Kuopion museo: kulttuurihistoriallinen

Kuopion museon kolmannessa ja neljännessä kerroksessa sijaitsevat kulttuurihistoriallisen museon näyttelyt. Museo on perustettu vuonna 1884 ja se esittelee Pohjois-Savon esihistoriaa ja asuttamista, paikallisia elinkeinoja ja elämänmenoa.

Nykyiset Kuopion museon kulttuurihistorialliset perusnäyttelyt avattiin vuonna 1998. Tänne toivoisin lähitulevaisuudessa muutosta, sillä vitriineihin suljetut esineet eivät luo sitä elämyksellisyyttä, jota 2000-luvulla moni museo (ja museokävijä) on peräänkuuluttanut.

Vierailin museossa äitini kanssa, joka ilmoitti tilaan saavuttaessa, että häntä ei taida kivet ja muut kiinnostaa, viitaten esihistoriallisiin löytöihin ja työkaluihin. Minua taas kiinnostivat juuri nuo maan alta kaivetut yksityiskohdat, sillä niiden avulla pääsee historiassa jo niin kauas, että tuntuu uskomattomalta ajatella aikaa nykyihmisen silmin. Nuorempana ajattelin arkeologin työn kiinnostavan (kyllä, Jurassic Parkilla oli osuutta asiaan), mutta kärsivällisyyteni ei riittäisi moiseen. Lisäksi viimeisetkin ajatukset ammatista karisivat museologian luennolla, jossa arkeologi kävi kertomassa työstään. Se kaivaminen on itse asiassa melko pieni osa varsinaista työtä, jossa tulee kartoittaa maastoa ja tehdä kuvaajia ja muuta matematiikkaan viittaavaa, joka kauhistuttaa tällaista humanistia. Niinpä pidän helpompana tapana lähestyä arkelogiaa tutustumalla löytöihin museoissa.

Siinä missä äitiä eivät "kivet ja kirveet" kiinnostaneet, innostui hän vastakkaisen seinän maatalouden esittelystä ja löysi paljon lapsuudestaan tuttuja välineitä. Varsinkin "laite" joka erotteli maidon ja kerman toisistaan ja maitopussi saivat kertaamaan lapsuuden muistoja uudelleen. Näyttelystä sai siis enemmän irti kun mukana oli joku joka konkretisoi esineiden käyttötarkoituksen. Tästä innostuneena äiti alkoi etsiä heinäntekoon liittyvää puimakonetta, joka erotteli jyvät ja oljet toisistaan. Kuvasta sellainen löytyikin. Puimakoneen toiminta oli kuulema jännää katsottavaa.

Vaikka ensivaikutelma lasivitriineistä ei ollut innostava oli huoneen perältä löytyvä savutupa sitä parhaimmillaan.
Savutupa on siirretty museoon vuonna 1970 Pielavedeltä. Kuusiruutuiset ikkunat on tehty myöhemmin ja uuni on jäljitelmä patsaallisesta pohjoissavolaisesta savu-uunista.
Hämärässä tuvassa on kuin omassa maailmassaan. Lattialankut ovat leveät ja vähän kallellaan, tuvan suuri pöytä ja muut huonekalut ja tarve-esineet kertovat käsityön merkityksestä. Ikkunasta näkyy talviset maisemat; hevonen vetää perässään lumista puukuormaa. Tunnelma hiljentää äänenvoimakkuutta.

Neljännen kerroksen remontti rajoitti näyttelytiloihin pääsyä, mutta Vaatteet varoja myöten -näyttelyssä saa itse kokeilla naulakossa olevia vaatteita. Hienoa että tässä on ajateltu myös aikuisia! Kietaisen päähäni mustan huivin, päälleni harmaan nutun ja painavan hameen. Kyllä aikuisistakin on välillä mukavaa päästä osalistumaan ja leikkimään, vapaaehtoisesti tietenkin.

Neljännen kerroksen kahvikauppa on kuin vanhasta elokuvasta. Kahvi tuli Suomeen 1700-luvun alussa. Karvosen kahvikauppa toimi Kuopiossa vuosina 1933-1969, jolloin se siirrettiin museoon. Kaupassa on myyty sekä raakaa että paahdettua kahvia ja sotien jälkeen myös korviketta. Lisäksi sieltä sai ostaa keksejä, makeisia ja sokeria. Nykyisten "kaikki samasta paikasta" kauppojen keskellä tuntuu oudolta ajatus yhden tuotteen myymälästä. Toisaalta palvelu on varmasti ollut parempaa ja ammattitaitoisempaa, kun myyjä on tuntenut tuotteet. Ei tarvinnut ostaa jotain vain kauniin ulkokuoren perusteella.

Kolmannessa kerroksessa, lasivitriinien ja savutuvan välillä on seinämä, johon saa kiinnittää piirtämänsä parhaan museomuiston. Kuvien perusteella ei ole epäilystäkään mitkä ovat lasten suosikkeja: mammutti ja sienimaa. Itse olisin piirtänyt seinälle mammutin lisäksi savutuvan.