Luonnon helmassa

Galleria Beckerissä avautui Naistenpäivänä Kirsi Neuvosen näyttely Naistenpäivä – grafiikkaa ja käsitöitä. Keuruulla vuonna 1960 syntynyt Neuvonen on yksi Suomen tunnetuimmista taidegraafikoista, joka asuu ja työskentelee Jyväskylässä. Itse asiassa hän oli ensimmäinen taidegraafikko, jonka nimen ja kädenjäljen opin tunnistamaan töiden perusteella. Neuvonen on muun muassa Suomen Taidegraafikoiden ja Jyväskylän Taiteilijaseuran jäsen.

Galleria Beckerin näyttely koostuu mekoista. Suuret, vedostetut mekot on toteutettu etsauksen, akvatintan, kuivaneulan ja kopiosyövytyksen yhdistelmillä kun taas pienemmät mekkokuvat on tehty suurilta osin samoilla tekniikoilla, mutta paperileikkauksina kierrätetyistä grafiikan koevedoksista. Teoksia on esillä maltillisesti, niille on annettu tilaa hengittää ja suurten ja pienten teosten vaihtelu on toimiva ja virkistävä. Kaikkia näyttelyn mekkoja yhdisti pitkät ja leveät helmat, vaikka Neuvonen on tehnyt myös kapeahelmaisia kuvia.

Kirsi Neuvonen: Vintagepuku 4P, 32 x 20cm, 2012

Kirsi Neuvonen: Vintagepuku 10P, 32 x 20cm, 2012

Näyttely käynnistyy aulan kahdella pienellä Vintagepuvulla (4P ja 10P), joita katsellessa osasin kuvitella ylleni juuri tuollaiset mekot. Mallit ovat kauniit ja hihalliset mekot miellyttävät hihattomia enemmän. Olen aina ollut enemmän mekkotyttöjä kuin housutyttöjä. Tälläkin näyttelykäynnillä takin alta löytyi ruosteenruskea kellohelma. Neuvonen on osannut sommitella kuviot mekkoihin onnistuneesti, jolloin kukat ja muut luonnon elementit muodostavat pukuihin medaljonkimaisia ja köynnösmäisiä kuvia.

Kirsi Neuvonen: Vintagepuku 7E, 30 x 28cm, 2012

Ensimmäinen huone on valloillaan sinisiä ja kylmiäkin sävyjä. Vintagepuku 7E on saanut helmaansa kaksi joutsenta. Alareunassa on ylösalaisin kuvattu valkoinen joutsen kauniisti kimaltavan veden pinnalla. Peilikuvana sen yläpuolella on hämärän yön heinikossa uiva tumma joutsen. Yön ja päivän vastakohtaisuus sekä yön kääntäminen päivän yläpuolelle herättää mielenkiinnon ja ristiriidan. Kaikista meistä löytyy myös se pimeä puoli.

Kirsi Neuvonen: Kuusimetsä, Saarnilehto ja Aarnimetsä, (3x) 100 x 60 cm, 2013

Varsinaisina katseenvangitsijoina ensimmäisessä huoneessa toimivat kolme suurta vedosta. Kuusimetsä, Saarnilehto ja Aarnimetsä kuljettavat katsojaa luonnon keskellä vieden tunnelmasta toiseen. Kuusimetsä oli synkkä ja välitti ajatuksia kylmästä, tähtiyöstä, uteliaisuudesta, pelosta ja epätietoisuudesta. Saarnilehto otti vastaan lämpimämmin ja vei ajatukset aurinkoon, rauhaan, hyvään oloon, unelmiin ja toiveisiin. Aarnimetsä henki koskemattomuudesta, arkuudesta, vahvuudesta ja voimasta, jossa puiden oksat pitävät tunkeilijat loitolla. Näistä kuvista osasin kuvitella ihmisiä vain kutsuvaan Saarnilehtoon.

Kirsi Neuvonen: Vintagepuku 49K, 30 x 23 cm, 2012

Toisessa huoneessa värimaailma oli kirkkaampi ja puvuissa leikkivät marjat, kukat, perhoset ja lämpimät, murretut sävyt. Näiden kuvien myötä palasin mummolan lapsuusmaisemiin. Juoksemaan kesäisille pelloille, kuvittelemaan päivänkakkaroita hiuksiin ja kellohelmat heilumaan. Neuvosen mekoissa helmat on kirjailtu muun muassa ruusunnupuilla, mesimarjoilla ja piparmintuilla! Kuinka moni tyttö tahtoisikaan kietoutua luonnon helmaan!

Kirsi Neuvonen: Piparminttupuku, 100 x 60 cm, 2013

Näyttelyn mekot herättävät varmasti ajatuksia kaikissa naisissa. Mekkoihin liittyy voimakkaita tunteita ja mielestäni ne kiteyttävät ympärilleen myös paljon kulttuurihistoriaa. Mekot samaan aikaan peittävät ja korostavat naisellisuutta. Neuvonen on kertonut mekkotöidensä liittyvän elämänsä käännekohtiin, joissa hän on kaivannut kauneutta ja turvallisuutta. Neuvonen on ompelijan tytär, joka myös osaltaan vaikuttaa hänen mekkoihastukseensa. Hameen ja mekon helmat ovat tietynlaisia vertauksia turvallisuudesta, jota tukee esimerkiksi vertauskuva ”äidin helmoissa pyörivistä lapsista”. Joululaulukin kertoo kuinka ”helmassa äitinsä armahan, nukkuu lapsi viaton”. Toisaalta äiti ”karistaa lapset helmoistaan maailmalle”, jolloin lasten on kasvettava aikuisiksi, jätettävä turvallinen koti. Minulle Neuvosen mekkojen helmat ovat vertauskuva jostain aidosta, oli se sitten äidinrakkaus tai luonto. Neuvonen on onnistunut yhdistämään näyttelyssään molemmat. Äidinrakkaus ja luonto yhdistyvät mekoissa Äiti Luonnoksi. Naisten helmoihin mahtuu koko maailma.

Taidelainaamon lattialla sai vielä ihastella lisää myynnissä olevia teoksia!

Teoksista painettuja kortteja lähti muutama mukaan.

Siinä missä näyttely varmasti ihastuttaa naiskatsojia, olisi mielenkiintoista tietää kuinka mieskatsojat näyttelyyn suhtautuvat. Mitä ja mistä näyttely heille kertoo? Jäävätkö mekkokuvat pinnallisiksi tai irrallisiksi osiksi, joista ei saa kiinni? Tämä jäänee arvoitukseksi. 

Teokset ovat olleet haluttuja, sillä näyttelystä on myyty jo kahdeksan työtä ja vedoksiakin on tilattu.

Kirsi Neuvosen Naistenpäivä nähtävillä Galleria Beckerissä 3. huhtikuuta 2013 saakka.

Unelmat jotka kantavat

Jyväskylän yliopiston kirjaston aula oli täyttynyt unelmista. Sermit olivat täynnä pienille lapuille kirjoitettuja unelmia ja toiveita jotka kantavat eteenpäin. Post Our Dreams on 22-vuotiaan erityispedagogiikka- ja luokanopettajaopiskelija Olli Lukkarin projekti, jossa hän kerää unelmia postikorteille. Hänen tavoitteenaan on inspiroida ihmisiä pohtimaan omaa elämänsä ja unelmiaan, mutta ennen kaikkea tavoittelemaan merkityksellisempää elämää.

Ensimmäiset unelmat Lukkari keräsi kesällä 2012 Helsingin Tuomiokirkon portailla istuvilta turisteilta.

Nopealla tilannekatsauksella naiset unelmoivat pääasiassa Herra Oikeasta ja Onnellisista lopuista, kun taas miehet uskalsivat kirjoittaa värikkäämmistä unelmista. Yritin poimia joukosta mahdollisimman erilaisia unelmia.

Syntyisikö tästä vuosisadan rakkausarina? ♥

Jokaisen pitäisi kävellä päivittäin tällaisen unelmaseinän ohitse ja muistaa 

ravita myös omia unelmiaan.

26401

Kuva täältä.

Kävin sunnuntai-iltapäivänä katsomassa ystäväni suosittelemana elokuvan Les Misérables. Voitin ilmaisen elokuvalipun vastaamalla ennen joulua johonkin yliopiston sähköpostilistalle tulleeseen kyselyyn ja kyseinen leffalippu saapui viime viikolla. Päätin hyödyntää lipukkeen katsomalla tämän paljon huomiota osakseen saaneen, 3 Oscarin voittajan. Ja valinta oli oikea. Vaikka en etukäteen tiennyt elokuvasta juuri muuta kuin että kyseessä on musikaali, saivat hyvät näyttelijävalinnat, visuaalisuus, musiikki, leikkaukset, rajaukset ja ennen kaikkea tarina hämmästelemään mahtavaa kokonaisuutta.

Kuva täältä.

Musikaaleja on tehty ennenkin (mm. Oopperan kummitus, Moulin Rouge, Chicago, Mamma mia), mutta vasta tämän elokuvan kohdalla syntyi täydellinen ihastuminen. Elokuva perustuu Victor Hugon romaaniin ja sijoittuu 1800-luvun Ranskaan. Surulliset ihmiskohtalot kietoutuvat toisiinsa, joiden keskiössä on Hugh Jackmanin näyttelemä Jean Valjean. Elokuva alkaa kun Valjean vapautuu vankilasta ehdonalaiseen (otsikon numerosarja viittaa Valjeanin vankilanumeroon) ja päättää aloittaa elämänsä uudelleen. Tämän kannoilla seuraa koko elokuvan ajan tiukka poliisitarkastaja Javert (Russell Crowe), joka yrittää saada Valjeanin vastuuseen teoistaan. Tarinaan kietoutuu vielä joukko muita vakuuttavia näyttelijöitä, kuten Anne Hathaway (tehdastyöläinen Fantine), tämän tytärtä Cosettea näyttelevät Isabelle Allen ja Amanda Seyfried sekä huvittavat majatalon pitäjät Helena Bonham Carter sekä Sacha Baron Cohen. Eddie Redmayne oli iloinen yllätys Mariuksena, yhtenä vallankumouksesta haaveilevana nuorukaisena, vaikka hänen lauluosionsa eivät aina sytyttäneetkään. Redmayne tuli itselleni tutuksi tv-sarjasta Taivaan pilarit, jossa hän näytteli arkkitehtina ja kirkonrakentajana toiminutta Jack Jackmania.

Kuva täältä.

Juonta sen suuremmin paljastamatta niille, jotka elokuvaa eivät ole vielä nähneet ja ovat sen ajatelleet käydä katsomassa sanon vain, että tarina pitää sisällään teemoja rohkeudesta, rakkaudesta ja lähimmäisenrakkaudesta, velvollisuudesta, uhrautumisesta, katumuksesta ja anteeksiannosta. Elokuva herättää kysymyksiä siitä minkä ja kenen puolesta on valmis kuolemaan.

Kuva täältä.

Les Misérables on täynnä upeita laulusuorituksia, joista etenkin Anne Hathaway ja Russell Crowe jäivät mieleeni. Pidin Russell Crowesta jo aikoinaan Gladiaattorissa, mutta tämän elokuvan lauluosuudet nostivat hänet jälleen ihan uusiin ulottuvuuksiin.

Koskettavin ja vaikuttavin elokuva jonka olen pitkään aikaan nähnyt. Kyyneliäkin oli hitusen vaikea pidätellä kun ympärillä olevat naiset niiskuttelivat läpi elokuvan....

Elokuvan traileri:

Russell Crowe: Stars

Suosittelen elokuvaa lämpimästi. Tämä löytyy tulevaisuudessa ainakin omasta leffahyllystäni!

Jämsän kirpputorit

Eilen vihjailin että tälle päivälle olisi tiedossa pieni reissu. Ja niinpä teimmekin pienen retken Jämsään. Idea syntyi ex tempore keskiviikkoiltana, kun luin opiskelukaverini kanditutkielmaa kaupunkien arkkitehtuuripolitiikoista. Älkää kysykö miten tästä syntyi idea lähteä juuri Jämsään. Mutta jonkin aikaa on jo tuntunut, että Jyväskylän kirpparit on koluttu jo moneen kertaan ja teki mieli nähdä uusia kirpparituulia. Niinpä hyppäsimme aamujunalla Jämsään.

Turistiterkkuja kotiin!

Ensimmäiseksi suuntasimme Koskentielle, josta löytyi Spr:n kirpputori. Tosi kiva paikka, asiat siististi esillä ja helppo katsella ja kierrellä. Täällä oli mahdollisuus maksaa käteisen lisäksi myös kortilla.

Pelastusarmeijan kirpputori Keskuskadulla. Melko paljon huonekaluja (sänkyjen runkoja ja sohvia) ja vaatteita. Ei löytynyt mitään mielenkiintoista. Tämän paikan maksumahdollisuuksia en tullut katsoneeksi.

Kirpputorihalli Pirkkis Teollisuuskadulla. Todella suuri kirppis, paljon pöytiä, mutta pöydät olivat tupaten täynnä tavaraa jolloin niitä ei jaksa penkoa. Joitain mielenkiintoisia vanhoja lasipulloja tuolta löytyi, mutta jätin ostamatta. Tilassa myös pieni kahvila. Voi maksaa kortilla tai käteisellä.

Viimeisenä kävimme Välikadun PikkuTyttö kirpparilla. Mukavasti pöytiä, paikoittain hieman ahtaat hyllyvälit, mutta ensimmäisen Spr:n kirppiksen rinnalla reissun mukavin kirppis. Jaksoi kiertää, pöydissä ei ollut liikaa tavaraa ja se oli monipuolista. Täällä ei käynyt muu kuin käteinen.

No sitten niihin löytöihin, joita ei ollut paljon, mutta olivat sitäkin mieluisampia.

Spr:n kirppikseltä löytyi Timo Sarpanevan Juhava Oy:lle suunnittelema kynttilänjalka, 3 euroa. Samaa sarjaa on kerätty jo aiemminkin täällä. Hinta aiempia löytöjä korkeampi, mutta nyt on koossa parillinen määrä.

 

Samaiselta kirpparilta tarttui K:n mukaan tällainen. Vänrikki Stoolin tarinat seurapeli 6,80 euroa. Tällainen peli löytyy ainakin Turun museokeskuksen kokoelmista ja Kari Hintsala on määrittänyt ajan mahdollisesti 1950-luvuksi. Tämä peli kuitenkin eroaa hieman väritykseltään tuosta Turun museokeskuksen kokoelmissa olevasta pelistä, sillä siinä pelikannen tausta on sinisävyinen ja tässä pelissä se on punasävyinen.

PikkuTytöstä löytyi Nanny Stillin Kehrä-juomalasit 8 kappaletta 10 euroa. Tämän myötä menee edelliset juomalasit kiertoon ja nämä vaihtuvat tilalle.

Päivä hurahti kirppareilla nopeasti eikä onneksi aivan tyhjin käsin tarvinnut palata kotiin. Jämsän seudulle suuntaaville suosittelen kirppareiksi ainakin tuota Spr:ää ja PikkuTyttöä.

Naistenpäivä

...alkoi antiikin johdantokurssin tentillä. Vastasin Rooman tasavallan virkamiehiä ja renessanssin latinaa koskeviin kysymyksiin. Kaipa se hyvin meni. Olin tyytyväinen vastauksiini vaikka niiden pituus mietitytti.
Kukkia ei naistenpäiväksi tullut, joten päätin ottaa ohjat omiin käsiini ja kokeilla ensimmäistä kertaa porkkanakakun tekoa, joka sattuu olemaan K:n lempparikakku. Ja ihme ja kumma, kakku onnistui erittäin hyvin, koostumus oli mainio ja päällyskin miellytti. Varsin makoisaa vaikka itse sanonkin. Huomiseksi on suunnitelmissa pieni reissu.

Nyt toivotan kaikille naisille ihanaa naistenpäivää (vaikka saa niitä miehiäkin muistaa!) J.H. Erkon ja Kasimir Leinon sanoin:

Laula, tyttö

Pieni tyttö sinisilmä,

punaposki, ruususuu,

istu tuohon polvelleni,

siin' on sulle laulupuu.

Laula mulle, laula muille,

maailmalle laulele,

ettei ennen aikojansa

sydämemme vanhene.

Laula tyttö, ettei surra

otsaa ryppyiseksi saa,

ettei murhe mieltä murra,

toivo päivät kirkastaa.

Laula, tyttö, toukomaille

päivä kirkas paistamaan,

meihin laula rohkeutta

työhön, itseuhrantaan.

Kevättänsä lintu laulaa,

tyttö laulaa nuoruuttaan.

Suomityttö sydämensä

kullat kantaa maailmaan.

- J.H. Erkko -

Nainen

Enkeliksi taivahasta naista muudan

kiittelee,

pahan hengen heittiöksi toinen häntä

väittelee.

En mä kiitä enkeliksi, heittiöksi hauku

en,

siinä kiitos, siinä moite: nainen onpi

ihminen.

- Kasimir Leino -