Myötätunnosta

Tänään oli taas työkavereilla naurussa pidättelemistä, kun valmistauduimme työmaakierrokselle. Minulle nämä ovat erikoiskivoja päiviä, sillä ne eivät kuulu varsinaiseen työnkuvaani. Silloin kun pääsen mukaan, olo on kuin häntäänsä heiluttavalla koiralla, joka odottaa ulos pääsyä. (Näin työkaverit todennäköisesti tilannetta kuvailisivat... "Henna pääsee retkelle.") En mahda sille mitään, mutta riemu kasvaa sisällä aina sellaiseksi, että se pitää purkaa. Nämä uudetkin työkaverit ovat päässeet/joutuneet vuoden sisällä todistamaan minuuteeni liittyviä ilon hetkiä. Myönnän, että asiantuntijuus ehkä hieman kärsii noissa tilanteissa, mutta silloin elän hetkessä ja tunteella. Turvakengät, kypärä, suojalasit ja etenkin se neonkeltainen takki liittää minut työmaakierroksia tekevien työkavereideni joukkoon. Silloin koen olevani osa työkavereitani myös ulkoisesti - olemme yhtä joukkoa.

Se on jännä tunne, kun pohjapiirrosten tuijottelun jälkeen pääsee työmaakierrokselle ja hahmottaa tilan fyysisenä kokonaisuutena. Vaikka kuinka olisi 3D- ja virtuaalimallinnuksia, varsinainen tilakokemus on aina erilainen. Nyt sain esimerkiksi paljon paremman kokonaiskuvan erään odotusaulan seinästä, jolle olen koordinoimassa taidetta.

Joulu näkyy sairaalassakin jo monin tavoin. On ulkovaloja ja sisällä jouluasetelmia. Päätimme työmaakierroksen täydelliseen ajankohtaan, sillä pääsimme kohtaamaan lapsia tervehtimään tulleen joulupukin. Viime vuoden joulupukin koronaturvallisen sairaalavierailun voitte katsoa tästä:

Tällä viikolla vietetiin KYSissä myös pienimuotoista joulujuhlaa. Johtajaylilääkäri Heikki Miettinen ja piispa Jari Jolkkonen kiittivät molemmat puheenvuoroissaan etenkin sairaalan hoitohenkilökuntaa, muuta henkilökuntaa ja työntekijöitä unohtamatta. Piispa Jolkkonen puhui jouluun liittyen erityisesti myötätunnosta ja kiitollisuudesta.

Erityisopettaja Kaisa Vuorinen tiivistää myötätunnon määritelmän näin: "Myötätunnossa korostuu yhteys toisiin, se on mukana elämistä, aitoa kohtaamista ja tunteiden jakamista. Myötätunto on ennen kaikkea tekoja toisten hyväksi, joka voi näkyä halauksena, rinnalla kulkemisena ja kuunteluna. Myötätuntoisen käyttäytymisen myötä voimme vaikuttaa toisten ihmisten hyvinvointiin ja onnellisuuteen." 

Olen useaan kertaan kirjoittanut, että minulla oli epäilykseni ja ennakkoluuloni Kiinteistöhallinnosta. Vääristyneet ennakkomielikuvat siitä, millaisia työntekijöitä yksikkö pitää sisällään. (Ne insinöörit pelottivat etukäteen eniten.) Tässä myönnän olleeni väärässä. Luulen, että jokainen on joskus yrittänyt valmistella itseään uusiin tilanteisiin luomalla mielikuvia, jotta asiat olisi helpompi ottaa vastaan. Jaksan kerta toisensa jälkeen hämmästellä sitä myötätuntoa, jota tunnen yksiköltäni saavani.

Tämä päivä oli huumorin rinnalla hyvä esimerkki. Työmaakierroksen lomassa otimme kuvan tiedotusta varten. Halusin, että ottaisimme ryhmäkuvan myös blogiani varten, jonka vuoksi sanoin, että ne ketkä haluavat saavat poistua kuvasta. Kukaan ei liikkunut. Yllätyin. Tuo oli minulle vertauskuvallisesti tärkeä hetki. Kukaan ei liikkunut. He seisoivat minun rinnallani. Tuollainen tunne minulla on: vaikka minulla olisi millainen päivä, tilanne tai hetki tahansa, joku auttaa minua aina kun tarvitsen.

Kuva: R. Pyy.

Hurmioitunut kertoo minusta, mutta olen ilmaissut työkavereilleni, että he saattavat joutua ajoittain blogitekstieni rivien väliin. Olen kysynyt luvan, jos jokin tekstisisältö käsittelee tiettyä henkilöä tarkemmin, jolloin heillä on oikeus valita julkaisenko vai poistanko sisällön. Jokainen pysyy kuitenkin nimettömänä. Olen tehnyt itse tietoisen rajauksen henkilökohtaisen minän, työminän ja blogiminän välille, jonka vuoksi haluan ylläpitää myös työkavereideni yksityisyyttä. En olisi otattanut ryhmäkuvaa ilman maskeja ja suojavarusteita, enkä olisi julkaissut sitä blogissa. Tähän kuvaan sain työkavereiltani julkaisuluvan.

Kuvitelkaa tuohon kuvaan taustalle vielä loput vajaa parikymmentä työkaveriani, niin näette käytössä olevat supervoimani töissä. Kukaan ei loista yksin. He saavat minut loistamaan, olemaan ammattilainen ja asiantuntija, koska he jakavat minulle tietämystään ja osaamistaan siinä missä minäkin heille.

"Älä mene töihin, jotta voisit tehdä töitä.

Mene töihin, jotta voisit olla erinomainen urallasi

ja välittää ihmisistä ympärilläsi."

- Horst Schulze -

Myötätunnolla on vahva vaikutus. Aina sen ei tarvitse olla sanoja tai tekoja. Välillä riittää pelkkä läsnäolo tai katse, kun syntyy tunne siitä, että tuo toinen välittää minulle hyvinvointia. Kiireenkin keskellä. Toisaalta tuntuu hyvältä myös se, että liian tunnolliselle ladataan faktat pöytään toteamalla, että "Henna, tämä maailma ei ole jouluksi valmis, vaikka kuinka yrität." Ärsyttävää myöntää, mutta tottahan se on. Kiitos, kun saan rakentaa tätä maailmaa teidän kanssa.