perjantai 8. kesäkuuta 2012

Sainte-Chapelle

Ihastuin Sainte-Chapelleen taidehistorian peruskurssilla kun tutustuimme goottilaisen arkkitehtuurin mestariteoksiin. Satumaisen kaunis kuva korkeista lasimaalausikkunoista ja sisään tulvivasta valosta syöpyi mieleeni. Nyt kun tuli mahdollisuus vierailla kappelissa, en voinut olla sivuuttamatta tilaisuutta. Nykyisin Sainte-Chapelle näyttää puristuvan Palais de Justicen rakennusten väliin, mutta 1800-luvulle saakka se seisoi vapaana kuninkaan asunnon entisellä pihalla. Se onkin keskiaikaisen kuninkaanlinnan vanhin säilynyt osa. Sainte-Chapelleen päästäkseen on kuljettava turvatarkastuksen läpi (laukkujen läpivalaisu ja metallinpaljastin), koska rakennus sijaitsee Pariisin oikeuspalatsin sisäpihalla.
"Taitavat rakennusmestarit, kivenhakkaajat, sepät, kultasepät ja lasimaalarit pystyttivät täysgoottilaisen kaksoiskirkon muutamassa vuodessa. Kirkko oli siihen aikaan uraauurtava koko Euroopassa. Se vihittiin käyttöön vuonna 1248 ja se on edelleen arkkitehtuurin mestariteos. Ludvig IX Pyhä suunnitteli palatsikappelinsa monumentaaliseksi pyhäinjäännöskaapiksi hankkimalleen Kristuksen orjantappurakruunulle. Orjantappurakruunun jäännökset ovat nykyisin Notre-Damen aarrekammiossa."
Sainte-Chapelleen kuuluu ala- ja yläkappeli. Alakappeli toimi hoviväen, palvelijoiden ja sotilaiden kirkkona. Minut yllätti runsaat maalauskoristelut ja voimakkaat sinisen ja punaisen värit. Alakappelin ristiholvikatto oli maalattu täyteen kultaisia ranskanliljoja siniselle pohjalle kuin tähtitaivaaksi. Alakappelissa sijaitsi myös matkamuistomyymälä, josta ostin itselleni kirkkoa kuvaavan grafiikanvedoksen. Myynnissä oli myös kauniita kuvakudostekniikalla tehtyjä tyynynpäällisiä ja seinävaatteita (kuvitukset ilmeisesti lasimaalauksista), mutta olivat turhan arvokkaita matkabudjetilleni.
Portaat veivät yläkappeliin ja siihen odotettuun lasimaalausparatiisiin. Harmikseni vasemman seinän lasimaalaukset olivat restauroitavana, joten ne oli peitetty eikä kokonaisuutta nähnyt, mutta puolikaskin seinä ja maalausten läpi siivilöityvä valo saivat hiljentymään. Yläkappeli oli tarkoitettu vain monarkeille, heidän uskotuilleen ja kunniavierailleen ja avain kappeliin oli vain kuninkaalla.
"Tilavaikutelmaa hallitsevia ikkunoita voidaan lukea kuin kuvaraamattua, joka on paitsi taiteellisesti myös kerronnallisesti erittäin rikas, sillä siinä esitetään yli tuhat kohtausta. Vuosina 1490-1495 valmistunut, flamboyant-tyylinen, ruusuikkuna esittää maailmanloppua."
"Yläkappeli avautuu kiehtovaksi, valon ja värin ansiosta miltei aineettomaksi tilaksi. Monimutkaiset tasapainoratkaisut ja näkymätön raudoitus mahdollistivat muureista ja seinistä luopumisen. Sen sijaan rytmisesti koristekaarilla jäsennetyn seinän alaosan yläpuolelle kohoaa sarja korkeita ikkunoita, joiden rivin keskeyttävät ainoastaan holvia kantavat nihdit eli pylväät." Lasimaalauksissa esitetään Kristuksen kärsimystä, kappelissa säilytettyjen pyhäinjäännösten historiaa ja kohtauksia Vanhasta testamentista.
Kappeli oli ihastuttava ja jos tilassa olisi kuljeskellut vähemmän ihmisiä ja aikaa olisi ollut enemmän, olisi tehnyt mieli heittäytyä selälleen kauniisti kuvioidulle kivilattialle ja tuijottaa lasimaalauksia yksityiskohta yksityiskohdalta ja katsoa kuinka auringon kierto vaikuttaa valaistukseen. Yläkappelin kattoon oli maalattu kultainen tähtitaivas. Kuinka kauniilta se olisi näyttänytkään kynttiläkruunujen valossa! Koko kappeli hohtaa sisältä kuin jalokivi.
Sainte-Chapelle oli ehdottomasti yksi Pariisin suosikkikohteistani.
Tekstilainat: Taide & arkkitehtuuri Pariisi, s. 36-38, 40-41.  

2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kuukki: Kaunis se todellakin oli. Ihan mielettömän paljon koristeluja joka puolella.

      Poista