Näytetään tekstit, joissa on tunniste Imatrankoski. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Imatrankoski. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Imatrankoski

Etelä-Karjalassa lomaillessa tehtiin myös pieni visiitti Imatralle koskinäytökseen. Kesäkaudella (23.8.2015 saakka) Imatrankoski vapautetaan kuohumaan joka ilta klo 18.00.  
Sibeliuksen sävelten siivittämänä vesi virtasi padon läpi. Jälkikäteen sain selville, että musiikki vaihtuu iltojen mukaan ja tänä kesänä soitetaan Sibeliuksen lisäksi Darudea(?) ja Nightwishiä. Mielestäni osuimme musiikin suhteen parhaalle illalle.
Näytös kestää noin 20 minuuttia ja vettä kuohuu jopa 500 000 litraa sekunnissa.
Suomen suurin koski on myös Suomen vanhin matkailunähtävyys, jota on käyty katsomassa jo 1700-luvulta lähtien. Venäjän keisarinna Katariina II vieraili seurueineen Imatrankoskella vuonna 1772. Turistien määrä kasvoi 1900-luvun alussa, kun Usko Nyströmin suunnittelema linnamainen Valtionhotelli valmistui vuonna 1903.
Taisto Martiskainen: Imatran Impi, 1972.
Kruunupuiston Patopuistossa, Kari Pärssisen suunnittelemassa altaassa, veden pinnalla liukuu Taisto Martiskaisen veistämä Imatran Impi. Veistoksella on surullinen tarina, sillä se on huomionosoitus ihmisille, jotka ovat tehneet itsemurhan heittäytymällä Imatrankoskeen. 

Imatrankosken voimalan ensimmäinen osa vihitiin käyttöön vuonna 1929 ja lopullinen kosken kuivaminen tapahtui vuonna 1937. Tämän jälkeen vettä on juoksutettu koskessa vain näytösluontoisesti.
Alajuoksulle siirtyessä kalliot ovat täynnä 1800-luvun matkailijoiden kaiverruksia. Jopa Brasilian viimeinen keisari Pedro II hakkautti käyntikorttinsa kosken rantakallioon elokuun 27. päivänä 1876.
Vapaana virtaava Imatrankoski 1800-luvun lopulla.
1800-luvun lopulla Imatrankosken ihailu oli muodikasta ja kerrotaan, että päivässä Pietarista saattoi tulla jopa 14 junallista matkustajia. Seuraelämän ohella matkailijoille oli järjestetty monenlaista ohjelmaa luontoretkistä nuorallakävelynäytöksiin kosken yllä. Rohkeimmat matkailijat saivat mahdollisuuden ylittää kuohuvan kosken vaijeriin kiinnitetyllä korilla. Teknisten ongelmien vuoksi kyseinen huvitus jäi lyhytaikaiseksi. Nykyisin perinne kuitenkin jatkuu ja koskinäytösten yhteydessä on mahdollista kokeilla Imatra Express vaijerirataa jopa pää alaspäin roikkuen. (Itse en suostuisi kummankaan aikakauden kosken ylitykseen missään muodossa....).
Imatrankosken ylitys 1800-luvun tyyliin vaijerikorissa.
Tämä oli kyllä uskomattoman hieno ja vaikuttava kokemus. 
Sai taas yhden vahvistuksen lisää miksi kotimaan matkailu kannattaa! 

Laajemmin Imatran kulttuurimaisemia voi käydä lukemassa Jalkaisin blogista, jossa kierrettiin Vuoksen kulttuurireitillä. Kosken läheisyydessä sijaitsevaa kaupunkipuroa pääsee katsomaan Art Detective - Taide Etsivä blogissa.