Tällä viikolla on ollut kipinä kirjoittaa jotain, muttei ole (ainakaan olevinaan) kovin kummoista sanottavaa. Taivaanrantoja ei sentään ole maalailtu, vaikka kuvasta voisikin niin päätellä, vaan koulujuttujen kanssa menee hyvin aikaa.
Tällä viikolla on tullut tutustuttua sekä hyvään että huonoon vierailevaan luennoitsijaan. Mielenkiintoinen aihe rakennushistoriasta meni aivan ohi, kun luennoitsija ei ollut vaivautunut harjoittelemaan esitystään. "Ööö" ja "Mmm" kuuluivat puheessa turhan usein. Toinen oli sitten päinvastainen yllätys. Vähemmän kiinnostava aihe verkkoyhteisöistä toimi loistavasti ammattimaisen, huumorintajuisen ja kansantajuisen luennoitsijan ansiosta. Lisäksi powerpointista oli tehty vaihteleva ja mielenkiintoinen, toisin kuin aiempi "luetaan tekstit suoraan seinältä ja unohdetaan yleisö" tyyppinen ratkaisu.
Kävin tutustumassa myös kaupungin uuteen suklaapuotiin Torikeskuksessa. Rakastuin pehmeänmakuiseen valkosuklaaseen. Suolapähkinöillä maustettu suklaa on hauska yhdistelmä, kun taas chilillä maustettu on, noh, tulinen, mutta pienissä erissä mukavakin makuelämys. Ja tuota chilisuklaata ei voi verrata Fazerin samanmoiseen, sillä chiliä on todella paljon enemmän. Levysuklaissa on kaikissa jokin mietelause, joten joka tilanteeseen kyllä löytyy sopiva, kuten minulle tuo "Tänä iltana minun päätäni ei säre".
Viikko sitten ostin parvekkeellekin hieman väriä kanervien muodossa. Olen aina pitänyt niistä. Kanervia oli lapsuudenkodissa ja mummolassa, ne ovat minulle parhaita talvikukkia. Nyt taitaa olla syksykin parhaimmillaan: keltaiset puut erottuvat havupuiden joukosta hehkuen. Aamuisin saa pyöräillä kahisevien vaahteranlehtikasojen ylitse. Ihana syksy!
Niin! Ja voitinhan minä Outimarikan blogista Wanhan ajan unelmaa tällaisen ihanan pyyhkeen! Ja sopii ympäristöönsä kuin nenää päähän :) Kiitos hänelle, paketti oli kauniisti paketoitu pienen kortin kera.
Ihana pilvikuva! Olen myös kuvannut pilviä ihan innoissani, ne ovat niin usein hauskoja. Voisin tehdä myös vaikka kuvakirjan siitä, miltä kotikatuni näyttää eri vuodenaikoina...
VastaaPoistaHyvä luennoitsija saa kyllä kuulijat innostumaan etukäteen tylsäksikin luullusta aiheesta. Töissä taas on aika kauheaa, kun ollaan niiiin kansainvälisiä, ettei osata kertoa asioista suomeksi missään infotilaisuudessa, vaikka mukamas suomea puhutaan. Ja kun kalvotkin ovat englanniksi, puhuja onkin aika pulassa, kun suomenkielinen termi on hukassa... No, onneksi joukkoon mahtuu aina myös suomea osaavia!
Tämä syksy on kyllä ollut niin antoisaa aikaa, tuntuu, että aurinkoa vain riittää ja riittää. Minulla kukkii vielä pelargoniat ihan täysillä parvekkeella ;-)
Kuukki: Sanoppa muuta,kyllä suomalaisille voisi luennoida ihan suomeksi jos luennoitsijakin osaa suomea.Mikähän siinä on että pitää yrittää olla jotenkin viisaampi ja kansainvälisempi kuin olisi tarvekaan...? :o
VastaaPoistaKuukki: Vaikka olin kyllä aivan ihastuttavalla ja innostavalla englanninkielisellä luennolla, jossa aiheena oli Dickens and childhood. Paitsi Dickensin lapsikuvaa myös 1700-luvun kuvataiteen antamaa lapsikuvaa käsiteltiin.On se ihanaa kuunnella natiivienglantilaisen puhetta,se kuulostaa kauniilta.Tämä hieman vanhempi herrasmies vielä luki otteita Dickensin kirjoista ja eläytyi rooleihin satusetämäisesti! :)
VastaaPoista