Iltateellä

Ystävä piipahti iltateelle ja toi mukanaan pensasmustikoita. Aurinko oli laskemassa, joten siirsimme teetuokion keittiöstä parvekkeelle, jotta keskustelun lomassa saattoi samalla nauttia maisemasta. Onni on hyvät ystävät ja kuppi teetä.

 

Kehykset

Kirpparilta kahdeksalla eurolla löytynyt kehys sai korjailun jälkeen pintaansa kultaisen maalin. Alkuperäisenä ajatuksena oli krakeloida kehys samaan tapaan kuin ikkunapoka, mutta metallivärit eivät kuulema krakeloidu. Sitten ajatuksena oli maalata kultaisen maalin päälle ruskeaa ja krakeloida se, jotta kulta kimaltaisi halkeilleen maalin alta, mutta minusta tämä näytti kivalta ilman krakelointiakin. Ainakin toistaiseksi.

 

Siskot

Minullapa on yksi maailman ihanimmista pikkusiskoista, vaikka yhteiselo ei ole aina ollut yhtä ihanaa. Tuosta jäätelöä syövästä siilitukkaisesta naperosta (jolla on muuten nykyisin superpitkät hiukset) tuli kuitenkin yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä, jota olen suojellut välillä liiankin ärhäkästi. Minkäs sitä vaistoilleen voi. Nyt tuolla naperolla on kuitenkin jo oma perhe.

Galleria 12:ssa näin mahtavan Anne Rissasen grafiikanvedoksen, joka muistutti heti siskoa ja minua, meidän yhteistä taivalta ja yhteisiä muistoja. Nimikin "Siskot" osui kohdalleen. Vedokset olivat galleriasta loppuneet, mutta henkilökunta sai tilattua taiteilijalta minulle oman kappaleen. Nyt teos muistuttaa meistä olohuoneen seinällä.  

Tällainen minä olen

Katso millainen sinä olet.  

Kesän ostoskori

Kesän ostoskori täyttyi pääasiassa kirppislöydöillä, vaikka saalis olikin odotettua pienempi.

Vintagemekko 7 euroa.

Nightwishin live-dvd 7 euroa ja Maija Poppanen <3 5 euroa.

Ollaan pikkusiskon kanssa täydellisesti Tekken-tyttöjä ja nämä pelit tarttuivat mukaan viidellä ja kolmella eurolla. Tekken-tytöksi on tunnustautunut myös MouMou.

Joensuun taidemuseon kokoelmat

Sen lisäksi että Joensuun taidemuseossa on meneillään hieno näyttely Kiinan dynastioiden taiteesta, on siellä myös hienot perusnäyttelykokoelmat.

Olin käynyt taidemuseossa kerran aiemmin, kun olimme museologian kurssin kanssa opintomatkalla kaupungissa. Muistan kierrelleeni huoneissa/näyttelytiloissa, mutta en muista sen jättäneen niin suurta vaikutusta kuin nyt. Rakennus on kaunis, vuonna 1894 valmistunut uusrenessanssityylinen kokonaisuus. Ennen museota rakennus toimi klassisena lyseona vuoteen 1974 saakka. Taisimme olla lauantaiaamun ensimmäiset museovieraat ja saimme kierrellä ja katsella äidin kanssa näyttelyitä rauhassa.

Olin etukäteen tutkinut nettisivuilta kokoelmia ja kaikki kuulostivat mielenkiintoisilta: antiikin huone, Madonna-huone, kiinalainen taide, Arla-huone, Iris-huone, Resetti, Forselles-kokoelma ja Berghemin ikonikokoelma.

Antiikki-huoneen tarjonta oli pieni, mutta mielenkiintoinen. Yksittäisiä antiikin esineitä tuntui oudolta katsella suomalaisessa vitriinissä. Kiva lisä näyttelytilaan syntyi sohvanurkkauksesta, jonne oli koottu antiikista kertovaa kirjallisuutta. Siellä saattoi lueskella lisätietoja ja katsella vitriineistä esimerkkejä. Olo oli tehty kotoisaksi :)

Arla-huoneessa hehkuivat punaiset seinät ja esillä oli kuuluisia suomalaisia mestareita: Werner Holmberg, Hjalmar Munsterhjelm, Fanny Churberg, Robert Wilhelm Ekman, von Wrightin veljekset, Elin Danielsson-Gambogi, Akseli Gallen-Kallela, Pekka Halonen... ja Albert Edelfelt! Täällä oli Albert Edelfeltin Virginie!! Maalaus kietoi minut pauloihinsa luettuani Anna Kortelaisen kirjoittaman Virginie-kirjan. Siinä se kaunis nainen nyt hymyili ja katsoi minua.

Wäinö Aaltosen Runotar vuodelta 1926. Iris-huoneessa oli rauhallisempi värimaailma, rentouttavan siniharmaa. Tässä tilassa suomalainen taide käsitti 1900-luvun alkuvuosikymmenet. Huoneen nimi tulee Iris-keramiikasta, jota valmistettiin Porvoossa 1897-1902 välisenä aikana. Pidin huoneesta erityisesti sen impressionistisen tuulahduksen vuoksi. Täällä oli mm. Magnus Enckellin, Tyko Sallisen, Alvar Cawénin, Ragnar Ekelundin ja yhden lempinaistaiteilijani, Ellen Thesleffin taidetta.

Berghemin ikonikokoelma-huoneen muistan, muistan hyvinkin. Se ihastutti opintomatkalla, ja ihastutti nyt. Ikonit oli aseteltu ympyrämuodostelmaan ja tilassa kuului kirkkomusiikkia. Ikonit johdattivat hitaasti askeleet ympyrän keskelle, jossa odotti puinen ristireliefi. Pienillä asioilla oli luotu täydellinen elämyshuone! Vaikka ikonit ja kirkkotaide eivät olisikaan se "omin juttu", suosittelen pistäytymään tilassa, sillä se olotilan muutos käytävästä astuessa on melkoinen.

Viimeisenä museon ehdottomin lempparini: Madonna-huone. En voi käsittää kuinka olin sivuuttanut huoneen täysin edellisellä kerralla, sillä ihmettelin nettisivuja selaillessani etten muista mitään Madonna-huonetta...Ja voi mitä silloin menetinkään! Onneksi nyt oli enemmän aikaa, sillä tämä oli juuri "THE HUONE" jota olin odottanut. Jo näkymä käytävältä ovensuulle oli upea.

Onni Okkosen keräämä eurooppalaisen taiteen kokoelma ei olisi voinut saada parempia puitteita ympärilleen. Huoneen interiöörin on piirtänyt arkkitehti Jouni Kaipia (joka muuten vastasi myös Lohikäärmeen vuosi-näyttelyn ulkoasusta). Tila oli muutettu kirkkosaliksi. En osannut ajatella muuta kuin "kaunista, kaunista, kaunista". Hämärässä tilassa kohdevalot nostivat esille vanhat veistokset, maalaukset ja ikonit. Perällä oli upea Bernardo Daddin Maestà-ikoni 1300-luvulta.

Pääosin 1400-1500-luvuilta olevia kirkkotaiteen kaunistuksia sai ihailla hurmioitumiseen saakka istumalla hämärän kirkkosalin penkeillä. Musiikkia tilassa ei ollut, vaikka sitä alussa olisin kaivannut. Mitä pidempään tilassa istui ja katseli, sitä vähemmän musiikkia kaipasi. Teokset tulivat hiljaisuudessa lähemmäs. Alttaritaulukokoelman oikealla puolella seisoi kaksi luonnollista kokoa olevaa puuveistosta: Neitsyt Maria ja Johannes. Veistokset olivat hieman pelottavan näköisiä, mutta kiehtovia. Menin tuijottamaan Mariaa lähempää, mutta sain nopeasti epämiellyttävän olon. Tuntui kuin veistos olisi voinut liikahtaa hetkellä millä hyvänsä, niin aidonoloinen se oli.

Vasemmalle seinälle oli rakennettu modernilla otteella suuret "ikkunat", jotka viittasivat goottilaisiin lasimaalauksiin. Valo siivilöityi miltei yhtä kauniisti kuin Sainte-Chapellessa. Noh, ehkei aivan, mutta tunnelma oli äärimmäisen kauniisti rakennettu. Tässä huomasi, kuinka tärkeää näyttelyiden suunnittelu on, jotta saadaan onnistuneesti aikaan haluttu lopputulos. Madonna-huone-elämyksen jälkeen en voinut jättää huoneesta kertovaa julkaisua museokaupan hyllylle vaan se piti saada mukaan. Teoksessa on mm. mielenkiintoinen artikkeli Neitsyt Maria ja Johannes veistosten konservointiprosessista. Museovierailun kruunasi lippukassan iloinen ja reipas myyjä, jonka olemuksessa näin hieman itseäni.

Lohikäärmeen vuosi

Joensuun taidemuseo juhlii kiinalaista lohikäärmeen vuotta (sekä museon 50-vuotista taivalta) näyttelyllä, joka on koottu Onni Okkosen sekä Liisa ja Otto Kotovuoren lahjoituskokoelmista. Nämä kokoelmat ovat erittäin merkittäviä suomalaisessa museossa ja antavat monipuolisen kuvan Kiinan taiteesta ja kulttuurista. Nuorempana olin kiinnostunut kiinalaisesta taiteesta enemmänkin, kuten rullamaalauksista, merkeistä ja veistoksista, mutta ei näitä kulttuurin palasia voi olla ihastelematta vieläkään. Kurkistetaanpa siis pohjoiskarjalaiseen aarreaittaan.

Ensimmäisessä kerroksessa avautuva Lohikäärmeen vuosi käsitti neljä tilaa, joissa jokaisessa oli oma värimaailmansa. Siirtyminen tilasta toiseen tapahtui keltaisen "portin" läpi. Näyttelyn värimaailmasta ja rakenteista on vastannut arkkitehti Jouni Kaipia. Hän on ollut osallisena museon toisenkin näyttelyhuoneen suunnittelussa, mutta siitä lisää myöhemmin.

Ensimmäisessä, harmahtavan sinisessä, huoneessa oli muun muassa hautaesineitä. Ensimmäinen asia mikä kiinnitti huomioni (mahtavien esineiden lisäksi) oli niiden ikä. Ennen ajanlaskun alkua tehdyt veistokset olivat äärettömän taidokkaita ja kauniita. Osassa näkyi vielä alkuperäistä lasitetta tai maalia. Huomasi konkreettisesti kuinka pitkä ja rikas Kiinan historia on ollut. Tämä aiheutti hieman kateutta...

Tämä hirviömäinen fantasiaolento on Haudanvartija, jolla on ihmisen kasvot, siivekäs pedon ruumis ja voimakkaat sorkkajalat. Erikoisen ja pelottavan ulkomuodon uskottiin suojelevan hautaa pahalta.

Tämä Tang-dynastian (618-907) ajalta oleva Hevosella ratsastava nainen, oli uskomattoman kaunis! Katselisin tuollaista mielelläni omassakin kodissa.

Seuraavassa, murretun violetin sävyisessä, huoneessa oli esillä Song-ajan (960-1279) keramiikkaa, mutta katseeni kohdistui posliiniastioiden sijasta tähän vihreäksi lasitettuun leijona(?)veistokseen.

Yhtään Kiinasta kertovaa näyttelyä ei voi rakentaa käyttämättä kiinanpunaista, ja tämä värikylpy toteutui kolmannessa huoneessa. Punainen viittaa kiinalaisessa kulttuurissa onneen ja huone olikin täytetty onnea, vaurautta ja pitkäikäisyyttä symboloivilla esineillä. Tässä huoneessa oli paljon jumaluuksia kuvaavia figuureja ja patsaita. Suurikokoiset puuveistokset jumalista olivat upeita. Sen sijaan pienet posliinifiguurit olivat saaneet yllensä kirkkaita ja koristeellisia lasitteita ja maaleja. Hymy huulilla oli yleinen kuvaustapa.

Etualalla palatsituolipari 1800-luvulta.

Viimeinen, viileän vaaleansininen, huone piti sisällään rullamaalauksia. Visuaalisesti esillepano mielestäni huipentui tähän huoneeseen.

Rullamaalaus on kiinnitetty silkki- tai paperitaustalle, jonka päädyissä on puu-, norsunluu tai jadepäiset kapulat, jotka helpottavat maalauksen rullaamista. Rulla voi olla joko pysty- tai vaakasuuntainen. Pystyrulla on tehty seinälle ripustettavaksi, vaakarulla voidaan joko ripustaa tai sitä voidaan rullata tai katsella käsissä. Vaakarullaa on helpompi katsella ja ihastella yksin tai pienessä ryhmässä intiimissä ilmapiirissä. Vaakarulla soveltuu erinomaisesti aiheisiin, jotka kuvaavat ajassa ja tilassa eteneviä tapahtumia. Rullaa avataan oikealta vasemmalle noin 50-60 cm kerrallaan katsottavaksi, joten kuva-aihe on rajattu vastaavalle alueelle ja kokonaisuus hahmottuu vähitellen.

Vaakarullan katselutapa oli minulle uutta tietoa, ja tarinan hiljattainen paljastuminen oli kuin satukirja.

Lohikäärmeen vuosi -näyttely oli rakennettu hienosti ja koottu teemoittain, joka helpotti esineryhmien ymmärtämistä. Olisin toivonut astioista enemmän tietoa, esimerkiksi niiden käyttötarkoituksesta, mutta ymmärrän selkeän linjan. Näyttelytekstit olivat suomeksi ja englanniksi ja niitä jaksaa lukea varmasti hieman malttamattomampikin museokävijä. Suurin osa esineistä oli asetettu pylväiden päälle läpinäkyvän kuution sisään. Lasi, pleksi, muovi tms. oli materiaaliltaan hyvää tai valot oli suunnattu oikein, sillä heijastukset eivät haitanneet esineiden katselua juuri lainkaan, joka on museokävijälle erittäin tärkeää. Jos esinettä katsoessa ei näe kuin omien kasvojensa heijastuksen, on jokin mennyt pahasti pieleen. Näyttelyssä oli helppoa kiertää ja esillepano oli selkeää. Selkeyttä henkivät myös kirkkaat lasi/muovikuutiot esineiden vieressä, joihin oli valkoisella kirjattu esineen numero. Numeron avulla esineen kontekstitiedot löysi esineiden edestä. Vaikka kirkas numerokuutio oli selkeä ja kaunis, se ei valitettavasti ole kaikkein saavutettavin vaihtoehto, sillä vanhemmat ihmiset tai heikkonäköiset eivät erota valkoista numeroa kirkkaasta pinnasta.

Lisätietoa kaipaavat voivat ostaa museokaupasta mukaansa näyttelyjulkaisun, joka näytti pikaisella vilkaisulla laadukkaalta, visuaalisesti kauniilta ja hyvillä artikkeleilla varustetulta. 192-sivuista tietopakettia on ollut muuuten toimittamassa meidän taidehistorian laitoksen toinen professori Annika Waenerberg :) Museon sivuilla julkaisua luonnehditaan seuraavasti: Artikkelit pureutuvat Kiinan taiteen eri puoliin ja vaiheisiin, kuten muinaisiin pronssiesineisiin, hautaveistoksiin, sinivalkoiseen posliiniin ja toistuvien kuva-aiheiden symboliikkaan. Jos julkaisu kiinnostaa, sitä voi tilata myös verkkokaupasta.

Lohikäärmeen vuosi -näyttely on esillä Joensuun taidemuseossa 28.10.2012 saakka. Suosittelen lämpimästi mikäli kiinalainen kulttuuri ja taide kiinnostavat (tiedän ainakin yhden sukulaisen jota näyttely varmasti kiehtoisi).

Tekstilainat Lohikäärmeen vuosi näyttelyteksteistä.