maanantai 10. elokuuta 2015

Mitä metsä antoi

Kesäjuhlien jälkeen siirryttiin Pohjois-Savosta mökkeilemään Etelä-Karjalaan. Tarkoituksena oli poimia mustikoita ja pihasta viinimarjapensaat tyhjiksi. Nettiyhteys ei toiminut, joten lomapäivät tuntuivat oikeasti lomailulta. Iltaisin saunottiin, täytettiin ristikoita, luettiin ja minä täydensin ostamani värityskirjan sivuja. 
Aamut aloitettiin puurolla, johon sai sekoittaa pihan reunamilta löytyneitä marjoja. Lähimetsään päätettiin siirtyä hyvissä ajoin, sillä kyseisellä viikolla ne lämpimät kesäsäät vihdoin saapuivat. Helteessä ei jaksa kyykkiä metsässä pitkähihaisissa ja -lahkeisissa kovin pitkään. Lämmintä oli nytkin, mutta keksin huilia mäntyjen varjossa (poimiminen onnistuu hetken aikaa myös istualtaan).
Poimiminen oli siitä kiitollista, että mustikat olivat todella suuria, verrattavissa jopa pensasmustikoihin. Männyn alla istuessa tuli taas sellainen hyvänolon tunne. Kaunis sää, ei hyttysiä, pehmeä istua, metsän tuoksu. Olisin istunut kaatuneen puun rungolle, mutta muurahaisetkin olivat keksineet, että runkoa pitkin pääsee kipittämään paikasta toiseen nopeammin kuin sammalikossa taivaltamalla. Taisin poimia porukasta hitaimmin, kun jäin välillä vain istuksimaan ja tunnelmoimaan, mutta eipä tuo poiminta mikään kilpailu ollutkaan.
Mustikkasaaliin jälkeen pidettiin kahvitauko, tuuleteltiin saappaita ja sukkia, venyteltiin selkiä. Nurmikolla istuessani nojailin jonkin sortin muurahaisten kulkuväylälle, sillä sain todella kivuliaan piston/pureman ranteen sisäpuolelle. Ajattelivat varmaan, että voisiko jättiläinen hieman siirtää takapuoltaan kulkureitiltä, näillä ois kiire ja hommat kesken.... 
Tankkauksen jälkeen siirryttiin sienimetsään, joka oli muuten elämäni ensimmäinen sieniretki! Olen vasta lähivuosina oppinut syömään sieniä, vaikken vieläkään ole mikään sienten suurin ystävä. Kanttarellit olivat pääasiallinen kohde. En tiennyt että kyseiset sienet kasvavat joka vuosi samoille paikoille. Mokomat ovat mestareita piiloutumaan, mutta kyllä sieltä jokainen koriinsa muutamia löysi.
Marjastamisen ja sieniretken jälkeen kuistilla kiehui mehukattila ja pannulla tirisi löytöjä. Luonto oli läsnä myös eläinten muodossa, kun mökkipäivien aikana yksi bongasi hirven (automatkalla), näimme haukan, kurkia, sisiliskoja ja pienen pieniä sammakoita, jotka pelastettiin turvaan ruohonleikkurin edestä.
Muksuilta jäi kesäjuhlista saippuakuplia, joten nappasin ne mukaani ja onnistuin tekemään vedestä, sokerista ja fairysta kestävän liuoksen. Kuplia vain pulppusi ja pulppusi niin kauan kun jaksoi puhaltaa. Hurahdin kuplailuun ihan täysin ja olen sitä mieltä, että yksikään päivä ei voi olla huono jos saa puhaltaa saippuakuplia. Nyt toivon etteivät naapurit pahastu, sillä ajattelin jatkaa kuplien puhaltelua parvekkeella...

8 kommenttia:

  1. Mustikkametsään meinasin vielä ehtiä. Eikä haittaa jos karpaloitakin kerkeäisi joskus poimimaan. Nyt tosin täytyy hetki keskittyä ihan vaan tähän työarkeen paluuseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar: Mustikoita kyllä metsissä riittää, sen kun lähtee kauhomaan. Suuria ja pullukoita ovat. Mutta hoida ihmeessä alta pois työarkeen paluu, teillä on ollut koko mennyt kesä/kuukausi yhtä hurlumheitä.

      Poista
  2. Mukavalta vaikuttaa tuo sinun lomasi. Minä en ole vielä marjametsään kerennyt (viitsinyt) lähteä. Ehkä ensi viikolla.. Mutta värityskirjaa olen minäkin värittänyt, sain omani nimpparilahjaksi. Ja kuka nyt voisi saippuakuplista hermostua.. nehän on niin kauniita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutsi: Värityskirjoista tuntuu innostuneen yksi jos toinenkin tuttava. Se on rentouttavaa aivot narikkaan toimintaa.
      Totta, saippuakuplat ovat kauniita, mutta mietin että jos kuplat alkavat poksahdella muiden ikkunalaseihin, ne jättävät ikäviä tahroja. :P Onneksi on kulma-asunto, joten toistaiseksi kuplat ovat lentäneet talosta poispäin.

      Poista
  3. Tuli ihan metsään ikävä. Mänty on minun puuni. Missään ei tule niin selkeä ja hyvä olo kuin aurinkoisessa mäntymetsässä. Sellaisessa vapaassa ja villissä, ei viljellyssä puupellossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liiolii: Voin allekirjoittaa tuon mäntymetsätunnelmasi oman kokemukseni perusteella. Kyllä se rauhoittaa ja rentouttaa. Niin kuin luonto muutenkin.

      Poista
  4. Ihanaa metsässä oloa, siitä saa voimaa ja energiaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Intianminttu: Parasta silloin kun ei ole hyönteisiä kiusana. Yksi hirvikärpänen jouduttiin kohtaamaan, tosin sisällä eikä metsässä, ja se sai taas aikaan ihan toisenlaisen tunnelman. :P

      Poista