Lahjoja itselle

Pilatus-vuoren maiseman olen kuvannut itse, akvarelli on työkaverini maalaama.

Kävin kehystyttämässä itselleni joululahjaksi muutaman teoksen. Nyt kun teokset on saatu seinille, ajattelin esitellä jatkoa aiemmalle Taidetta kotona -postaukselle. Moni teos odottaa edelleen kehystystä ja etsii vapaata seinäpintaa, mutta tässä muutama paikkansa löytänyt. Kuvatekstien linkkien takaa saatte lisätietoa hankituista teoksista.

Tämän akvarellin hankin äskettäin tilaustyönä työkaveriltani (taidetta maalaava insinööri on melko huikea yhdistelmä). Maisema esittää jo kadonnutta mummolani maisemaa. Mummola myytiin jo vuosia sitten ja tuo peltomaiseman reunassa seisova heinälatokin ehti romahtaa. Maisemaa ei siis enää tuollaisena ole, mutta maiseman sisältö on itselleni erityisen merkityksellinen. Tuolla pellolla kiipesimme siskoni kanssa heinäpaalien päälle, teimme tutkimusmatkoja latoon ja metsänreunaan (kun syvemmälle metsään ei uskallettu mennä). Olisin voinut teetättää ottamastani valokuvasta suurennoksen ja kehystää sen, mutta kun sain työkaverini suostuteltua maalaamaan minulle kyseisen maiseman, siitä tuli nyt enemmän kuin valokuva.

Talvimaisemissa on aina ollut itselleni jotain kiehtovaa. Kylmässä ja valkeassa maisemassa katse kiinnittyy usein valoon, kun värejä on niukasti. Tässä kuvassa väri ja lämpö tulevat taivaalta heijastuvista auringonlaskun väreistä. Teoksessa on vähän elementtejä. Joku sanoisi maisemaa kenties tylsäksi. Se on kuitenkin osa minua, minun maisemaani.

Rita Vargas: Time, 2015, 6-värinen silkkipaino, uniikkivedos. Hankin teoksen itselleni valmistujaislahjaksi FM-tittelin saavutettuani. Taalainmaanhevonen on tuliaislahja ystäviltä, puinen ankka, keraaminen enkeli, Tatti-valaisin ja Jenni Linnoven Lehti-maljakko ovat lahjoja entisiltä työkavereilta.

Kaisa Törmänen: Huoneentaulu, 2017, tussi. Talvisia tykkylumipuita kuvaava talvimaisema on enoni maalaama.

Maisemat ja ihmiset/ihmisyys ovat pääosassa useimmissa kodin teoksissa. Kaisa Törmäsen kehystetty lausepari sisältää paljon merkityksiä. Teos oli esillä Ars Liberan vuosinäyttelyssä 2017. Kirjoitin tuolloin näyttelyssä syntyneistä ajatuksistani:

"Ensisilmäykseltä vähän mitäänsanomattoman näköinen teos: valkoisissa kehyksissä valkoista paperia, johon on kirjoitettu tussilla lause: Piä luontois luonais, haltijais harteillas. Huoneentaulu oli kuin jatkumo Sanna Nissisen Väkeä-teokselle, tai päinvastoin. Teoksen edessä olevalla tasolla Törmänen oli avannut omia sukujuuriaan:
'Viime sotien myötä alkoi vaikenemisen aikakausi, mikä katkaisi myös henkisen perinnön. Ikiaikaiset juuret, tavat ja uskomukset, joihin esivanhemmat olivat elämänymmärryksensä perustaneet, katosivat.'

Muinaisuskolle oli ominaista, että sekä elollisella että elottomalla oli henki, haltija. Törmäsen Huoneentaulu pohjautuu perimätietoon, jossa hänen isovanhemmillaan oli ns. haltijahuone: ikkunaton ja oveton tila, jonne pääsi kurkistamaan vain talon ylisen eli ullakon kautta. Talo tuhoutui talvisodassa 1939. Törmänen avaa tekstissään, kuinka haltijausko liittyi tiiviisti omistusoikeuteen. Talo-emo on tuttu myös suomensukuisille kansoille. Suhde haltijaan on ollut läheinen, sillä haltija oli kodin ensimmäinen asukki, tulentekijä. Kodinhaltijaa palvottiin sille pyhitetyssä huoneessa, sillä huoneettoman haltijan uskottiin harhailevan rauhattomana. Muinaisuskoa alettiin pyyhkiä pois kristinuskon myötä, mutta osa vanhoista perinteistä sulautui kristillisiin käsityksiin (joulu ja juhannus).

'Ikivanhan perinteen mukaan jokaisella terveellä ihmisellä on suojelushaltija, joka seuraa häntä koko elämän ajan. Haltiattoman ihmisen tila oli säälittävä. Haltijan poistuminen tarkoitti vähäverisyyttä eli verevyyden poistumista. Sairastumista selitettiin, että 'haltija karkas hänestä pois’.'
(Kansatieteellinen lähde: Martti Haavio: Kodinhaltiat) 

Tämän vuoksi: Piä luontois luonais, haltijais harteillas."

Anne Rissanen: Siskot, 2009, etsaus, vedos 5/30. Rakukeraaminen Silja Mustaparran (Silmu-Keramiikka) Mammutti on hankinta Käsityöläisten joulutorilta Jyväskylästä 2011.

Anne Rissasen Siskot-teosta ei tarvinne sen suuremmin selitellä. Kuva kertoo tärkeimmän ihmissuhteeni merkityksen.

Päivi Hintsanen: Vaikea päätös, 2011, vedos 18/30, Irtokuvituksia-sarja.

Grafiikkaa tuli hankittua taidehistorian opintojen aikana silloin tällöin. Jyväskylässä on hyvä taidegraafikoiden keskittymä ja esimerkiksi Suomen Taidegraafikot ry:n taidekokoelma on deponoitu Jyväskylän taidemuseoon.

Päivi Hintsanen: Vaikea päätös, 2011, vedos 18/30, Irtokuvituksia-sarja.

Päivi Hintsanen on jyväskyläläinen kuvataiteilija, joka tunnetaan myös väreihin keskittyvästä Coloria-verkkosivustostaan. Hintsasen tarinalliset työt rakentuvat yhdistelemällä tietokoneella toteutettua grafiikkaa valokuvaan, skannattuihin elementteihin ja maalauksiin. Olen ostanut kolme Hintsasen teosta, jotka nekin odottavat vielä asianmukaista kehystystä. Tämän Vaikean päätöksen sain taiteilijalta itseltään kiitokseksi eräästä palveluksesta.

Timo Kokon Random Lines-näyttelystä 2011 hankitut piirrokset ovat ensimmäinen taideostokseni. H.R.Gigerin juliste on matkamuisto Gruyères'n Giger-museosta.

Tapio Haili: Nimeämätön, 1957, puupiirros, taiteilijavedos.

Tapio Hailin (1927-1986) puupiirros on vuosien takainen kirppislöytö Jyväskylästä. Maksoin teoksesta 38 euroa, mielestäni ok-hinta. Hailin teoksia liikkuu markkinoilla melko paljon, eivätkä hinnat ole päätä huimaavia. Ne tosin riippuvat paljon aiheesta ja tekniikasta millä teos on toteutettu.  Kehykset ja lasi olivat rikki, joten tämäkin teos on odotellut kehystystä milloin missäkin. Ihastuin tässä puupiirrostekniikkaan, vedenalaiseen maailmaan ja liikkeen tunteeseen, mikä vesikasvien ja kalojen viivoista syntyy. Nyt tuntuu kivalta myös se, että 50-luvun koti sai seinälleen oman aikakautensa teoksen.

Tapio Haili: Nimeämätön, 1957, puupiirros, taiteilijavedos.

Taidetta on seinillä jo kiitettävä määrä, mutta paljon olisi vielä teoksia, jotka etsivät paikkaansa ja odottavat kehystystä. Haluaisin kehystyttää esimerkiksi kaksi omaa opiskeluaikaista etsausta. Tällä hetkellä ongelmana on kuitenkin se, etten muista mihin olen kyseiset vedokset säilönyt....