Etelä-Karjalassa lomaillessa tehtiin myös pieni visiitti Imatralle koskinäytökseen. Kesäkaudella (23.8.2015 saakka) Imatrankoski vapautetaan kuohumaan joka ilta klo 18.00.
Sibeliuksen sävelten siivittämänä vesi virtasi padon läpi. Jälkikäteen sain selville, että musiikki vaihtuu iltojen mukaan ja tänä kesänä soitetaan Sibeliuksen lisäksi Darudea(?) ja Nightwishiä. Mielestäni osuimme musiikin suhteen parhaalle illalle.
Näytös kestää noin 20 minuuttia ja vettä kuohuu jopa 500 000 litraa sekunnissa.
Suomen suurin koski on myös Suomen vanhin matkailunähtävyys, jota on käyty katsomassa jo 1700-luvulta lähtien. Venäjän keisarinna Katariina II vieraili seurueineen Imatrankoskella vuonna 1772. Turistien määrä kasvoi 1900-luvun alussa, kun Usko Nyströmin suunnittelema linnamainen Valtionhotelli valmistui vuonna 1903.
 |
| Taisto Martiskainen: Imatran Impi, 1972. |
Kruunupuiston Patopuistossa, Kari Pärssisen suunnittelemassa altaassa, veden pinnalla liukuu Taisto Martiskaisen veistämä Imatran Impi. Veistoksella on surullinen tarina, sillä se on huomionosoitus ihmisille, jotka ovat tehneet itsemurhan heittäytymällä Imatrankoskeen.
Imatrankosken voimalan ensimmäinen osa vihitiin käyttöön vuonna 1929 ja lopullinen kosken kuivaminen tapahtui vuonna 1937. Tämän jälkeen vettä on juoksutettu koskessa vain näytösluontoisesti.
Alajuoksulle siirtyessä kalliot ovat täynnä 1800-luvun matkailijoiden kaiverruksia. Jopa Brasilian viimeinen keisari Pedro II hakkautti käyntikorttinsa kosken rantakallioon elokuun 27. päivänä 1876.
 |
| Vapaana virtaava Imatrankoski 1800-luvun lopulla. |
1800-luvun lopulla Imatrankosken ihailu oli muodikasta ja kerrotaan, että päivässä Pietarista saattoi tulla jopa 14 junallista matkustajia. Seuraelämän ohella matkailijoille oli järjestetty monenlaista ohjelmaa luontoretkistä nuorallakävelynäytöksiin kosken yllä. Rohkeimmat matkailijat saivat mahdollisuuden ylittää kuohuvan kosken vaijeriin kiinnitetyllä korilla. Teknisten ongelmien vuoksi kyseinen huvitus jäi lyhytaikaiseksi. Nykyisin perinne kuitenkin jatkuu ja koskinäytösten yhteydessä on mahdollista kokeilla Imatra Express vaijerirataa jopa pää alaspäin roikkuen. (Itse en suostuisi kummankaan aikakauden kosken ylitykseen missään muodossa....).
 |
| Imatrankosken ylitys 1800-luvun tyyliin vaijerikorissa. |
Tämä oli kyllä uskomattoman hieno ja vaikuttava kokemus.
Sai taas yhden vahvistuksen lisää miksi kotimaan matkailu kannattaa!
Laajemmin Imatran kulttuurimaisemia voi käydä lukemassa Jalkaisin blogista, jossa kierrettiin Vuoksen kulttuurireitillä. Kosken läheisyydessä sijaitsevaa kaupunkipuroa pääsee katsomaan Art Detective - Taide Etsivä blogissa.
Tervehdys,, Kävit sitten minun kotikaupungissa, Imatralla on paljon mielenkiintpoisia kuvauskohteita, syys-iltoina koskinäytös on myös hieno, kun on pimeää se on hienosti valaistu.
VastaaPoistaHarryArt: Terveisiä vain näin turistin silmin Imatralta! En tiennyt, että koski myös valaistaan. Se on kenties vieläkin vaikuttavampi näky. Toisaalta tämä ilman valoja nähty on perinteisempi, noin niin kuin historiallisesti. Ei sitä kuitenkaan osaa kuvitella millainen kokemus se on aikoinaan ollut katsella ihan luonnontilassa olevaa koskea.
PoistaTuo on vielä näkemättä! Kävimme koskella kesäkuun alussa, mutta näytökset alkoivat vasta myöhemmin kesäkuussa. Paikka oli erinäköinen, mutta sellaisenakin vaikuttava, osa kulttuurihistoriaa.
VastaaPoistakatveita: Kivinen koskenpohjakin oli kyllä kaunis. Ja veden ja jään uurtamat jäljet kallion reunoilla. Vierailun arvoinen kohde edelleen.
PoistaViime kesänä (ja joskus lapsuudessa) koettu ja samaa mieltä, että hieno oli. Vanhat kunnon matkailukohteet ovat säilyttäneet viehätyksensä. Olin jopa hämmästynyt, että tuo koski teki niinkin suuren vaikutuksen.
VastaaPoistaMari: Meillä K oli myös todella vaikuttunut näkemästään/kuulemastaan, että taisi mennä jopa ykkössijalle esteettisten elämysten listalla. Koli ja tämä Imatrankoski ovat kyllä omiaan nostattamaan kansallismaisemafiiliksiä.
PoistaOlen kerran käynyt vanhempieni kanssa Imatran koskea katsomassa. Itse koskesta en muista paljoakaan.Ehkä minua pelotti niin etten edes uskaltanut katsoa. Me syötiin valtionhotellin ravintolassa lounaat ja sen jälkeen isä pelasi pajatsoa. Isä nosti minun syliinsä ja antoi minunkin mapsuattaa pajatson nappia. Liekkö sitä valtion hotelliakaan siinä enää. Se oli iso ja upea rakennus. Näköjään muistan tämmöiset erikoiset yksityiskohdat paremmin kuin muut. Muutenkin muistelen melko usein omia vanhempiani ja niitä lapsuuden aikoja vanhempieni kanssa. Olenkertonut paljon niistä ajoista omillle aikuisille lapsilleni. Pääsin hyvin usein vanehmepieni mukaan. Isän kanssa käytiin autolla kerran viikossa Kuopiossakin. Kuopiossa käydessä meillä oli eväät mukana. Joensuussakin käytiin kesäaikaan ja syötiin kaupungintalon pohjakerroksessa sijainneessa ravintolassa opperavoileivät.
VastaaPoistaDonna: Kyllä se valtionhotelli on siellä edelleen ja hyvinvoivana, tuo kuvassa oleva teräväkärkinen tornikatto on kyseisestä rakennuksesta. Ja ravintolakin on vielä voimissaan. :) Komea jugendrakennus.
PoistaKosken ylitys vaijeria pitkin olisi kauhuni, mutta jotenkin varmaan päätyisin yllytyshulluna sinne killumaan. Kotimaan matkailu on kyllä mahtava aarreaitta. Tutkittavaa ja ihasteltavaa riittää. :)
VastaaPoistaPihi nainen: Hmm...minutkin voisi EHKÄ yllytyshulluttaa hommaan, mutta ei pää alaspäin! Ei siinä liukuessa kyllä ehtisi sitä koskea paljon ihastella, kun miettisi vain milloin se liuku (turvallisesti) päättyy. :D
PoistaOlen käynyt Imatran koskella joskus lapsena ja joka kerta ohi ajaessani mietin, että pitäisi käydä nytkin...
VastaaPoistaPaluumuuttajatar: Tämä oli minulle ensimmäinen vierailu koskella. Muistan käyneeni kyllä Imatralla aiemminkin, mutta edellinen vierailu taisi sijoittua opintomatkan tiimoilta taidekouluun tutustumiseen. Muistan nähneeni bussin ikkunasta tuon valtionhotellin.
PoistaHei jos olisitte kävellyt 100 metriä voimalaitokselle päin, niin olisitte saapuneet kaupunkipurolle. se tekeminen viimekesänä maksoi melkein miljoonan..huh huh..
VastaaPoistaHarryArt: Pitääpä seuraavan kerran muistaa myös tuo kaupunkipuro. Varmasti kaupunkikuvaa piristävä elementti näin kesäaikaan. :)
PoistaEhdittekö Imatralla ihastella "turhuuden markkinoita" ? Sieltä löytyy yksi lempi kaupoistani : Virkkukoukkunen ! Ihania, söpöjä ja välillä vähän turhiakin tavaroita... t: Tiina
VastaaPoistaTiina: Valitettavasti vierailimme vain koskinäytöksessä ja muu Imatra jäi tällä kertaa kokematta. Mutta kiitos vinkistä, pitää muistaa seuraavan kerran. Tuon Virkkukoukkusen tuotteet ovat kuitenkin ennestään tuttuja, niitä myydään ainakin Jyväskylässä Harjun Paperissa ja Pienikamarissa. Kaikki käsintehdyt jutut ovat aina kivoja, etenkin jos ne ovat kotimaisia. :)
PoistaSuosittelen Imatralla myös ravintola Buttenhoffia ja sen alakerrassa Café Juliaa.
VastaaPoistakenkä: Vinkit vastaanotettu! Oli niin hauskan kuuloinen nimi tuo Buttenhoff (vähän kuin Hasselhoff), että piti käydä ihan googlaamassa. Vaikuttaa sellaiselta paikalta, jossa on kiva tunnelma.
Poista