Mitä metsä antoi

Kesäjuhlien jälkeen siirryttiin Pohjois-Savosta mökkeilemään Etelä-Karjalaan. Tarkoituksena oli poimia mustikoita ja pihasta viinimarjapensaat tyhjiksi. Nettiyhteys ei toiminut, joten lomapäivät tuntuivat oikeasti lomailulta. Iltaisin saunottiin, täytettiin ristikoita, luettiin ja minä täydensin ostamani värityskirjan sivuja. 

Aamut aloitettiin puurolla, johon sai sekoittaa pihan reunamilta löytyneitä marjoja. Lähimetsään päätettiin siirtyä hyvissä ajoin, sillä kyseisellä viikolla ne lämpimät kesäsäät vihdoin saapuivat. Helteessä ei jaksa kyykkiä metsässä pitkähihaisissa ja -lahkeisissa kovin pitkään. Lämmintä oli nytkin, mutta keksin huilia mäntyjen varjossa (poimiminen onnistuu hetken aikaa myös istualtaan).

Poimiminen oli siitä kiitollista, että mustikat olivat todella suuria, verrattavissa jopa pensasmustikoihin. Männyn alla istuessa tuli taas sellainen hyvänolon tunne. Kaunis sää, ei hyttysiä, pehmeä istua, metsän tuoksu. Olisin istunut kaatuneen puun rungolle, mutta muurahaisetkin olivat keksineet, että runkoa pitkin pääsee kipittämään paikasta toiseen nopeammin kuin sammalikossa taivaltamalla. Taisin poimia porukasta hitaimmin, kun jäin välillä vain istuksimaan ja tunnelmoimaan, mutta eipä tuo poiminta mikään kilpailu ollutkaan.

Mustikkasaaliin jälkeen pidettiin kahvitauko, tuuleteltiin saappaita ja sukkia, venyteltiin selkiä. Nurmikolla istuessani nojailin jonkin sortin muurahaisten kulkuväylälle, sillä sain todella kivuliaan piston/pureman ranteen sisäpuolelle. Ajattelivat varmaan, että voisiko jättiläinen hieman siirtää takapuoltaan kulkureitiltä, näillä ois kiire ja hommat kesken.... 

Tankkauksen jälkeen siirryttiin sienimetsään, joka oli muuten elämäni ensimmäinen sieniretki! Olen vasta lähivuosina oppinut syömään sieniä, vaikken vieläkään ole mikään sienten suurin ystävä. Kanttarellit olivat pääasiallinen kohde. En tiennyt että kyseiset sienet kasvavat joka vuosi samoille paikoille. Mokomat ovat mestareita piiloutumaan, mutta kyllä sieltä jokainen koriinsa muutamia löysi.

Marjastamisen ja sieniretken jälkeen kuistilla kiehui mehukattila ja pannulla tirisi löytöjä. Luonto oli läsnä myös eläinten muodossa, kun mökkipäivien aikana yksi bongasi hirven (automatkalla), näimme haukan, kurkia, sisiliskoja ja pienen pieniä sammakoita, jotka pelastettiin turvaan ruohonleikkurin edestä.

Muksuilta jäi kesäjuhlista saippuakuplia, joten nappasin ne mukaani ja onnistuin tekemään vedestä, sokerista ja fairysta kestävän liuoksen. Kuplia vain pulppusi ja pulppusi niin kauan kun jaksoi puhaltaa. Hurahdin kuplailuun ihan täysin ja olen sitä mieltä, että yksikään päivä ei voi olla huono jos saa puhaltaa saippuakuplia. Nyt toivon etteivät naapurit pahastu, sillä ajattelin jatkaa kuplien puhaltelua parvekkeella...