Valon kaupunki 2016

Jyväskylässä pimenevien syysiltojen odotetuin tapahtuma on ollut vuodesta 2005 järjestetty Valon kaupunki. Minä olen osallistunut valon juhlintaan vuodesta 2010, ja joka vuosi on ollut yhtä jännittävää päästä näkemään erilaisia valoteoksia. Viime vuotta voi käydä kurkkaamassa vaikka täältä, mutta tapahtuman vaikuttavinta antia oli Maria Baric Companyn Ave Fenix-esitys. Tämä vuosi näytti mm. tältä:

Ukkometso. Toteuttajat: Suomen Jouluvalo Oy/Tomi Poikola ja taiteilija Jari Antila.

Yksityiskohta Kuusikko-valo-olotila -teoksesta. Taito Keski-Suomi ry, Taitokeskus Aivian opiskelijat ja Jyväskylän käsityökoulun oppilaat.

Yksityiskohta Pörriäiset ja Öttiäiset ympäristötaideteoksesta. Taito Keski-Suomi ry, Taitokeskus Aivian opiskelijat ja Jyväskylän käsityökoulun oppilaat.

Piruvie-valoteos. Teoksessa on käytetty kierrätysmateriaaleja, kuten vanhoja VHS-nauhoja. Toteutus: Sari Linna. Teos on saanut Jyväskylän kaupungin kulttuuri- ja liikuntalautakunnalta apurahan materiaalikustannuksiin.

Tapahtuman ehdoton vetonaula oli tänä vuonna australialaisen Amanda Pererin Intrude-teoskokonaisuus. Kirkkopuiston valtasi viisi yli 7-metristä pupua. Niin suloisia ja häikäiseviä kuin pitkäkorvat olivatkin, teoksen taustalla on myös surullinen puolensa. Parerin Intrude (tunkeutua) herättää pohtimaan vieraslajien merkitystä alkuperäiselle luonnolle. Euroopasta siirtyi laivojen mukana Australiaan 1800-luvun puolivälissä kaniineja, jotka lisääntyivät räjähdysmäisesti. Tämän seurauksena kanien tuhot ovat aiheuttaneet satojen miljoonien dollarien vuotuiset vahingot Australian maatalouselinkeinolle.

Amanda Parer: Intrude-valoteos.

Teoskokonaisuuden ei ole kuitenkaan tarkoitus olla liian vakava. Taiteilija haluaa, että katsojat voivat kokea itsensä kuin Liisaksi Ihmemaassa. Pieneksi pupujen rinnalla.

Mites siellä, kävittekö katsomassa pupuja itse tai bongasitteko näitä sosiaalisesta mediasta?

Tuhkasta nousi Feeniks

Valon kaupungin ehdottomin huipentuma oli helsinkiläisen esittävän taiteen ryhmän Maria Baric Companyn Ave Fenix esitys. Tulinukketeatteria ja tulisirkusesitystä yhdistellyt näytös perustui myyttiin Feeniks-linnusta, joka nousee tuhkasta uuteen elämään ja auttaa niitä, jotka tarvitsevat sen apua eniten. Yleisöllä oli mahdollisuus kirjoittaa surunsa ja murheensa lapuille, jotka poltettiin esityksen aikana tuhkaksi Feeniks-linnun rautasydämessä. Tämä symboloi toivoa ja uuden alkua. 

Feeniks-lintu ennen sammumistaan.

Esitys on saanut muun muassa Kuuban esittävän taiteen keskuksen Don Quijote -kulttuuripalkinnon ja se keräsi Kuuban Matanzanissa järjestetyn Kansainvälisen katutaidefestivaalin yleisöennätyksen kaikkina esityspäivinä. Minä kävin katsomassa Ave Fenixin Kirkkopuistossa molempina esityspäivinä eikä sen teho kadonnut mihinkään. Perjantain klo 22 esitys oli katsojan kannalta onnistuneempi, sillä silloin näki paremmin, kun yleisöä oli vähemmän kuin lauantai-illan klo 20.30 esityksessä.

Feeniks-linnun muna.

Lintu syntyi uudelleen ja syöksyi lentoon.

Esityksen loputtua tulet hiljalleen sammuivat.

Alla olevan trailerin myötä tekin pääsette hieman tunnelmaan:

Harvoin pääsee ilmaiseksi näkemään mitään tällaista....

Oliko joku teistä paikalla tai oletteko muualla nähneet Maria Baric Companyn esityksiä?

Valon kaupunki

Valon kaupunki täytti jälleen pimenevän kaupungin kadut ihmisistä. Tapahtumaa on järjestetty vuodesta 2003 alkaen ja tarkoituksena on tuoda esille pysyviä valaistuskohteita, niin uusia kuin jo olemassa olevia, joita on Jyväskylässä jo lähes 100 kappaletta. Tämän lisäksi Valon kaupunkiin luodaan väliaikaisia (valo)taideteoksia. Tapahtuma on syksyisin minulle se rajapyykki, jolla hyväksyn sen tosiasian, että pimeää on ja vielä pimeämpää on tulossa. Miksei sitä juhlistaisi näyttävästi? Late Nights -tapahtumassa sivuttiin valoa, mutta nyt saatte kuvakimaran varsinaisen valotapahtuman kohteista.

Jyväskylän ammattiopiston 1. vuoden artesaaniopiskelijat olivat luoneet Tourujoen varrelle Fantasialintu-ympäristötaideteosia.

Pupuhuhdassa kaksi kerrostaloa olivat osa kuvataiteilijoiden Anne Salmelan ja Anna Turusen Valolinna-nimistä taideteosta.

Kuvanveistäjä Samuli Alosen Valon lähettiläs Matkakeskuksella.

Oikeus- ja poliisitalon seinälle heijastuu Harald Karstenin tuulimobile Maan ja taivaan välillä, 2000.

Oikeustalon seinään projisoitiin videoteoksia Valtion taideteostoimikunnan kokoelmasta. Marja Helander: Trambo, 2014, kesto 3:22.

David Muth: Christmas Piece, 2011, kesto 3:58.

Ravintola Huviretken porttikäytävässä hohti sinisenä kuvanveistäjä Kari Alosen Energianlähde.

Kirkkopuistossa Jonna Jantusen SuperBOW.

Kirkkopuiston kioskikahvilassa pyöri viiden valokuvataiteilijan Kangas-niminen valokuvateos. Mikko Auerniitty, Jussi Jäppinen, Kapa, Jyrki Markkanen ja Rune Snellman dokumentoivat Kankaan tehdasalueen muutosta kolmen vuoden ajan. Esillä oleva teos yhdistää heidän valokuviaan vanhoihin arkistokuviin tehdasalueelta.

Merja Puustinen ja Andy West: Päivästä päivään. Kuolemansyntien keskellä hehkuva sydän kärsi Valio-myrskystä, mutta se saatiin onneksi korjattua ja takaisin paikalleen.

Runoilija Suvi Vallin tekstin saattoi lukea Yläkaupungilla Kauppakatu 2:n seinästä.

Ei tuolla pimeässä kävely harmita yhtään niin paljon näiden teosten keskellä.

Late Nights - valoa pimeään

Jyväskylän museoiden Late Nights järjestettiin Suomen käsityön museossa teemalla dekoilu. Tapahtuma on osa Nuoret museoon –hanketta, jonka tarkoituksena on auttaa näkemään museo aktiivisena vierailukohteena, jolla on tarjottavanaan muutakin kuin näyttelyitä sekä aktivoida nuoria ja nuoria aikuisia järjestämään omia tapahtumiaan museoissa. Ilmaiset Late Nights -illat pitävät museot auki klo 22 saakka, jolloin projektin tiimoilta järjestetään säännöllisesti esimerkiksi Low budget-työpajoja vaihtuvilla teemoilla.

Nuori, nuori aikuinen tai vähän vanhempi aikuinen, kaikki olivat tervetulleita dekoiluiltaan kässämuseolle. Yläkerran Pajassa pääsi tuunaamaan tuikkuja pientä korvausta vastaan. Nuoria virtasi tasaisella tahdilla työpajaan ja he lähtivät tuikkukipot käsissään takaisin illan hämärään. Kävin kurkkaamassa menoa ja tungosta oli: sormet kieputtivat metallilankaa ja maaleja ja koristeita oli pöydät täynnä. 

Jätin työpajan väliin ja siirryin alakertaan kuuntelemaan Heidi Lehdon (Sisustuskärpänen) luentoa. Samaan aikaan vietettiin kaupungilla Valon kaupunki -tapahtumaa, joten oli kiva huomata, että Heidi oli linkittänyt luentonsa teemaan sopivaksi: valaisinten hyödyntäminen sisustuksessa.

Kiinnitysjalkansa menettänyt retrovalaisin sai vielä uuden elämän, kun sen naulasi kiinni vanhaan kaappiin. Näin iloisen punainen retrovalo toimitti tauluvalaisimen virkaa. Kuva: Sisustuskärpänen.

Lasten Barbie-hevoset saivat uuden elämän äidin muuttaessa eläimet kynttilänjaloiksi. Kuva: Sisustuskärpänen.

Pimeneviin iltoihin/päiviin saa vanhasta patjanrungosta valaisimen, kun ripustaa siihen valosarjan. Kuva: Sisustuskärpänen.

Ulos saa valoa pitkälle syksyyn/talveen, kun valaisee pihapöydän valoverkolla. Kuva: Sisustuskärpänen.

Tähtitaivaan saa luotua oman huoneen kattoon nostamalla peilipallon esimerkiksi kaapin päälle ja kohdistamalla siihen spottivalon. Kuva: Sisustuskärpänen.

Heidi tuli Sisustuskärpänen blogissaan tunnetuksi kekseliäistä sisustusratkaisuista muun muassa kierrätysmateriaaleja hyödyntäen ja se kekseliäisyys näkyy hänen tilavisualistin työssään edelleen. Hän rohkaisee kokeilemaan ja olemaan innovatiivinen, sillä sisustamista ei Heidin mukaan pitäisi ottaa turhan vakavasti. Jos ei uskalla kokeilla, harvoin löytää mitään todella hienoja oivalluksiakaan, jos aina liikkuu vain sillä turvallisella alueella.

Illan viimeisenä esiityjänä oli Anne Martin Duo, joka soitti hämärään iltaan sopivia coverkappaleita: Puhu äänellä jonka kuulen, Säännöt rakkaudelle, Matkustaja, Bonfire Heart, Someone like you, The Scientist... 

Tapahtuman väliajoilla ehti käydä naapurimuseossa, jonka aula toimi paitsi Valokahvilana myös Valon kaupunki -tapahtuman infopisteenä.

Yksityiskohta Kimmo Schroderuksen teoksesta Pendejo, 2015. Taustalla Kimmo Schroderuksen Irrumatori, 2015, ruostumaton teräs.

Taidemuseon näyttelytilat oli varattu Matkalla maan keskipisteeseen kokonaisuudelle, jossa esitellään keskisuomalaista nykytaidetta. Valoa tavalla tai toisella mukana näissäkin.

Tiina Pyykkinen: Hiljaisuudella on pitkät varjot, 2015.

Yksi Valon kaupungin kohteista sijaitsi taidemuseon toisessa kerroksessa. Tiina Pyykkisen valoinstallaatio Hiljaisuudella on pitkät varjot oli kuution muotoinen huone täynnä mustia huonekaluja ja esineitä. Tilateos oli kuin ylivalotettu valokuva, jossa esineet kuin leijuivat valkoisessa tilassa ilman varjoja. Jäin miettimään miksi teoksen nimessä on pitkät varjot, kun niitä ei teoksessa itsessään näkynyt...

Jim Bachorin Tasa-arvo: Angry Bird = lintu mosaiikkiteos peittyi Valio-myrskyn pyörittelemien lehtikasojen alle.

Patrik Qvist oli valloittanut Kirkkopuiston mainoskaapit valokuvateoksilleen.

Seuraavat Late Nights -illat järjestetään perjantaina 30.10.2015 Keski-Suomen museossa ja perjantaina 20.11.2015 Jyväskylän taidemuseossa.