Kirjanselkärunoutta

Kuopion kaupunginkirjaston lanseeraama kirjanselkärunous sai itsenikin tutkimaan kirjahyllyjä. Valitettavasti sieltä ei löydy paljonkaan romaaneja, joilla olisi saanut runoihin mielenkiintoa, joten runot jäivät lyhyiksi.

Neiti Soldan,

jumalainen nainen,

Matissen morsian. 

Pyhät kuvat kalliossa

kuin kuvastimessa.

Ennen aamunkoittoa,

ristiretki Savoon,

sisulla ja tunteella.

Ensimmäinen yhteys,

menneisyyden muistikuvat.

Kadonneet askeleet.

Isoäitiemme aika.

Iloitkaamme ja riemuitkaamme,

taiteen vuoksi,

käsi sydämellä.

Laajensin selkämysrunoutta leffahyllyn puolelle ja sieltä syntyi tällaisia:

 Naiskohtaloita.

Yhden yön hinta,

tahraton mieli.

Musta rakkaus,

kova kuin kivi.

Rakas lurjus.

 Pianisti,

yks' tavallinen Virtanen,

mies joka itki.

Hänen olivat linnut,

Goyan aaveet.

 Frida,

maalaukseen kadonnut nainen,

tanssi yli hautojen.

 Pojat,

Gangs of New York,

kunniattomat paskiaiset,

seitsemän veljestä.

Kaunis elämä,

jotain annettavaa?

V niin kuin verikosto.

Viimeinen samurai,

kirjava huntu,

runon kuningas ja muuttolintu.

Miltäs kuulostaa? 

Olisi mukava nähdä/kuulla teidänkin kirjan/leffanselkärunoja. 

Iloa väreistä

Kuumailmapallojen kokoontumisajot. Illan aikana taivaalla oli 7 palloa, joista 5 samalla kertaa ilmassa.

Alan kohta saada lisänimen Minni Hiiri, sillä sidon huiveja rusetille useammin kuin kampaan hiukseni.

Jos minä hamstraan värikkäitä huiveja, alkaa pariskunnan toiselle osapuolelle kertyä neonvärisiä frisbeegolf-kiekkoja.

Kirkkopuistoon ilmestyi asuntomessujen ajaksi Onneli ja Anneli-elokuvan hengessä värikkäitä leikkimökkejä.

Iltasoitosta auringonlaskuun.

Takapihan vieras

Tällainen karvakorva tykkää käydä iltaisin vierailulla ja on sen menoa mukava seurata. 

Monta matoa on maan alta jo onkinut.

Tämän kaverin myötä piti uteliaisuuttaan googlailla siilifaktoja ja hauska tieto oli, että siiliä kutsutaan Suomessa myös kulttuurilajiksi eli se on kulkeutunut ihmisen mukana ja elää vain kulttuuriympäristöissä. Kulttuurisiili Siilinjärvellä!

Mäntän kirkko

Menneellä Mäntän kesäretkellä pysähdyimme pikaisesti myös kirkossa, sillä Mäntän kuvataideviikkoihin liittyen Kaarina Kaikkonen oli värittänyt kirkon julkisivun paikallisten miesten kauluspaidoilla.

Teoksen nimi on Totuuden henki. Paidat on sommiteltu siten että värit kirkastuvat maasta kohti taivasta. Tämä on herättänyt paikallisissa paljon keskustelua, niin ihastusta kuin vihastustakin. Aukiolla parkissa ollut bussikuski tuli ihmettelemään yhtäkkistä valokuvaajalaumaa ja sanoi, että kaipa hänenkin pitää kirkosta kuva ottaa, kun noin moni on näkymästä kiinnostunut. Niin hän sitten kaivoi puhelimensa taskustaan ja nappasi kuvan. Naureskelin itsekseni että mies ei tainnut tietää että kyseessä oli taideteos, mutta halusi kuitenkin kuvata ihmeellisen tilanteen kun muutkin tekivät niin. Kerroin sitten kyseessä olevan Kaarina Kaikkosen taideteos ja että kirkko on yksi tämän hetken Mänttä-Vilppulan nähtävyyksistä.

Vaikka visiitti kirkolla oli pikainen, sillä se ei kuulunut varsinaiseen matkaohjelmaan, 

en malttanut olla kurkistamatta myös sisälle.

G. A. Serlachius Oy lupautui rakennuttamaan Mänttään kirkon omalla kustannuksellaan, kun Mänttä vuonna 1921 erotettiin Vilppulasta omaksi seurakunnakseen. Kirkon suunnitteli W. G. Palmqvist ja se valmistui vuonna 1928. 

Alttaritaulussa Maria istuu Jeesus-lapsi sylissään lampaiden ympäröimänä. Taulun on maalannut Alvar Cawén ja teoksen henkilöt, maisema ja lampaat ovat mänttäläisiä. Myös alttaritaulun molemmin puolin olevat lasimaalaukset ovat Cawénin käsialaa.

Alttaritaulun ohella kirkon nähtävyyksiä ovat saarijärveläisen kuvanveistäjän, Hannes Autereen, puuveistokset joita on mm. alttarikaiteessa ja saarnatuolin sivulla. 

Maakuntamatkaillessa pitäisi aina kurkistaa myös kirkon sisälle, mikäli ovet vain ovat auki. En tässäkään tapauksessa olisi osannut ulkokuoren perusteella kuvitella millainen kirkko on sisältä. Hienoja reliefejä ja veistoksia.

Miltäs Kaarina Kaikkosen Totuuden henki näyttää?

Viiniä Kaija Koon kera

Kuopion viinijuhlien viimeistä päivää vietettiin Kaija Koon tanssittamana. Tämän vuoden viinimaana olivat Kroatia ja Slovenia ja esiintyjälistalta löytyivät mm. Tuure Kilpeläinen, Jenni Vartiainen, Anna Abreu, J. Karjalainen, Cheek, Jukka Poika sekä tutut jokavuotiset Popeda ja Yö. Alkuviikon sateista huolimatta lauantai oli lämmin ja aurinkoinen.

Ennen Kaija Koota yleisöä lämmitteli Disco Inferno, joka tuntui uppoavan huumorillaan kuulijoihin. Nettisivuilla bändiä kuvaillaan seuraavasti "Disco Inferno ei ole tavallinen bilebändi. Se on huikea show täynnä huumoria ja flirttiä. Bändi on tuhma ja härski, juuri sellainen, josta äidit varoittavat tyttäriään." Alkuilta meni discohuumassa kun kappaleina kuultiin kaikkea Modern Talkingista Rammsteiniin, ABBAsta Metallicaan ja Lady Gagasta Jon Bon Joviin niitä 80-luvun discohittejä unohtamatta.

Tässä kuittailtiin Lauri Ylöselle...

Lasissa kroatialaista Vina Laguna Pinot Siviä. Maistuvan pehmeä löytö.

Illan pääesiintyjä nousi lavalle klo 22.30 kappaleella Kuka keksi rakkauden. Keikan aikana kuultiin paljon vanhoja klassikoita ja uusimpia radiohittejä. Laulaa siis sai ja äänekkäimmin taisivat kaikua uusin radiosoitossa ollut Supernaiset ja illan päättävä Tinakenkätyttö. Kaija on kyllä onnistunut hienosti koukuttamaan kaikenikäiset kuulijat sukupuolesta riippumatta.

Kiitos siskolle tyttöjenillasta. :)