Muumiot

Tampereen Vapriikissa voi parhaillaan tutustua kuoleman jälkeiseen elämään Muumiot-näyttelyssä. Se on koottu yhdessä Firenzen egyptologisen museon kanssa. Näyttely keskittyy muinaisen Egyptin kuoleman kultin esittelyyn; se perehdyttää muun muassa palsamoinnin ja muumioinnin saloihin.

Näyttelyyn laskeudutaan portaita ja käytävää pitkin alas kuin hautakammioon. Hämärän tilan seinille on koottu näyttelytekstit kuvineen ja varsinaiseen tilaan astuessa aulassa pyörii dokumentti palsamoinnista. Suomeksi dubattu dokumentti kuuluu kaikkialla näyttelytilassa, joten välttämättä ei tarvitse istua "ruudun" ääressä koko aikaa. Näyttelyssä olevat esineet kuten korut, hyötyesineet, amuletit, palsamointivälineet, muumiot ja kuolinnaamiot kuvittavat näyttelyn alussa pyörivää dokumenttia. Se on hyvä informaationlähde näyttelyyn, vaikka aivojen ja muiden elinten poiston kuvailu eri välinein ei aina tuntunut miellyttävältä.

Palsamointivälineitä: veitsi, lasta ja pinsetit.

Mustaksi maalatut seinät toivat mielikuvan pimeästä luolasta, jossa lasivitriineihin asetetut esineet on nostettu valoilla esiin. Vaikka lasipinnat heijastavat välillä ympärillä olevaa tilaa, heijastukset eivät häiritse esineiden katselua mikä on pääasia. Kuvatessa heijastukset toivat jopa kivoja elementtejä kokonaisuuteen.

Kasvikuidusta valmistetut sandaalit, Uusi valtakunta (1550-1070 eaa.). Hämmästyttävää kuinka tällaisetkin ovat säilyneet!

Valkoisten vaatteiden kanssa käytettiin värikkäitä koruja, ja niitä kantoivat sekä miehet että naiset. Kuvassa sinisestä, vihreästä ja oranssista fajanssista valmistettu kaulakoru ja rannekoru sekä kullasta ja sinisestä fajanssista tehty skarabeesormus.

Näyttelyssä on esineitä harkitusti. Vitriinejä ei ole tupattu täyteen vaan muutamalla esimerkkiesineellä on kerrottu ja konkretisoitu Egyptin mytologiaa ja kuolemanjälkeistä elämää. Tosin esineet herättävät sen verran mielenkiintoa että tekisi mieli samantien jatkaa näyttelystä johonkin kulttuurista laajemmin kertovaan näyttelyyn tai museoon.

Osa näyttelyn viehätystä ovat esineissä upeasti säilyneet värit ja hieroglyfit. Tässä kaunisvärinen Penbu-papin steele kalkkikivestä myöhäiskaudelta (656-332 eaa.). Hautasteelen tarkoitus oli varmistaa, että vainaja saisi tarpeeksi lahjoja ja rukouksia mikäli osa hautalahjoista katoaisi tai vainajan omaiset eivät olisi huolehtimassa haudasta.

Kalkkikivinen "Sielun koti" (todennäköisesti) myöhäiskaudelta (656-332 eaa.). Vainajille valmistettiin taloja, joissa he voisivat jatkaa elämäänsä kuoleman jälkeen.

Naisen arkun toinen kansi, kipsattu ja maalattu puu, kolmannelta välikaudelta (21.-22.dynastia, 1070-715 eaa.).

Skarabeekuoriaiset ja Isis-jumalattaren olisin koristeluista tunnistanut ilman tekstejä. Koristeellisesti maalatut kipsikohokuviot jäljittelevät lasikuvioita.

Arkun naamio, kipsattu ja maalattu puu, pronssi, lasitahna ja luu myöhäiskaudelta (656-332 eaa.).

Nimetön ihmisen muotoinen arkku, maalattua puuta, myöhäiskausi (656-332 eaa.).

Näihin kannellisiin astioihin, kanooppiastioihin, säilöttiin muumiointiprosessin aikana ruumiista poistetut sisäelimet. Jokainen ruukku symboloi eri jumaluutta ja jokaiseen säilöttiin eri ruumiinosia.

Tämä lapsen muumio yllätti. En tiennyt että lapsiakin muumioitiin. Muumio ja arkku ovat roomalaiselta kaudelta (I-III vuosisata jaa.). Kuvassa on ristikkäisiin pellavakääreisiin kääritty noin yksivuotiaan lapsen muumio.

Miesmuumion pää myöhäiskaudelta (656-332 eaa.).

Kaksi muumion kättä määrittelemättömältä kaudelta. Oikeanpuoleisessa kädessä huomio kiinnittyi turkoosiin sormukseen. Noita kauniin ja voimakkaan sinisen värisiä fajanssiesineitä on näyttelyssä muutamia. Kuinka väri hohtaakaan!

Tilassa on sopivasti näyttelytekstejä, jotka jaksaa lukea. Paljon tuttua tietoa, mutta paljon myös uusia yksityiskohtia. Tiedon kartuttaminen laittoi janoamaan lisää tietoa. Uskomattomimmalta tuntui esineiden ikä. Suomalaiseen kulttuurin verrattuna Egypti on valovuosien päässä omastamme, jonka ymmärtäminen on käsittämätöntä. Museokävijät olivat kiinnostuneita ja innostuneita. Eräät eivät malttaneet käydä näyttelyä läpi hitaasti ja järjestyksessä vaan päättivät kiertää näyttelyn pikaisesti läpi kokonaisuutena, jonka jälkeen uudella kierroksella keskittyisivät yksityiskohtiin. Ymmärrän tämän näkökulman, sillä välillä esineisiin keskittyminen oli vaikeaa kun ei malttanut odottaa mitä mielenkiintoista kulman takaa vielä löytyisikään.

Kokonaisuus on mielestäni kevyt, mutta informatiivinen ja sopisi mainiosti myös opetuskäyttöön. Näyttely on hyvin rakennettu, mutta ei todennäköisesti tuo paljonkaan uutta tietoa vähänkin enemmän Egyptin kulttuuriin perehtyneelle. Pidän silti raikkaana tuulahduksena esitellä Egyptiä Suomessa.

Muumiot-näyttelyyn voi käydä tutustumassa 31.3.2013 saakka.
Lähteet: Näyttelyn näyttelytekstit.

Tampere 1918

Jos Suomesta pitäisi valita vain yksi historiallinen museonäyttely, se olisi itselleni ehdottomasti Museokeskus Vapriikin Tampere 1918-näyttely. Vapriikki on uskaltanut nostaa esille edelleen useille aran aiheen, Suomen sisällissodan. Sodan tärkeimmän kaupungin, Tampereen, tapahtumat tuodaan näyttelyssä esille monipuolisesti ja eri näkökulmia valottaen.

Tampere 1918 –näyttelyssä on ensimmäistä kertaa esillä todistusvoimainen kokonaisuus keväällä 1918 taistelupaikoilta ja kaupungin kaduilta kerättyä esineistöä. Näyttelyssä on esillä myös laajasti valokuvia, joista osa on ennennäkemätöntä kuvamateriaalia. Näkökulmia tarjoavat molempien osapuolten taistelijat, mutta myös siviilit ja sivustakatsojat. Äänien, kertovan materiaalin ja uuden tekniikan avulla eri kokemukset tuodaan elämyksellisesti esille. Näyttelyn ovella varoitetaan järkyttävästä materiaalista, eikä sitä suositella alle 13-vuotiaille lapsille (näyttelyssä on sulattelemista nimittäin aikuisellekin).

Taustatietoa sisällissodan syttymisestä, siihen johtaneista syistä ja seurauksista näyttelyn nettisivuilta.

Näyttely on rakennettu upeasti ja se todella on elämyksellinen ja tunteisiin vetoava. Siinä joutuu keskelle sodan myllerrystä sotahuutoineen ja tykinlaukauksineen. Näyttelyssä ei syyllistetä ketään vaan esitetään faktoja sekä punaisista että valkoisista sotilaista ja sodan etenemisestä. Valokuvat ovat pysäyttäviä, lohduttomia ja osa todella järkyttäviä, kuten kuollut poika Verkatehtaan edessä. Kuva osoittaa kuinka sodassa kuin sodassa viattomat joutuvat kärsimään.

Näyttelyssä on hienot äänimaisemat. Esimerkiksi tämän tykin kohdalla annetaan ”Ampukaa!” käsky ja ”ammus lentää viheltäen räjäyttäen” kuin alemman kuvan kodin. Äänet on siis suunniteltu hyvin, eikä vain ”sinne päin”. Jokainen äänimaisema tukee näyttelyä ja sodan tarinaa. Videot ja haastattelut herättävät sodan kauhut eläviksi.

Museokävijää järkytetään viimeistään tämän kivääririvistön edessä, sillä tällä paikalla seisoo kuolemaantuomittu. Pian kaiuttimista kuuluu käskyhuuto: ”Huomio! Tähdätkää! Laukaiskaa!” Kiväärit ”ampuvat” ja sydämesi on miltei pysähtyä kauhusta. Maahan on jäänyt verilammikko. Olin käynyt näyttelyssä aiemmin ja osasin kipittää kyseisen kohdan ohi nopeasti, sillä olo kiväärien edessä on erittäin epämiellyttävä.

Näyttelytilan katosta varisee lentolehtisiä, joissa sanotaan ”Tampereen asukkaille ja joukoille! Vastustus on toivoton. Nostakaa valkoinen lippu ja antautukaa. Kylliksi on kansalaisverta vuodatettu. Me emme tapa niin kuin punaiset vankejamme. Lähettäkää edustajanne valkoisen lipun kanssa. Mannerheim.”

Tampereen taistelussa menehtyi noin 2000 ihmistä. Valkoisia kaatui 800 ja punaisia noin 1100. Siviilejä taistelussa kuoli 70. Lisää kuolonuhreja syntyi vankileireillä. Kuvaus leireistä ja niiden oloista oli vaikeaa luettavaa ja hyväksyttävää, kuten moni muukin näyttelyssä kerrottu asia. Sisällissodan aikana menehtyneitä oli ainakin 37 000. Tämä on järkyttävä ja kipeä aika Suomen historiassa jota ei sovi unohtaa. Kiitos Vapriikin, sodasta kerrotaan ketään osoittamatta tai syyttämättä. Tulevienkin sukupolvien on syytä muistaa ja ymmärtää sota, sen seuraukset ja merkitykset.

Tampere 1918 –näyttelyssä sotaa ei pääsee karkuun vaan se valtaa kävijän äänillään, kuvillaan ja teksteillään. Kävijä saa pilkahduksen oikeasta sotatilanteesta. Eräs näyttelyssä ollut nainen sanoi: ”En ole ikinä ollut näin vaikuttavassa näyttelyssä” ja voin allekirjoittaa tuon itsekin. Tunne rinnassa on puristava.

Sota ei ole koskaan inhimillinen, mutta näyttely paljastaa taistelleiden ja kuolleiden inhimilliset kasvot.

Näyttelyn lopussa on kaksi videota, jossa kokemuksiaan kertovat sekä silminnäkijät että esimerkiksi ”punaorvon poika”. Lopussa pyritään palauttamaan kävijä tähän päivään ja valokuvien kautta kerrotaan Tampereella vietetystä sovinnon päivästä (6.4.2008). Siihen kuuluivat historiallinen muistokulkue ja Finlaysonin alueella järjestetty Päivä Tampereella 1918 –tapahtuma. Useissa Tampereen rakennuksissa näkyvät edelleen vuoden 1918 taisteluiden jäljet.

Tämä on näyttely, jonka jokaisen suomalaisen tulisi nähdä. Museologian luennoilla tätä on pidetty myös äärimmäisen hyvänä esimerkkinä nykyaikaisesta ja elämyksellisestä museonäyttelystä.  

Toivolan Vanha Piha

Eräs lukija toivoi kuvia Toivolan Vanhalta Pihalta ja tässäpä niitä nyt olisi. Täällä piti tosiaan vierailla jo syksyllä paikan avautuessa, mutta se siirtyi ja siirtyi. Nyt kiiruhdin pihalle hyvissä ajoin ennen luentoa, jotta ehtisin käydä katsomassa pihaa ennen kuin lähtisin joulun viettoon Pirkanmaan kautta Savoon.

Toivolan Vanhaa Pihaa on remontoitu ja kunnostettu vuodesta 2009 lähtien ja sen nykyisestä toiminnasta on kiittäminen Margo Saxbergiä, pihan isäntää ja ankkuriyrittäjää. Cygnaeuksenkatu 2:n tontti on ainoa Jyväskylän 1800-luvun puutalokaudesta kertova, ehjänä säilynyt kokonaisuus. Käsityöläisyys on ollut olennainen osa tapahtumarikkaan historian omaavan pihapiirin luonnetta.

Yrittäjät luovat ja myyvät puodeissa ja verstaissa käsityö-, design- ja sisustustuotteita. Ensi kesänä avaa ovensa myös kahvila Muisto. Saxberg toivoo, että myös ulkopuoliset tapahtumanjärjestäjät ottavat pihan omakseen. Ja siihen olisi kyllä hyvät puitteet.

1800-luvun esineistöllä sisustettuihin museorakennuksiin, kuparisepän ja puusepän taloihin, voi tutustua oppaan johdolla tasatunnein. Jokaisen talon tarina on esitelty ulkoseinän laatassa.

- Toivolan Vanha Piha ei ole museo, vaan elävä piha, jossa historia ja nykyaika sekoittuvat. Kuka tahansa voi tulla tänne ostoksille tai vain nauttimaan olosta. Museonkin on hyvä välillä tuulettaa ajatuksia ja löytää uusia keinoja viestiä, sanoo Keski-Suomen museon museonjohtaja Heli-Maija Voutilainen.

Pihan verstaista ja puodeista voi löytää Suomen Nukketaiteilijoiden valmistamia tonttuja. Jouluisella pihalla juoksentelee myös ihan oikeita tonttuja ja voipa siellä tavata myös joulupukin.

Ihastelun lomassa oli jännittävää kurkistaa sepänpajan toimintaan. Alasimet ja vasarat kilisivät.

Seimiasetelman oli luonut Katriina Pentikäinen.

Joulupukin ja tontun vasemmalle puolelle oli päässyt istumaan pihan isäntä, Margo Saxberg.

Wishwear puodin katossa oli upeat kattokruunut.

Ja Titityyn lankapuodissa sai väriterapiaa.

Jos ette ehdi käydä Jyväskylässä kuin hetkisen, suosittelen pysähtymään Toivolan Vanhalla Pihalla. Kerralla näkee paljon; voi haukata purtavaa kahvikupposen äärellä, ostaa jotain itselle tai lahjaksi tai vain katsella ja nauttia tunnelmasta. Minä tein juuri tuota viimeistä.

Lähteet: Jyväskylä lehti: nro 7, 28.11.2012, Toivolan Vanhan Pihan nettisivut.

Myös Jalkaisin blogissa pääsee kurkistamaan pihan tunnelmiin täällä. Siellä on pari kuvaa myös Kellarikahvilasta, joka toimii kunnes Muisto-kahvila avautuu.