lauantai 6. elokuuta 2022

Mikko Valtonen: Syvään päätyyn

Kuopion taidemuseossa on esillä Mikko Valtosen (1968-2019) elämäntyötä esittelevä näyttely Syvään päätyyn. Näin ensimmäisen kerran Valtosen taidetta Siilinjärven yläkoulun ruokasalissa, jonka seinällä oli valtavan kokoinen maalaus, jossa oli sarjakuvamaisen humoristinen ja pelkistetty ihmishahmo. Tausta oli tummanpunainen ja hahmo taisi kurkistaa teltasta. Kun vuosia myöhemmin näin Valtosen taidetta gallerioissa, yhdistin taiteilijan välittömästi tuohon koulun ruokalan seinällä nähtyyn teokseen. Tyylistä ei voinut erehtyä.

Hannu Lukin: Valtonen, 2005. Yksityisomistuksessa.

Pohjois-Savossa Siilinjärvellä kasvanut Mikko Valtonen oli pääasiassa itseoppinut taiteilija. Hän oli käynyt lyhyillä opintojaksoilla Limingan taidekoulussa ja Oriveden opistossa. Valtonen oli Taidemaalariliiton ja Kuopion kuvataiteilijat ry Ars Liberan jäsen.

"Lisää hellyyttä."

Aiheet taiteeseen tulivat arjesta ja ne kommentoivat elämän peruskysymyksiä. Valtosen kotisivuilla kerrotaan, että "yksinkertaistus sisälsi moninaisia, suorasukaisia pohdintoja ihmisen ja luonnon suhteista, sukupuolisuudesta, elämän ja kuoleman myyteistä ja ihmisen jokapäiväisen elämän itsestäänselvyyksistä. Valtonen piti taidetta vakavana perusehtona, elämään kuuluvana, metsästykseen ja kalastamiseen verrattavana, hengityksen kaltaisena toimintana." Valtonen on itse sanonut, että "Ei aiheita tartte miettiä, ne vaan tulee. Minä teen taidetta, koska mä haluun tehdä ja mun on pakko tehdä sitä. Hoitakoot muut sen miettimisen. Ja itse asiassahan mä teen taidetta itselleni, en näyttelyitä varten."

Mikko Valtonen: Hanhi-sarjakuva, 1993.

Syvään päättyyn -näyttely on toteutettu yhteistyössä Kuopion taidemuseon ja Mikko Valtosen siskon Anni Valtosen kanssa. Helsingin Sanomien artikkelissa Anni Valtonen kertoo veljensä taiteesta: ”Mikko näki maailman lapsenomaisesti. Hän ammensi paljon lapsuudestaan ja tavallaan rakensi rinnakkaistodellisuuden, joka oli kaukana siitä sekoilusta, jota hän varsinkin loppuelämänsä eli.”

”Jos Mikko ei olisi ollut niin arrogantti, vaan olisi jatkanut opintoja, hän olisi joutunut opettelemaan esimerkiksi taidemaailman verkostoitumista, josta olisi ollut hänelle hyötyä. Hän oli ihminen, jolla ei ollut mitään digitaalisia laitteita tai -taitoja, sillä hän kuvitteli, että pärjää ilman. Hän ei tajunnut, että tuli sillä tavalla syrjäyttäneeksi itsensä, että sillä tuli olemaan kohtalokkaita seurauksia”, Anni Valtonen jatkaa.
Mikko Valtonen eli lähes koko elämänsä Pohjois-Savossa. Hän tunsi olevansa erilainen, ei mahtunut stereotyyppiseen mieskuvaan ja erakoitui asumaan Lapinlahden Pällikkään vanhalle kyläkoululle. Anni Valtonen pohtii Helsingin Sanomien jutussa, olisiko veli voinut paremmin, jos olisi uskaltanut lähteä pieneltä paikkakunnalta esimerkiksi Helsinkiin, jossa hän ei olisi ollut niin poikkeava.
Mikko Valtonen: Perustuu hyvin pitkälle tositapahtumiin, 2014. Installaation hautakiven eteen kuului aikoinaan myös pieni kukka.
”Mikko oli vastakohtaisuuksien ihminen: levoton ja rauhallinen, erämies ja rokkari, miehekäs ja feminiininen. Kalastaminen, oman pihan kuuset, linnut ja luonnon lähellä oleminen rauhoittivat häntä, sillä aistiärsykkeet sekoittivat hänen päänsä. Maailma oli tavallaan hänelle liikaa”, Anni Valtonen kertoo. Hänen mukaansa Mikko omaksui jo varhain kärsivän taiteilijan roolin ja ajoi itsensä ääritiloihin. Mikon ahdistusoireet puhkesivat ensimmäisen kerran jo murrosiässä ja masennus kulki aina hänen mukanaan. Myöhemmin näiden päälle kasvoi myös päihdeongelma.
Jaakko Heikkinen: Hän eli elämäänsä, 2004. Kuopion taidemuseon kokoelma.
Mikko Valtosen kotialbumi.
Mikko Valtonen: Paras sarjakuvalehti, 1992.
Rujosta elämästään huolimatta Mikko Valtosen taiteessa elää iloa, toivoa ja huumoria. Herkkyys näkyy esimerkiksi teemoissa, joissa käsitellään rakkautta ja parisuhdetta, tarvetta tulla nähdyksi ja rakastetuksi.
Mikko Valtonen: Kodin koti (ylhäällä). Nimeämätön teos alhaalla.
Itselleni näyttelyn sykähdyttävin teos on rakkaudesta ja parisuhteesta kertovat "tikkaat". Siihen kuuluvat nuo kaikki Valtosen maalaamat sanat: "Minä rakastan sinua, annan anteeksi, minä vihaan sinua, tehtävä suoritettu, minua pelottaa." 

Minä rakastan sinua ja annan anteeksi luovat pohjan tasapainoiselle parisuhteelle. Minä vihaan sinua on myös inhimillinen tunne, joka on hyvä ilmaista ja käsitellä. Tehtävä suoritettu sisältää mielestäni Mikon taidetta tuntien viittauksen seksiin, mutta se voisi liittyä mihin tahansa arkiseen tehtävään. Minua pelottaa on mielestäni listan tärkein sana, koska sen myöntäminen ääneen on usein kaikkein vaikeinta. Mutta sen sanomisen jälkeen toivoisi kuulevansa jälleen listan ensimmäisen lauseen: Minä rakastan sinua. Ja näin parisuhteen tasapaino pyörähtäisi jälleen vahvemmin eteenpäin.
Mikko Valtonen: Talo-sarjakuva, 1995.
Olen Valtosta nuorempaa sukupolvea, mutta tiedostan sen maailman ja kulttuurin, jonka keskellä Valtonen Siilinjärvellä kasvoi. Jos paikkakunta elää "eristyksissä", siellä oleva sosiaalinen käyttäytymiskulttuuri saattaa olla hyvinkin myrkyllinen. Minä selvisin nuoruusvuosista mielestäni hyvin, ja pystyn sanomaan hyvillä mielin olevani kotoisin Siilinjärveltä, mutta siellä oli paikkoja, tilanteita ja henkilöitä, joita kannatti varoa ja vältellä. Näin ympärilläni ihmiskohtaloita, joille ei käynyt yhtä hyvin. "Mikko Valtosia" oli muitakin. Mitä paremmin sulautui massaan sitä todennäköisemmin pysyi poissa vaikeuksista. Ja eihän sen niin kuuluisi olla. Jokaisen toivoisi voivan olevan syntymästään lähtien juuri sellainen kuin on.
Mikko Valtonen: Manalassa (vas.).
Lopulta Mikon keho ei enää jaksanut sitä elämää, mitä hänen viimeiset vuotensa olivat. "Hän oli mielenterveysongelmien ja päihteiden haperruttama", Anni Valtonen sanoo. Mikko kuoli sairauskohtaukseen 12.8.2019. "Idea näyttelystä ja siihen liittyvästä kirjasta [Mikko Valtonen - Elämän eränkävijä] oli toimittajana työskentelevän Anni Valtosen. Hän oli aina haaveillut, että jonakin päivänä hän ja veli tekisivät yhteisen projektin, vaikkapa lastenkirjan. Kuvataiteilijaveli vastaisi teoksen kuvituksesta, toimittajasisko tekstistä. Unelma ei ehtinyt toteutua Mikko Valtosen elinaikana, mutta Anni Valtoselle oli päivänselvää, että sen aika oli nyt."
Muistokirjoitus teoksesta "Mikko Valtonen - Elämän eränkävijä".
Mielestäni Kuopion taidemuseon näyttely ja teosten sisältämä taustateema: mielenterveysongelmat ja kamppailu yhteiskuntaan sopeutumisesta tai sopimattomuudesta, on äärimmäisen tärkeä. Pohjois-Savon rummutetaan uutisissa olevan jatkuvasti mielenterveystilastoissa Suomen synkintä aluetta. Miksi? Mielestäni siksi, että edelleen turvaudutaan helpommin päihteisiin kuin siihen, että ongelmista uskallettaisiin puhua ääneen.
Mikko Valtonen: Yksityisyrittäjä, 2007.
Tämä ei tietenkään ole ainut syy, mutta pidän edistysaskeleena esimerkiksi Mieliteko -kehitysohjelmaa, jossa halutaan lisätä Pohjois-Savossa mielen hyvinvointia ja vähentää päihteidenkäyttöä. Kuopion apulaiskaupunginjohtaja Pekka Vähäkangas sanoitti tyhjentävästi ja historiaa pohtien mielenterveysongelmien juuria muun muassa näin:

"Haastavat elinolosuhteet, oman tien kulkemisen perinne, oma tupa oma lupa -asenne, ahtaiksi rajatut yhteisöt ja puolison löytyminen naapuritalosta – siinä elämän realiteetteja, joiden Pekka Vähäkangas arvelee vaikuttaneen itäsuomalaiseen geeni- ja kulttuuriperimään.

'Kun tähän lisää putkinotkolaisuuden, alamme päästä pohjoissavolaisen keskustelukulttuurin juurille. Muualta tulleet nähtiin määrääjinä, joihin suhtauduttiin ennakkoluuloisesti. Avoimen kohtaamisen sijaan arvuuteltiin, millä asialla kulkija on – onko hän ryssä idästä vai verottaja Ruotsista', Vähäkangas karrikoiden analysoi.

Hän huomauttaa, että juuri kulttuuriseen käyttäytymiseen liittyvät asenteet periytyvät vahvasti sukupolvelta toiselle.

'Siksi niitä on hidasta muuttaa. Savolainen small talk on yhä sitä, että puhutaan paljon mutta sanotaan vähän. Asiat on totuttu ratkomaan oman perheen piirissä, niitä ei juuri muille levitellä. Meidän pitäisi jo oppia puhumaan myös vaikeista ja ikävistä asioista. Mutta koska luottamus muihin puuttuu, on helpointa vaieta. Avoimuuden oletetaan johtavan vielä huonompaan tilanteeseen. Vastaanottoa pelätään ja ymmärretyksi tulemista epäillään', Vähäkangas ruotii. (---) 'Haluaisin rohkaista alueemme asukkaita erilaisuuden ymmärtämiseen ja hyväksymiseen ja antamaan sille myös tilaa. Näin kaikkein hiljaisemmatkin uskaltaisivat paremmin omana itsenään kertoa mielipiteensä, vaikuttaa yhteisöönsä ja tuoda vahvuutensa sen hyväksi.' "
Mikko Valtonen: Paras sarjakuvalehti, 1992.
Viisaita sanoja Pekka, viisaita sanoja. Toivon, että pienin askelin voimme yhdessä ja omalla esimerkillämme muuttaa savolaista kulttuuria vetovoimaiseksi myös tästä näkökulmasta. Kulttuurinen muutos vaatii kaikilta asenteen ja toiminnan muutosta.
Anni ja Mikko Valtosen kotialbumit.
En tiedä onko taidemuseo ajatellut Mikko Valtosen näyttelyn kantaaottavana, mutta minulle se on sitä. Minulle näyttely osoittaa, että jokaisen tulisi saada kasvaa ja elää yhteiskunnassa turvallisesti juuri sellaisena kuin on. Ilmaista itseään, persoonaansa ja olemustaan juuri siten kuin haluaa. Erilaisuuden tulisi olla rikkaus eikä rajoite. Toivon, että Mikko Valtosen näyttely rohkaisee avoimeen keskusteluun kaikista aiheista, mitä näyttelyn teokset herättävät.

"Mikko jätti ihmisiin jäljen. Monet ikävöivät häntä. 
Hänen huumorinsa ja ujo ja aseistariisuva hymynsä eivät unohdu. 
Itse ajattelen, että olisin erilainen ihminen ilman Mikkoa. 
Kasvamme suhteessa toisiin ihmisiin. 
Jos perheessä yksikin palikka on toisenlainen, lopputulos on toisenlainen. 
Olemme sellaisia kuin olemme, koska ne toiset ovat sellaisia kuin ovat. 
Lapsuutemme ja nuoruusvuotemme muovaavat identiteettiämme enemmän 
kuin mikään muu elämänvaihe."

- Anni Valtonen teoksessa Mikko Valtonen: Elämän eränkävijä -

Syvään päätyyn -näyttely on esillä Kuopion taidemuseossa 18.9.2022 saakka.

Lähteet:
"Surutyö muuttui ilotyöksi", Susanna Laari, Helsingin Sanomat 30.7.2022
Mielitekohaaste, Pekka Vähäkangas: "Savolainen small talk on sitä, että paljon puhutaan mutta vähän sanotaan", Katja Hedberg, Mieliteko -kehitysohjelma.
Anni Valtonen: Mikko Valtonen - Elämän eränkävijä, PunaMusta Oy, 2022.

2 kommenttia:

  1. Kiitos näistä kuvista! Olin ajatellut käydä katsomassa tämän näyttelyn, mutta reissuaikataulut ovat varmaan niin tiukat, ettei onnistukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Tanja, tämä näyttely oli samaan aikaan iloinen ja haikea kokemus. Kaikkiaan ihanan värikäs ja energinen. Anni Valtosen kirjoittama kirja Mikosta on lukemisen arvoinen. Pääsee nopeasti pintaa syvemmälle.

      Poista