Värikästä pukeutumista on käsitelty täällä useasti eri yhteyksissä. Eräs keskustelu puolitutun henkilön kanssa lähti siitä, että hän kommentoi keltaista pitsimekkoani. Hän piti mekosta ja siitä, että uskallan käyttää värejä, mutta hänen jatkokommenttinsa laittoi ajattelemaan. Hän kertoi itsekin pukeutuvansa värikkäämmin esimerkiksi syksyllä, mutta mitä pimeämmäksi vuodenaika käy, sitä tummemmaksi hänen pukeutumisensa muuttuu.
En ollut osannut ajatella asiaa näin. Koen itse tarvitsevani värikästä pukeutumista nimenomaan pimeään vuodenaikaan, ettei mieli mustuisi vaatteiden ja valon vähenemisen myötä. Keskustelukumppanin kommentti: "Minulle tuollainen olisi tähän vuodenaikaan liian räikeä", laittoi miettimään, että pimeään vuodenaikaan tummiin asuihin pukeutuminen tuo kai jonkinlaista turvallisuuden tunnetta? Sitä kääriytyy johonkin kuin talviunille, ettei herätä liikaa huomiota? Tiedostan olevani aika-ajoin "räikeä", etenkin tähän vuodenaikaan. Mutta ajatus oli kiehtova: pimeys ei olekaan aina masentava, vaan kenties myös kodikas ja turvallinen?
Jäin miettimään pimeyden tuomaa turvaa ja huomasin saavani ajatuksesta kiinni. Niin oudolta kuin tämä kenties kuulostaa, minusta on ihan mukavaa lenkkeillä pimeään vuodenaikaan. Jos olen arjessa värikäs, nautin vapaa-ajalla myös siitä, että saan olla välillä täysin anonyymi ja näkymätön. Pimeään aikaan lenkkeillessä se onnistuu; autoilijat ja vastaantulijat harvemmin kiinnittävät toisiin kulkijoihin suuremmin huomiota. Kokonaan näkymättömäksi en sentään uskalla heittäytyä, etten jää auton alle. Ja heijastinnauhat tekevät myös hyvän piilotusefektin, kun autojen valot heijastuvat hehkuen heijastimista. Sitä saa lenkkeillä miltei kasvottomasti.
Tänä aamuna työkaveri kommentoi pilke silmäkulmassaan nähdessään takkini: "Aika kirkas tuo sinun takki... Väri on kirkkaampi, kun noissa meidän turvaliiveissä." Väriä on hankala tallentaa luonnollisesti kuviin, mutta tykkään värikuvauksesta, joka hintalapun yhteydessä luki: vesimeloni.
Näistä tarjolla olevista vaatteiden värivalikoimista olemme puhuneet useammankin työkaverin kanssa. Tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että syksyn saapuessa vaatekaupoista katoaa värivalikoima. Tarjolla on yleensä (esimerkiksi ulkoilutakeissa) vain mustaa, harmaata ja ruskeaa. Siinä on vaikea heittäytyä värikkääksi, kun tarjonta on rajallinen.
Myönnän, että joudun tekemään kenties enemmän töitä sen eteen, että löydän itselleni värikkäitä vaatteita. Olen miltei koko ajan aistit avoinna, jos näen ja löydän jotain värikästä ja sellaista mikä miellyttää. En varsinaisesti siis etsi vaatteita aktiivisesti, sillä olen tyytyväinen tämänhetkiseen vaatekaappini sisältöön, jonka mekkovalikoima on koko ajan tasaisesti käytössä. Mutta juuri tämä vaatekauppojen ja kirppareiden vuodenkierto värityksen mukaan vaikuttaa siihen, että on hyvä olla valppaana silloin, kun sitä väriä on kenties tarjolla.
En ole tietoisesti valinnut omaa värikästä pukeutumistani, innostun vain enemmän väreistä kuin mustata ja harmaasta. Nyt minulla kuitenkin on ensimmäistä kertaa elämässäni musta talvitakki. Sentään punainen kirppikseltä löydetty priima duffeli tasapainottaa tilannetta! Suomalainen vaatekauppojen tarjonta on kyllä masentava. Enemmän ostan kirppiksiltä vanhaa retroa, vaikken haluakaan näyttää instan retrokodilta. Kai tämä on jokin suomalainen itsetuntojuttu, ei haluta huomiota. Vaikka huomiohan voi olla myös puhtaasti hyvä asia. Kiva kun pukeudut rohkeasti!
VastaaPoistaMinäkin luulen, että osalla vaikuttaa tietämättään mainitsemasi "suomalainen itsetuntojuttu", ettei haluta huomiota. Onhan se turvallisempaa sulautua joukkoon. Itse muistan, että olisin jo yläasteella halunnut pukeutua persoonallisesti, mutta aika nopeasti sai ikäviä kommentteja ja huutelua osakseen. Joten eräällä tavalla toteutan myös sellaista "nuoruuden ilmaisutarvetta" pukeutumisessa nykyisin, vaikka tähän sisältyy myös se vilpitön nautinto värejä kohtaan.
Poista