Jardin de Claude Monet Giverny

Kukkien ja puutarhojen ystävät, tervetuloa pienelle kiertomatkalle Claude Monet'n puutarhaan Givernyyn! Vierailupäivämme oli keskiviikko, sillä olin lukenut että keskiviikkoisin olisi yleensä hieman vähemmän kävijöitä kuin muina päivinä. Lähdimme Pariisista ensimmäisellä aamujunalla klo 8.20 Vernoniin, josta oli bussikuljetus puutarhaan. Matka taisi kokonaisuudessaan kestää yhteen suuntaan hieman yli tunnin. Olimme kaukaa viisaita ja olimme ostaneet pääsyliput netistä jo etukäteen, joten vältyimme jonottamiselta (suosittelen!).

Pariisin ihmisvilinän, autojen, ahtaasti rakennettujen talojen ja melun jälkeen oli ihanaa kuljeskella rauhallisen ja idyllisen Givernyn pikkukatuja. Puutarhaan astuessa ensimmäinen huomio oli hiljaisuus; täällä kuuli lintujen laulua ja viserrystä! Toisena tulijan vastaanottivat kukkivan puutarhan tuoksut! Toukokuun lopussa kukkivat muun muassa iirikset, pionit, unikot, alppiruusut, pelargonit, kurjenpolvet, visteriat ja azaleat. Lammen keskellä kellui muutama valkoinen lumpeenkukkakin.

Koska saavuimme puutarhaan ensimmäisten joukossa, päätimme tutustua Monet'n asuinrakennukseen ensin ennen kuin talo olisi täynnä ihmisiä. Tämä osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi. Rakennuksessa ei saanut valokuvata ja iloisen oloinen vanhempi herra toivotti tulijat tervetulleeksi ranskaksi ja piti huolen siitä, että esineisiin ei koskettu. Huoneet olivat värikkäitä ja esimerkiksi keittiö oli sininen ja ruokasali keltainen. Kaksikerroksisen asuinrakennuksen seinät olivat täynnä japanilaisia puupiirroksia ja maalauksia, mutta oleskelutilasta löytyi myös isännän itsensä maalaaamia teoksia. Olisimme voineet vuokrata rakennuksen vaikka kesämökkikäyttöön... Kurkistus talon sisälle onnistuu vaikka täällä.

Jollain keskustelupalstalla luin palautteita ja arvosteluja puutarhasta ennen matkaa, joka oli pääasiassa erittäin positiivista. Moni toki marisi ihmisten määrästä, mutta siihen ei valitettavasti voi vaikuttaa. Ymmärrettävästä syystä puutarha on suosittu turistikohde, ja moni muukin tahtoo nähdä ja kokea tuon kauniin paratiisin. Enemmän kiinnitin huomiota viesteihin, joissa kritisoitiin pienten kujien sulkemista turisteilta. Mietin etukäteen että tarkoittaako se sitä että siellä kuljetaan jonossa juuri tiettyä reittiä nopeampien kiilatessa ohitse, mutta ennakkoluuloni oli turha. Kujat ja käytävät olivat mielestäni sopivan levyisiä, toki oli kapeampia paikkoja, mutta jokainen sai kiertää puutarhaa mihin suuntaan tahansa, mutta kyltit opastivat joko päärakennukselle tai japanilaisen puutarhan lummelammelle. Pienten hiekkakujien sulkeminen auttoi nauttimaan kokonaisnäkymästä, jossa muut turistit eivät olleet pilaamassa näkyvyyttä ja puutarhurit pääsivät tekemään töitään helpommin.

Talokierroksen jälkeen kuvasimme kukkaloistoa ja ihastelimme maisemia. Monet'n puutarha on ehdottomasti yksi kauneimmista paikoista joissa olen vieraillut. Turisteja oli paljon, muttei läheskään niin paljon kuin olin mielessäni pelännyt. Vierailijoiden välillä vallitsi hyväntuulisuus, ketään ei hoputettu vaikka miltei kaikki jäivät kuvauttamaan itsensä sille kuuluisalle japanilaiselle sillalle. Täällä muuten törmäsinne ensimmäisen kerran suomenkieleen. Ranskalaisen naisen kanssa oli kaksi noin kymmenvuotiasta tyttöä, joista toinen kuuli meidän puhuvan ja oli kuiskannut hänelle että puhumme suomea. Vaihtaessamme kuulumisia kävi ilmi että tytön isä oli ranskalainen ja äiti suomalainen. Tyttö puhui sujuvasti suomea.

Puutarhakierroksen päätteeksi halukkaat saivat kuluttaa ylimääräisiä eurojaan museokaupassa, josta itse nappasin mukaani kukkien siemeniä.

Vernon ja Giverny vaikuttivat paikoilta, joissa voisin mielelläni vierailla toistekin. Rauhallinen ja luonnonläheinen ympäristö miellyttivät Pariisia enemmän, vaikka suurkaupungissa paljon mielenkiintoista nähtävää onkin.