Taidehistorioitsijoiden mehuhetki

 

Hetki sitten päättyi taidehistorioitsijoiden ”mehuhetki” nimellä kulkenut illanvietto, jossa opettajat ja opiskelijat saivat tutustua toisiinsa ja kysellä kuulumisia. Tarjolla oli, aina yhtä hyvin toimivaa, viiniä, suolakeksejä, juustoa ja viinirypäleitä. Oli mukavaa saada kaikille henkilökunnan jäsenille kasvot ja kuulla hieman heidän tutkimuksistaan ja taustoistaan. Samalla näki vanhempiakin taidehistorian opiskelijoita, joilta sai hyviä vinkkejä ja kokemuksia tuleviin opintoihin. Löysinpä kohtalotoverinikin. Opiskelijan joka oli käynyt saman koulutusohjelman (kuva-artesaani) kuin minä, samassa koulussa kuin minä ja saman opettajan innoittamana hakeutunut lukemaan taidehistoriaa. Olipa hän hakenut samat 3 kertaa opiskelemaan niin kuin minäkin! :)

Ilta meni mahtavasti, tunnelma oli lämmin ja välitön. Jäykät opettaja – opiskelija –suhteet murtuivat ainakin omalla kohdallani, mikä varmasti rentouttaa tulevia opintoja. Uskaltaa helpommin lähestyä opettajia asiassa kuin asiassa. Naurua, hyvää seuraa, jaettua tietoa ja neuvoja; mitä sitä muuta tuollaiselta tilaisuudelta voi tahtoakaan! Ihana ilta.

Huomenillalla olisi sitten fuksiaisten vuoro...
 

Kengät

 
Lauantaina käväisin Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan (JYY) kirpparilla. Nappasin mukaani nämä nilkkurit 3 eurolla. Toisesta kengästä on korkolappu irronnut, joten pitää joku päivä kiikuttaa nämä suutarille. Mutta tykkään harmaasta väristä ja isoista "napeista".


 

Valon kaupunki

Jyväskylässä vietetään nyt 22.9.-24.10.2010 Valon kaupunki tapahtumaa. Ympäri kaupunkia on erilaisia valaistuja kohteita. Minä satuin keskiviikkoiltana törmäämään yhteen, jonka oletan olevan Jaakko Niemelän keksintö. Kuopion taidemuseossa oli nimittäin joskus taiteilijan samantyylinen teos. Pyörivä metallirakennelma on valaistu alhaalta päin, jonka ansiosta pyörivä varjo heijastuu taustalla olevalle seinälle. Hauska katseltava :)




Jyväskylän ammattiopistolta, Sepänkadulta, bongasin lauantai-iltana tällaisen.

Koti

 









 

Humanisti ja informaatioteknologia

 
Ajatuksia ensimmäiseltä tieto- ja viestintäteknologian kurssilta. (Kyllä, taidehistorian opintoihin kuuluu tällainenkin paketti.)


"Kurssille tullessani olin epäileväinen. Mitä humanisti tekee tieto- ja viestintäteknologian kurssilla? Melko pian kurssi alkoi kuitenkin vaikuttaa mielenkiintoiselta ja opettaja innostavalta. Osaan mielestäni hyödyntää tieto- ja viestintäteknologiaa hyvin omaan käyttötarkoitukseeni nähden. Nykypäivänä, ja uusien opintojen myötä, eivät lisätieto ja mahdollisuudet ole kuitenkaan koskaan pahasta.

Tieto- ja viestintäteknologiaan minulla on viha-rakkaussuhde. Olen hyötynyt paljon esimerkiksi hakupalveluista, kartoista ja ”puhelinluetteloista”, mutta nopea kehitys ja oletus, että kaikesta pitäisi tietää jotakin ahdistavat. Liian nopea kehitys laittaa ainakin minulle jarrut päälle heti, jos jotakin asiaa aletaan tyrkyttää, ja utelias mieliala vaihtuu negatiiviseen asian hylkimiseen. Minusta tieto- ja viestintäteknologian pitäisi olla väline kaikkeen mahdolliseen, ei itse tekemisen ja riippuvuuden kohde.

Tieto- ja viestintäteknologia antavat loputtomasti mahdollisuuksia, mutta kaiken hyvän sivutuotteena tulevat myös omat riskinsä. Itse olen huomannut varsinkin sen, että laskujen maksaminen netin kautta on nopeaa ja vaivatonta, mutta se on nopeaa ja vaivatonta meille nettiä paljon käyttäville. Esimerkiksi vanhempani ovat nyt tottuneet maksamaan paperilaskunsa netin kautta, mutta isovanhemmillani tämä ei tule koskaan onnistumaan. Nyt ollaan siirtymässä/siirrytty e-laskuihin, ja vanhempani tuskastelevat tätä paperilaskujen katoamista. Nopeat muutokset pudottavat kyydistä vanhemmat ihmiset ja vähemmän nettiä käyttävät. Nykyään oletetaan että kaikilla tulisi olla tietokone ja Internet käytössään, ja siitä sakotetaan jos näin ei ole. Muistaakseni lähetettävistä paperilaskuista aletaan periä tulevaisuudessa maksu.

Itse pidän blogia hyvänä välineenä purkaa ajatuksiani. Esimerkiksi taidenäyttelyjen jälkeen haluan jakaa kaiken innostukseni ja vihastukseni. Blogin kautta löytää samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa jakaa kokemuksia. Siellä saa hyvällä omallatunnolla jaaritella pitkät tovit aiheesta kuin aiheesta välittämättä siitä, jaksaako joku kuunnella vaiko ei. Kiinnostuneet lukevat ja kommentoivat, muut eivät. Loppujen lopuksi kirjoitan tekstejäni itseäni varten. Kehitän taiteellista ja kriittistä ajatteluani ja pidän yllä kirjallista osaamista. Minua hieman pelottaa tulevaisuudessa käsialojen katoaminen, joten itse tykkään lähetellä käsinkirjoitettuja kortteja ystävien nimi- ja syntymäpäivinä. Sellaisia on myös ihanaa saada, sillä ne ovat katoavia harvinaisuuksia. Käsialojen huonontuminen, katoaminen ja hävittäminen on pelottavaa, sillä käsialat ovat yksi inhimillisyyden mittari. Eivät eläimet osaa kirjoittaa. Mikä meidät tulevaisuudessa erottaa koneista ja pitää inhimillisinä?

Mihin tämä maailma on menossa? Onko kaiken OLTAVA verkossa? Ystävyys siirtyy verkkoon, rakkaudet löydetään verkosta, yritykset ja toiminnot siirtyvät verkkoon, kaiken saa verkosta. Häviääkö fyysisyys kokonaan? Onko väärin VAATIA fyysisyyttä? Viestintäteknologia sosiaalistaa, mutta se myös passivoi.
"
 

Syksyn avaus

 
Taidehistorian ja taidekasvatuksen ainejärjestö Rana järjesti perinteisen syksyn avauksen Juomatehtaalla tiistai-iltana. Taidekasvattajien ohjelmaan kuului tulppaanin sipuleiden istutus. Musiikkia, tutustumista, boolia ja tulitaidetta ei ollut ollenkaan huono tapa viettää iltaa :)



 

Savolaisuus

 

"Aito savolaisuus on sitä, että ollaan ymmärtävinään ja kohta kysytään toiselta kuulijalta, että mittee se tuolla tarkotti?" nimim. Voevoe, Savon Sanomat

"Savolaisissa on joku halu välttää äärimmäisiä mielipiteitä. Minusta se on viisautta. Elämä ei ole mustavalkoista, ja savolainen löytää harmaan sävyt." Toimittaja, dekkaristi Matti Rönkä (Gloria)
 

Kirpparishopping

 
Täällä on tehty uskomattoman hyviä kirjalöytöjä pienen ajan sisällä. Tällaisia opuksia on tarttunut mukaan:

- Kantelettaren lasten runoja, kuvittanut Kirsti Gallen-Kallela 3 e
- Karjalaisia satuja, kuvittanut Nikolai Brjuhanov 4,50 e (olin pitkään vilkuillut samaa kirjaa Huutonetissä 15 euron hintaan...)
- Nancy Mitfordin Madame de Pompadour 3 e (runsaasti kuvia sisältävä Ludvig XV:n rakastajattaren ja 1700-luvun hovielämän kertomus)


- Uudenveroinen Suomen lasten taidehistoria 12 e (tykkään lasten taidekirjoista, olisin ehkä lapsena halunnut itsekin selailla tällaisia)
- Espanjan kulta-aikaa 8 e (Espanjalaista taidetta 1500- ja 1600-luvuilta Eremitaasin kokoelmista)
- Ilman kansipapereita oleva Kulta-aika kirjasarjan Hollannin maalaustaide muistaakseni 4 e (minulla on saman sarjan, myöskin ilman kansipapereita oleva, renessanssi)


Suurihihainen paita 4 e.


Ja paras löytö aikoihin! Hopealusikka, jossa kaiverrettuna 23.6.1907 ja toisella puolella nimikirjaimet I.M. tai J.M. Tämä kaunokainen vain 0,50 e. Lusikassa on myös jotain hopealeimoja, joista haluaisin tietää enemmän.





Lyhty ei ole kirpparilta vaan Prismasta. Pääsi parvekkeelle työkaverilta saamani tähtilyhdyn kaveriksi.


 

Auringonlaskuja

 
Huh,ensimmäinen virallinen opintoviikko takana ja ensimmäiset luennotkin. Kiirettä on ollut, mutta olen nauttinut varsinkin luennoista. Tiedonjano on suuri.

Tiedon ja informaatiotulvan jälkeen on mukava rentoutua vain sohvalla tv:n ääressä ja katsella tällaisia auringonlaskuja. Tällä viikolla on joka ilta ollut äärettömän kaunis taivas.






_____________________________________________________________



Sain kaksi Kaunis blogi tunnustustakin. Toinen tuli Liisalta Alice in Wonderland blogista ja toinen Kuukilta samannimisestä blogista. Olen hyvin otettu. Kiitos blogiystävät! Homman nimi siis menee niin, että tunnustus pitäisi linkittää eteenpäin, mutta olen tylsä ja jätän sen tekemättä. Lisäksi pitää kertoa 3 asiaa, joita rakastaa ja yksi kuva, jota rakastaa ja miksi. Joten tässäpä.

1. Rakastan tuota vieressäni istuskelevaa miestä ja pikkusiskoani.
2. Rakastan taidetta
3. ja rakastan kirppareita.

Kuvaa oli vaikea valita, sillä olisin halunnut laittaa kuvan mummosta ja minusta, mutten halunnut julkaista sitä täällä, joten päädyin toiseen vaihtoehtoon.



Näitä sukututkimuksen lomassa etsittyjä kuvia on paljon, joista pidän ja joita olisin tähän voinut laittaa, mutta tämä on yksi lemppareistani. Kuvassa, toinen oikealla, oleva herra on äidin äidin isä ja kuva on otettu Kanadassa. Tuohon aikaan Suomesta lähti Amerikkaan paljon väkeä kokeilemaan siipiään. Minulle tästä kuvasta välittyy hieman sama tunnelma kuin siitä kuuluisasta kuvasta, jossa miehet ovat lounastauolla(?) pilvenpiirtäjän palkilla. Tiedättekö? Yritin etsiä kuvaa, mutten millään muistanut sen nimeä. Tuolta Kanadan ajalta on olemassa muitakin kuvia ja rakastan niissä olevaa tunnelmaa ja pukuja!
_______________________________________________________

Kirppareita olen ehtinyt kiertää ja mukaan on tarttunut varsinkin kirjoja, joista lisää myöhemmin.
 

Harju

 
Tänään suunnistimme sunnuntaikävelylle Harjulle. Näkymät eivät olleet yhtä suuret kuin Puijon tornista, mutta hyvän käsityksen Jyväskylästä sai.

"Nimestään huolimatta Harju ei ole harju vaan osa jääkauden aikaista Sisä-Suomen reunamuodostumaa. Harjun laelle johtavat jyhkeät kiviportaat, Neron portaat, jotka saivat nimensä jyväskyläläisen kaupungininsinöörin Oskar Neron mukaan. Näiden lisäksi Harjun viheralueella risteilee erisuuruisia teitä ja polkuja. Harjulta avautuu näkymä Jyväskylän keskustan yli Jyväsjärvelle. Aikaisemmin Harjusta otettiin maa-ainesta kaupungin rakentamiseen, ja 1940-luvulla esitettiin jopa koko Harjun poistamista ja sen hiekkojen heittämistä Jyväsjärven länsiosan täytteeksi, mutta nykyään alue on rauhoitettu puistokäyttöön.

Harjun laella kohoaa Harjun torni, vuonna 1953 rakennettu Vesilinna, josta löytyy Keski-Suomen luontomuseo, näköalaravintola ja näkötorni. Lisäksi alueella on vuonna 1926 rakennettu Harjun urheilukenttä ja kesäteatteri.

Talvi- ja jatkosodan aikana mäen päällä toimi ilmatorjunta-asema."

Ovi on kuin Frances Hodgson Burnettin kirjasta Salainen puutarha.






Löysin tällaisen Kirkon Ulkomaanavun Tekoja -kampanjan lusikan.


 

Ympäristöä tutkimassa

 
Asunto alkaa näyttää suht normaalilta. Miltei kaikki tavarat on saatu laatikoistaan paikoilleen, kaappeihin ja piiloon. Tänä aamuna imuroin ja järjestelin paikkoja kun K:lta tuli kommentti että hän "Ei jaksa möllöttää sisällä". Tämän innoittamana päätimme lähteä tutkiskelemaan lähimetsää. Suurin osa oli hakkuualuetta, mutta kävely- ja talvella hiihtomaastona varsin oivalinen. Vaikka emme pitkää lenkkiä tehneetkään, ulkoilma virkisti mukavasti. Josko sitä saisi tänään vielä taulut seinille :)









 

Muotipäivät

 
Jyväskylässä oli eilen ja jatkuu tänään Muotipäivät. Tarkoitukseni oli eilen kuvata tapahtumaa enemmänkin, mutta sää oli hyytävän kylmä, joten tyydyin kuvaamaan vain stailausmuotinäytöstä. Muotipäiviä juontaa Karita Tykkä (entinen kuopiolainen!) ja musiikista vastaa DJ Joniveli.

Stailausmuotinäytöksessä kolme tavallista työntekijää stailattiin ja he pääsivät esittelemään lopputulosta. Täytyy sanoa että vaikka lähtökohdatkaan eivät olleet kamalia, niin ammattilaiset saavat tosiaan ihmeitä aikaan. Jokainen hehkui ja muutos oli upea. Minusta on mukavinta tällaiset tavallisten ihmisten muutokset. Mallit olivat haastattelujen perusteella itsekin kovin tyytyväisiä lopputuloksiin.