 |
| Yksivärisiä harjoittelukappaleita lahjasukkien ja -pannulappujen vieressä. |
....neliöitä ja vielä vähän lisää neliöitä. Kun maaliskuun puolivälissä opin virkkaamaan isoäidinneliöitä, niitä on sitten siitä lähtien tehty tasaisella tahdilla. Käsialakin on jo vakiintunut ja lankojakin on ostettu useampaan otteeseen.
 |
| 42. |
 |
| 108. |
 |
| 143. |
Kun menin tähän hommaan saman tien hurahtamaan niin ajattelin, ettei ollut ehkä ihan paras ajankohta gradun ja muiden koulujuttujen kirjoittamisen kannalta. Loppujen lopuksi tämä on tuonut toivottua vastapainoa kirjoittamiselle ja palkitsen itseni hyvästä kirjoituspäivästä muutamalla neliöllä.
Ihan parhaaksi virkkausajankohdaksi ovat osoittautuneet nämä jääkiekon MM-kisat. Jännittävimpiä otteluita/tilanteita katsellessani minulla on paha tapa repiä kynsinauhojani, mutta tällä saa senkin eliminoitua. Kun käsillä on jotain tekemistä, eikä "joudu" seuraamaan koko peliä liian aktiivisesti pysyy mielikin rauhallisempana. Toisinaan nimittäin tuntuu, että minun luonteelleni sopisi paremmin seurata kisoja radion välityksellä. :P Tiedättekö tunteen?
Haaveena on virkata ainakin vielä toinen tuollainen 143:n neliön kokoinen alue, jotta tulevasta peitosta tulisi tarpeeksi iso. Mitään aikataulua en ole itselleni asettanut, neliöitä tulee sillä tahdilla kuin tulee. Ja onhan siinä vielä sitten se neliöiden yhteenliittäminenkin edessä. Säilytän valmiita neliöitä pussissa, mutta välillä on kiva levittää neliöt lattialle ja katsoa miltä se kokonaisuus näyttää. Samalla voi tutkia mitä väriä voisi lisätä ja laskea kuinka monta neliötä on jo valmiina.
Tuleepas ihana peitto!
VastaaPoistaSari: Kiitos! Hieman amatöörinä menin intoa puhkuen ostamaan kaikkia ihania lankoja, mutta tajusin sitten vasta kotona, että olisi kannattanut tarkistaa se langan laatu ja hoito. Nyt en voi pestä peittoa koneessa, kun mukana on huopuvaa lankaa eikä sitä saa silittää, kun mukana on kimallelankaa. :P Mutta nooh,väreistä tykkään kovasti. :) Ja eihän tuota ole tarkoitus ruokaliinana pitääkään.... ;)
PoistaHyvä sinä!!! Onhan siinä jo neliö poikineen. Minä sain yksi vuosi lahjaksi pienen vihreän neliöpeiton ja tykkäsin. Tykkäin neliöpeitoista puutarhan terassillakin, mutta en tiedä, että jaksaisinko a) opetella b) löytää ajan toteutukseen?
VastaaPoistaPaluumuuttajatar: Kyllä näissä neliöpeitoissa on tunnelmaa. Erityisen tärkeäksi ne tekee se jos sen saa omakseen joltain läheiseltä, tai tietysti jos tekee itse. En itsekään alkaisi urakkahommana moista tehdä, mutta jaksottaa sopivasti arjen kirjoitusrytmiä. Välillä kahvipausseja ja vähän neliöitä, ettei koko ajan istu vain koneella.
Poista