kirkko, Lokalahden kirkko). Toinen mikä kiinnitti huomion olivat ne valtavat peltomaisemat. Onhan niitä peltoja toki Savossakin, mutta rannikolla tuntui olevan peltomaisemaa silmänkantamattomiin. Kotimaisemissa metsät pilkkovat peltomaisemaa enemmän. Tämä toi erilaisen tilakokemuksen. Avarassa maisemassa on turvattomampi olo, kun on aina tottunut elämään metsän reunassa.

Vanha kirkko vuodelta 1623.

Merimiesten muistomerkki.

Uusikaupunki perustettiin vuonna 1617.

En etukäteen tiennyt Uudestakaupungista juuri mitään muuta kuin sen, että se sijaitsee rannikolla. Tämän vuoksi olin todella otettu ja iloinen, että blogiystäväni Mari tarjoutui esittelemään kaupunkia. Oli ihanaa tavata hänet nyt ensimmäistä kertaa ihan kasvotusten. Ihan yhtä helposti lähestyttävä ja mukava museoihminen kuin olin etukäteen ajatellutkin. Yllätyksenä tuli tieto, että Uudessakaupungissa on vähemmän asukkaita (n. 15 500) kuin kotikunnassa Siilinjärvellä (n. 21 800).

Urkutehtailija J.A. Zachariassen aloitti tässä rakennuksessa toimintansa vuonna 1866. Nimi oli tuttu, sillä muistan kirjoittaneeni Petäjäveden seurakunnalle inventointietoja kyseisestä urkutehtaasta.

Kuopiossa arvostan kovasti Kino Kuvakukkoa. Kaupunkiin tuli ensimmäinen vakituinen elokuvateatteri vuonna 1906 ja Kuvakukon ensiesityksessä vuonna 1939 näytettiin Lumikki ja seitsemän kääpiötä (♥). Uudessakaupungissa Mari vei minut kurkistamaan Kuvalaan, jonka historia alkaa vuodesta 1923. Pienellä ja herttaisella elokuvateatterilla on takanaan pitkä historia ja se on yksi Suomen vanhimmista jatkuvasti (ja edelleen) toiminnassa olleista elokuvateattereista.

Kuvasta kiitokset Marille.

Myönnettäköön, ettei nimi Berndt Henrik Crusell sanonut etukäteen mitään, mutta tämän kyltin nähtyäni ymmärsin miksi Uudenkaupungin kulttuurikeskus kulkee nimellä Cruselli.

Pieni paikkakunta, mutta juuri sopiva kävellen tutkittavaksi. Ja voi niitä puutalokortteleita ja niiden yksityiskohtia! Olisi sieltä voinut korttelin tai kaksi lahjoittaa Kuopioonkin... Mari osasi kuljettaa kurkistamaan kauniita ja hiljaisia sisäpihoja. Täällä olisi ihan mielenkiintoista vierailla avoimien ovien aikaan, jolloin vanhoihin puutaloihin pääsee sisälle. Yhdessä vanhassa talossa vierailinkin, mutta siitä lisää tuonnempana. 

Ylläkin olevasta katunäkymästä tuli mieleen lapsena kirjastosta useaan otteeseen lainattu VHS-elokuva Täti Vihreä, Täti Ruskea ja Täti Sinipunainen (1969). Ihan kuin olisi kulkenut siellä elokuvalavasteissa. Kesäaikaan varmasti vielä voimakkaampi tunne. Hoi uusikaupunkilaiset! Tuntuuko teistä koskaan siltä, että asutte satumaisemassa? 

Eihän tuolla rannikolla varsinaisesti kovin mäkistä ole, mutta niin sinne vain on perustettu Myllymäki. Kauppaneuvos Johan Nordström perusti 1930-luvulla aivan keskustan tuntumaan puistoalueen, jonne tuotiin neljä kappaletta erilaisia tuulimyllyjä.

Kaupunkikierroksen jälkeen yöpyminen tapahtui kivassa pienessä (24m2) Ilona-yksiössä ihan kaupungin keskustassa.

Kuvasta kiitokset Marille!

Positiivinen ensivaikutelma pikkukaupungista, jonne jäi koostaan huolimatta vielä paljon nähtävää. Bongasin esimerkiksi kirpputori-kylttejä, jotka jäivät testaamatta. Samoin satama-alue ja meri olisi kiva kokea silloin, kun vesi olisi vähän liikkuvammassa olomuodossa.

Terveiset Uudestakaupungista!

Naisille

Efesoksen Artemis, marmoria ja pronssia, 115 cm, roomalainen kopio kreikkalaisesta 100 eKr. veistoksesta. Musei Capitolini, Rooma.

Hyvää naistenpäivää!

Vierailulle Uuteenkaupunkiin

Minua pyydettiin puhumaan Taitoa, tyyliä ja taikaa -tapahtumaan Uuteenkaupunkiin. Naistenpäivää ennakoiva tapahtuma järjestetään Pikkukylän Puodissa sunnuntaina 6.3. ja oma aiheeni kietoutuu ortodoksisen ja katolisen Marian kuvaustapoihin. Tarkoitus on avata hieman Maria-kuvan kehitystä, eroja ja yhtäläisyyksiä. 

Tapahtumassa ovat mukana myös mm. tekstiiliartesaani Pauliina Lundelin, muotoilija ja lasinpuhaltaja Emmi Santa sekä kustavilainen pienpaahtimo Mokkapuu. Halukkaat voivat kokeilla esimerkiksi pirtanauhan valmistusta tai keramiikkakoruja nonstop-keramiikkapajassa.

Katsotaan miltä Uusikaupunki näyttää. 

Tervetuloa Pikkukylän Puotiin mikäli satutte olemaan viikon kuluttua sillä suunnalla!

Suomalaiselle kulttuurille

Hyvää Kalevalan päivää!

Arjen vierestä

Nyt on syntynyt arkeen hyvä rytmi. Aamuherääminen menee rutiinilla ja viikonloppuisin saa (halutessaan) paljon aikaan, kun herää ilman kelloakin hyvissä ajoin. Mikä parasta, iltapäivisin on ihanan valoisaa! Ehtii nauttia auringosta ja lumikinoksista. Blogin päivittäminen painottuu edelleen viikonloppuihin, arki-iltaisin kun ei enää jaksa istua koneella sitä aikaa mitä kirjoittaminen vaatisi.

Arki-iltaisin voi puolestaan ihmetyttää kummipoikaa vaikka ompelukoneella. Jännän näköinen vehje jaksoi kiinnostaa ja jokaista pientä yksityiskohtaa pitää osoitella useaan kertaan kysymällä: Mikä tämä on?. 

Käsillä tekemiseen kannustaminen jatkuu. Tällä kertaa tutkittiin tädin askartelupöytää, kokeiltiin kuvioleikkuria, saksia ja liimailua. Minä haluaisin olla täällä Hennan kanssa -lauseen kuuleminen tuntui kivalta ja siinä me sitten askarreltiin. Puoli korttia liimassa, mutta pitäähän sitä olla tekemisen meininkiä. Huvitti katsella, kun poika ei aluksi ymmärtänyt kuvioleikkurin tarkoitusta vaan pahvista leikatut perhoset piti asetella takaisin reikiin kuin palapelin palaset. :D 

Töissä on haipakkaa ja jokainen päivä on ihan erilainen. Tällä hetkellä tehdään yhteistyötä mm. Keski-Suomen museon kanssa. Työkaverit ovat aarteita. Yksikin jaksaa kerta toisensa jälkeen ilahduttaa henkilökohtaisen kirjahyllynsä siivoamisella siirtämällä minulle sellaisia opuksia mitä ei enää itse tunne tarvitsevansa. Molemminpuolinen hyöty.

Viikonloppuisin vietetään koti- ja/tai peli-iltoja. Tänään olisi tarkoitus kutsua taas ystävä kyläilemään, syömään ja pelailemaan.  Sain kuulla, kuinka hän "on kyllä iloinen siitä että olen töissä, mutta se tarkoittaa myös sitä, ettei voida viettää yhdessä extempore-tapaamisia". Totta, tämä ikävä puoli eri paikkakunnilla asumisessa on. Koskaan ei voi saada kaikkea. Jos voisi, siirtäisin Jyväskylästä monta asiaa Kuopioon ja toisaalta esimerkiksi Joensuu voisi muuttaa itsensä sopivasti Jyväskylän ja Kuopion välimaastoon. Yliopistoaikaiselta työkaveriltakin tuli ihana yllätyssoitto ja suunnitelmissa on tehdä tässä keväällä pieni yhteisretki, mutta siitä lisää myöhemmin.

Kun lahjoin itseäni valmistujaisten kunniaksi Rita Vargasin teoksella, K sai oman valmistumisensa myötä seinälle Boris Vallejon vuonna 1980 piirtämän Star Wars -julisteen. Ja on tuo minustakin hieno. Sopii kaveriksi aiemmin ostetulle Gigerin Alien -julisteelle. Jotenkin minut on saatu tässä vuosien myötä käännytettyä näille alieneille ja avaruusjutuille. Vallejo on kuulema aiemmin kuvittanut mm. Tarzania ja Conan Barbaaria. Juliste on sen verran suurikokoinen (96x69 cm), joten se ei valitettavasti istu standardikehyksiin.

Nyt pientä pyykki- ja siivousrumbaa ennen illan iloja. 

Hyvää lauantaipäivää!