Kirppislöytöjä

Tampereen reissulta löytyi kivoja kirppislöytöjä. Tämä ruotsalainen Laholm Keramikin kynttilänjalka löytyi 7 eurolla. Se sattui olemaan samaa sarjaa, josta minulla on jo jalallinen tarjoilukulho. Pidän näiden lasituksesta ja värityksestä.

Minulla on kotimainen Cobblerinan ruskea rusettiolkalaukku, joka on todella nätti, mutta pikkuisen liian pieni, jos tarvitsee laukkuun mukaan muutakin kuin pankkikortin, avaimet ja puhelimen. Olen etsinyt nahkaista olkalaukkua, joka olisi siro, mutta kuitenkin hieman tilavampi kuin rusettilaukkuni. Tämän vintagelaukun (26 x 17 x 4cm) ostin 7 eurolla ja värikin oli hyvä, sillä minulla ei ollut vielä mustaa olkalaukkua.

Dora Jungin suunnittelema puolipellavainen Calendula-pöytäliina (112 x 141cm) maksoi 30 euroa. Tämä on ollut tuotannossa vuosina 1964-1974.

Finlaysonin pussilakanoita Rudolf Koivun kuvituksilla olen ihaillut. Nyt löysin pussilakanan (ilman tyynyliinoja) hintaan 16 euroa. Pussilakanaan lainattu kuva on Koivun maalaus Raul Roineen satukirjaan "Sitruunankeltainen papukaija" (1938). Tulipa kivasti väriä.

Kuva täältä.

Esteri Tomulan Botanica-sarjan seinälautasia olen ostanut silloin, jos on tullut vastaan sopiva kuva ja hinta on ollut alle 20 euroa. Vasemman yläreunan Juolukka löytyi 18 eurolla. Keskellä olevat kukkataulut ovat tulleet perintönä, mutta muut sarjan lautaset olen ostanut kirppareilta. Nainen ja kauris -seinälautanen on Björn Wiinbladin kuvittama ja akvarellimaalaus on työkaverini tekemä tilaustyö mummolani latomaisemasta, jota ei enää ole.

Kuopion kirppikseltä löytyi puolestaan kaksi rottinkista kukkatelinettä seinälle 7e/kpl. Näitä on tullut silloin tällöin vastaan, mutta hinnat ovat olleet lähemmäs 15-20 euroa/kpl, minkä vuoksi ovat jääneet ostamatta.

Mekkojen kanssa pidettäviä lyhyitä neuletakkeja on ollut vaikea löytää kaupoista tai kirppareilta. Joko koot tai värit ovat olleet vääränlaisia. Nämä neuletakit löytyivät 4-6 eurolla / kpl. Disney-tennarit esittelin aiemmin täällä ja niistä on tullut sairaalan käytävillä kivaa palautetta.

Sain jokin aika sitten kommentin jossa toivottiin, että kertoisin omista suosikkikirppareistani ympäri Suomea. Eniten tulee tietenkin kierreltyä Kuopiossa, mutta voinen suositella joitain vakiokirppareitani muuallakin. Palaan tähän myöhemmin. Otan mielelläni vastaan myös vinkkejä teidän lempparikirppareistanne omalla paikkakunnallanne, sillä voin lisätä niitä mahdollisesti myös omille matkalistoilleni.

Behind the scenes: Puvusto

*kaupallinen yhteistyö Varkauden Teatteri

Kymmenittäin ja sadoittain värikoodattuja kankaita, koruja, nappeja, kenkiä, hattuja, asuja ja erilaisia asusteita. En voinut olla hymyilemättä, kun astuin Varkauden Teatterin puvustoon. Täällä kaikki oli luonnollisesti värikästä ja vähän överiä, että tunsin oloni kotoisaksi. Täällä en ollut värikkäässä mekossani yhtään liikaa tai liian värikäs. Tämä oli eri kangasmateriaalien karkkikauppa.

Varkauden Teatterissa puvuston puolella toimivat Sari Kirjavainen, joka on pukusuunnittelija ja puvustonhoitaja, Sari Vepsä, joka on teatteriompelija sekä pukuhuoltaja ja näyttelijöiden pukijana toimiva Tiina Ruutiainen. Pääsin haastattelemaan kolmikkoa heidän työstään.

Kuinka teatterin puvustoon päästään?

Sari Kirjavainen sanoo, että hänelle oli suorastaan onnenpotku päästä Varkauden Teatteriin vuonna 2018. Hänellä on pohjakoulutuksena kotiteollisuuskoulun pukuompelijan ammattitutkinto. Lisäksi hän on suorittanut Rooli- ja teatteripuvustuksen osaamisalan artesaanin ammattitutkinnon.

Sari Vepsä on suorittanut ompelu- ja neulealan artesaanin ammattitutkinnon sekä vaatturinammattitutkinnon. Hän oli aiemmin töissä Marimekolla vaiheompelijana sekä Stockmannilla ensin korjausompelijana 15 vuotta ja sen jälkeen 17 vuotta mittamestarina miesten vaateosastolla. Varkauden Teatteriin hän saapui syksyllä 2023:

”Minulla oli aina haaveena teatterissa työskenteleminen, mutta teatteripuvustuksen tehtävät olivat etenkin Helsingissä kausiluonteisia, enkä uskaltanut heittäytyä siihen. Minulla oli Stockalla vakipaikka. Tämä teatteriompelijan vakitehtävä Varkauden Teatterissa oli unelmien täyttymys!”

Tiina Ruutiainen tuli Varkauden Teatteriin iltanäyttelijäksi vuonna 2016, mutta on tehnyt teatterissa monipuolisesti erilaisia tehtäviä aina siivoojan tuurauksesta lipunmyyntiin. Pukijan tehtävät hän aloitti 2018.

Millaista työ on?

Sari Kirjavainen kertoo, ettei teatteripuvustamossa työskentely ole rakettitiedettä, mutta on oltava nopea ja räväkkä. Kaikki ovat sitä mieltä, että tilannelukutaito, luova ongelmanratkaisu ja stressinsietokyky ovat ensisijaisen tärkeitä ominaisuuksia puvustossa.

Tiina Ruutiaisen tehtävänä on laittaa kaikki asut lähtövalmiiksi näyttämön reunalle ja auttaa näyttelijöitä pukemisessa. Hän myös toimittaa asut pestäväksi, tekee pieniä korjausompeluja ja pesuja.

Mikä puvustamossa työskentelyssä on parasta?

”Vaihtelevuus. Se itse ompelu voi kuulostaa tylsältä, mutta aina uusi projekti inspiroi. Vaikka on koulutusta ja kokemusta, aina kohtaa jotain uutta ja opettavaa esimerkiksi materiaaleista ja eri aikakausien puvuista”, sanoo Sari Vepsä.

-Teettekö itse kaavat historiallisiin pukuihin vai onko niihin olemassa valmiita kaavoja?

”On olemassa valmiita kaavoja. Esimerkiksi 1800-luvun pukukaavan löysin, mutta se ei siltään toiminut, vaan sitä piti muokata. Kuosittelen aina valmiita kaavoja uudelleen. Jotkin hifistelee, että he tekevät teatterissa peruskaavoja, mutta normaalit pukukaavat harvoin toimivat. Ei pukujen valmistukselle ole sääntöjä, vaan tulee olla kekseliäs. Baskervillen koira (linkki aiempaan blogitekstiin) tuntui siltä, että en selviä tästä. Näytelmässä oli hahmoja todella paljon ja tein 12 tunnin työpäiviä. Joskus pukuihin tulee muutoksia ihan ensi-iltaan asti, sillä pukujen tulee huomioida näyttelijöiden liikkuminen ja se, miten ne teknisesti puetaan päälle”, jatkaa Sari Kirjavainen.

Tiina Ruutiainen sanoo, että ”Lopputulos on pukijalle parasta. Viimeisen päänäytöksen jälkeen tulee se onnistumisen tunne: me pystytään tähän! Hommat hoituu ja meillä on hyvä porukka”.

Sari Kirjavainen sanoo, että näytelmien tarinat ja henkilöhahmot innoittavat häntä omassa työssään: ”Kaikkein hauskinta on keksiä! Millainen hahmo tuo on? Puin lapsena Barbeja ja tässä saa tehdä vähän samanlaisia asioita. ’Pukipuki’ sanoin lapsena, kun puin tai kuvittelin Barbeille vaatteita. Nyt sama tapahtuu teatterissa ihan oikeasti.”

Miten puvustaminen ja suunnittelu alkaa?

Suunnittelutyöryhmä aloittaa näytelmien suunnittelun ja käsikirjoitus on kaiken alku. Minusta oli mukavaa kuulla, kuinka eri näyttelijät valmistautuvat rooleihinsa. Yhdellä tulee olla kengät jo alkuvaiheessa suunnittelua ja toisella esimerkiksi puku, jotta hahmo herää näyttelijän käsissä eloon. Osa näyttelijöistä luo hahmonsa suoraan, eivätkä he välttämättä tarvitse valmisteluun pukua ja asusteita.

Puvut kertovat tarinoita, mutta niiden tulee myös toimia oikein. ”Puvun ei pitäisi tuntua päällä. Kysyn usein, että ’Voitko elää tässä?’, mutta välillä meidän näyttelijät ovat liian kilttejä eivätkä sano mitään”, paljastaa Sari Kirjavainen. Usein asuihin vaihdetaan tarrat tai nepparit, jotta ne on helppoa ja nopeaa pukea päälle.

Molemmat Sarit olivat sitä mieltä, että vaikeinta on miettiä ns. tavallisten ihmisten pukuja. ”Onko persoona hauska, erikoinen, oma persoona vai häivytettävä persoona? Vaatteen tehtävä voi olla sekin, ettei sillä ole merkitystä. Ettei se näy, eikä kukaan kiinnitä siihen mitään huomiota.”

Ostetaanko teatteriin vaatteita ja asusteita?

”Meillä on isot varastot omasta takaa, joten yleensä ei tarvitse ostaa. Lahjoituksia tulee joskus ja jonkin verran tehdään asuja aivan alusta alkaen. Me tehdään kuitenkin pääasiassa pukuja kierrätysmenetelmällä. Esimerkiksi Baskervillessä kaikki on purettuja vaatteita ja uudelleen rakennettuja. Harvoin missään enää tilataan kallista samettia Italiasta ja tehdään alusta saakka kaikki uusista materiaaleista”, Sari Kirjavainen kuvailee.

Helsingissä toimii Teatterimuseo, jossa on mm. kuuluisien edesmenneiden näyttelijöiden käyttämiä pukuja. Tallennatteko te joitain pukuja?

”Ennen vanhaan pukusuunnittelijalla oli tekijänoikeus pukuun ja siihen ei saanut koskea. Edeltäjäni Taina Peltomäki oli häkellyttävän taitava tekijä, ja hänen pukujaan en lähde purkamaan. Osa puvuista jää meidän pukuvuokraamoon. Osa teattereista myös myy teatteripukujaan”, kertoo Sari Kirjavainen.

Pukuvuokraamon pukuja vuokrataan muun muassa polttareihin, teemabileisiin, häihin ja hautajaisiin. Miesten frakkeja menee paljon esimerkiksi lukion vanhojen tansseihin.

Puvustamossa, kuten koko Varkauden Teatterissa, oli aistittavissa hyvä yhteishenki, joka heijastuu työntekijöiden olemuksesta myös meille ulkopuolisille. Heillä on hyvä olla ja tekeminen on inspiroivaa. Minulle sanottiin lause, jonka olen kuullut niin monen kulttuurialan ammattilaisen suusta:

”Kaikkein hienointa on se, että harrastuksesta maksetaan palkkaa. Se on kivaa, koska tätä tekisi muutenkin.” Samaistun, ja olen kiitollinen, että saan tehdä sellaista työtä josta nautin.

Kiitos Sari Kirjavainen, Sari Vepsä ja Tiina Ruutiainen, että pääsin kurkistamaan kulissien taakse!

Lue myös Behind the scenes: Lavasteet ja tarpeisto 

Pisankakurssi

Kuva: Mari Äyräväinen.

Osallistuin elämäni ensimmäistä kertaa pisankakurssille. Kurssipaikaksi valikoitui Valamon opisto, jossa oli mahdollisuus keskittyä pääsiäismunien koristeluun neljän päivän (21.-24.3.) ajan. Olin jo pidempään miettinyt, että haluaisin tehdä käsin jotain luovaa, mutta tiesin, että kotona en saisi mitään aikaiseksi. Ohjatussa toiminnassa on aina se hyvä puoli, että tekemiselle on varattu oma aikansa, eikä ole muita häiriötekijöitä.

Kurssille valmistautuminen alkoi jo hyvissä ajoin ennen kurssin alkamista, sillä jokaisen tuli tuoda omat tyhjennetyt munankuoret (20 kpl) mukanaan. Kurssin ennakkomateriaalissa oli ohje, että kuoren molempiin päihin tuli tehdä pienet reiät tyhjentämistä varten. Tämäkään ei ollut ihan niin helppoa kuin olin etukäteen kuvitellut. Kokeilin ensin terävällä veitsellä reikien kaivertamista, mutta se sai kuoren halkeamaan. Halkeilleita kuoria ei voinut käyttää varsinaiseen koristeluun, mutta tekniikan harjoitteluun ne olivat sopivia. Ostin lopulta ohuen ja teräväkärkisen paperiveitsen(?), jolla reikien tekeminen oli helppoa.

Tällä välineellä reiät olivat pienet ja siistit, mutta reikien kannattaa olla hieman suuremmat, jos haluaa myöhemmin lisätä munankuoreen jonkin ripustusnauhan.

Kurssin ohjaajana toimi Mari Äyräväinen, jolla on yli 20 vuoden kokemus pisankatekniikasta:

"Pääsiäismunien maalauksen aloitin vuonna 2001 Valamossa, opettamisen vuonna 2004 Porvoossa ja Valamossa vuodesta 2013. Omaa osaamista olen kehittänyt kansainvälisten yhteyksieni avulla ja osallistumalla heidän online ryhmiin. Pysanka eli oikeiden linnunmunien koristelu vahatekniikalla juontaa juurensa muinaisiin aikoihin. Sana pysanka, monikossa pysanky, tulee ukrainankielisestä verbistä pysaty, kirjoittaa. Tämä kuvaakin tekniikkaa hyvin, vahalla kirjoitetaan kuviot tätä tarkoitusta varten olevilla välineillä, kuten batiikkia tehdessä ja värjäys tehdään kastamalla väriliemiin", Äyräväinen kertoo.

Mehiläisvahalla piirrettyjä kuvioita puhtaalle pinnalle.

Ennen varsinaista pisankatekniikan opettelua harjoittelimme nuppineulatekniikkaa. Siinä lyijykynän päähän painetun nuppineulan pyöreällä pallopäällä piirretään kuoren pintaan kuvioita sulatetulla mehiläisvahalla. Yllä olevassa kuvassa näkyy ensimmäinen koristelemani munankuori ensimmäisten vahakoristeiden jälkeen. Koristelin ensin vahakuvioita etikalla puhdistetulle valkoiselle munankuorelle. Kuoren tyhjennyksessä tulleet reiät tukitaan ennen väriin kastamista vahalla, jotta nestettä ei mene kuoren sisälle. Koristekuvioiden piirtämisen jälkeen kastoin koko munankuoren punaiseen värinesteeseen ja pyörittelin sitä väriliemessä sen aikaa, että kuoren väri muuttui tasaiseksi.

Erilaisia värivaihtoehtoja oli tarjolla paljon. Koristelutekniikassa värit tulee kerrostaa vaaleammasta tummempaan.

Tässä kuori on kuivattu värinesteestä ja pinnassa on vielä vahaa koristekuvioiden päällä.

Tässä valmis lopputulos, kun vaha on sulatettu pois kuoren pinnasta.

Kun halutut kuviot ja värikerrokset ovat valmiita, kaikki vaha sulatetaan kuoren pinnalta (meillä oli käytössä lämpöpuhallin), jolloin värit paljastuvat kirkkaampina. Yllä olevassa kuvassa on ensimmäinen kurssilla tekemäni koristeltu pääsiäismuna. Kaksivärinen tekniikka alkoi sujua nopeasti, jonka jälkeen kerrostin värejä hieman enemmän.

Tässä versiossa kastoin kuoren ensiksi vaaleanvihreään väriliemeen, jonka pinnalle piirsin keskellä olevat kuviot. Tämän jälkeen kastoin kuoren lehtivihreän väriseen liemeen, jonka pinnalle tein lisää kuvioita vahalla. 

Lopulta kastoin kuoren vielä luumun väriseen nesteeseen ja sulatin vahat pois, jolloin lopputulos näytti tältä.

Nuppineulatekniikka oli helppoa, kunhan oppi sen, kuinka viivoja tulee vetää kuoren pinnalle. Tämä on myös pisankatekniikkaa maalauksellisempi tekniikka ja lopputuloksen näki nopeasti. Varsinainen pisankatekniikka on tarkkuutta ja aikaa vaativaa kirjoittamista, ja yhden munankuoren koristeluun saattaa vierähtää useampi tunti. Kurssilla oli paljon malli- ja ideakirjoja tekniikan aloittamiseen:

Pisankatekniikassa ovat tyypillisiä erilaiset geometriset kuviot, symboliaiheet ja vahvat värit. Kaikella on perinteisessä pisankassa omat symboliset merkityksensä. Geometristen kuvioiden piirtämiseen on myös apuvälineitä, mutta minä harjoittelin tekniikkaa käsivaralta. Tärkeintä oli, että ymmärtäisin kerrostetun piirtämisen ja "värittämisen" kaavan.

Piirsin kuoreen apuviivoja vapaalla kädellä.

Vaaleanpunaiseksi värjätyn kuoren pintaan piirsin vahalla halutut kuviot, jonka jälkeen kastoin sen vihreään liemeen. Tämän jälkeen vahasin kaikki alueet, jotka halusin jättää vihreäksi. Lopuksi kastoin kuoren viininpunaiseen, joka jäi munankuoren yleisväriksi. 

Pisankatekniikka on todella hidasta, jos haluaa tarkan, siistin ja runsaan lopputuloksen. Esimerkkinä kerrottakoon, että toisena kurssipäivänä sain valmiiksi vain 3 munaa aikavälillä 9.00-19.30. Huomasin, että olin asettanut itselleni liian korkeita vaatimuksia, että värejä pitäisi käyttää paljon, jotta lopputuloksesta tulisi tarpeeksi hyvä. Mutta mitä enemmän värejä käyttää sitä hitaampaa tekniikka on. Niinpä yritin lopulta keskittyä värien määrän sijaan viivoihin ja koristeluihin. Eikä tämän ole tarkoituskaan olla nopeuslaji. Loppujen lopuksi olin itse eniten tyytyväinen musta-puna-valkoiseen pisankamunaan.

Nämä viisi pisankatekniikkalla piirrettyä, kirjoitettua, munaa sain valmiiksi kurssin aikana.

Uskallan sanoa, että opin kurssilla jo tekniikan, mutta käsi tarvitsisi vielä todella paljon harjoitusta, jotta piirtimen hapuilu kuperalla pinnalla vähenisi. Pidin myös väriyhdistelmien miettimisestä ja mielestäni sain kaikkiaan kivan värisiä pääsiäismunia aikaiseksi.

Tiedän, että pisankakursseja järjestetään myös erilaisina lyhytkursseina esimerkiksi kansalaisopistoissa eri puolilla Suomea, mutta minulle tämä neljän päivän kurssi oli erittäin sopivan mittainen. En olisi oppinut tekniikkaa yhtä hyvin yhden tai kahden päivän kurssilla. Piirtämisen lisäksi aikaa meni mallien suunnitteluun ja luonnosteluun. Oli vaikeaa hahmottaa, että mihin omat taidot ja aika ensikertalaisella riittäisivät. Seuraavalla kerralla todennäköisesti luonnostelisin osan kuvioista jo valmiiksi, jolloin ajan voisi käyttää tehokkaammin nimenomaan koristeluun.

Meitä oli kurssilla mukana 12 osallistujaa, joista suurin osa oli valmistanut pisankamunia aiemminkin. En onneksi ollut ainut uusi osallistuja, vaan mukana oli muutama muukin ensikertalainen. Pidempään tekniikkaa harrastaneet olivat kyllä huikeita taitureita! Mukavinta kurssilla oli se, että tekniikka imaisi mukaansa täysin ja aika kului todella nopeasti. Aloitimme aamupalan jälkeen klo 9, ja työskentelyä sai halutessaan jatkaa klo 21 saakka. Kurssiin sisältyi myös luento ortodoksisesta pääsiäiskulttuurista ja lyhyet luennot eri maalaustekniikoista. Pääasiassa kurssi oli nimenomaan tekemällä oppimista. Neljän päivän kurssilla sain kaikkiaan valmiiksi 16 koristeltua pääsiäismunaa.

Valamon opiston kursseille ovat tervetulleita kaikki uskontokunnasta tai vakaumuksesta riippumatta. Kaikki saavat osallistua kursseille juuri sellaisina kuin ovat. Tähän liittyen ilahduin kurssiluokan seinällä olleesta tiedotteesta:

"En tee oletuksia ulkonäköön tai toimintaan perustuen. En tee oletuksia kenenkään seksuaalisuudesta, sukupuolesta, kansallisuudesta, etnisyydestä, uskonnosta, arvoista, sosioekonomisesta taustasta, terveydestä tai toimintakyvystä. (---) Täällä meidän ei tarvitse puolustella omaa vakaumustamme, mutta meillä ei ole tarvetta taivutella tai 'käännyttää' ketään. Valamossa opiskelulle ei ole pääsyvaatimuksia tai osallistumiselle korkeaa kynnystä. Riittää, että haluat elää hetken ortodoksisen luostarin arjessa sitä kunnioittaen." 

Kurssi sai aikaan innostuksen ja halun syventää osaamista,

joten kenties osallistun kurssille myös tulevina vuosina.