torstai 26. syyskuuta 2013

Antiikin atleetit

Taidehistorian kurssi jossa luomme Liikunnan Riemulle poikakalenterin kulkee nimellä Antiikin atleetit. Nimi onkin osuva, sillä kalenterin teemana on luoda jalkapalloilijoista ja muutamasta jääkiekkoilijasta antiikin veistoksia. 
Kurssiin sisältyy myös luento-osuuksia ja maanantainen markkinointiluento jäi kyllä mieleen yhtenä yliopistohistorian positiivisimmista. Luokkahuoneeseen saapunut mies keltaisissa farkuissa herätti hieman ihmetystä, ja sai ajattelemaan että siinäpä mies joka uskaltaa käyttää värejä. Tatu Tuohimetsä paljastui Monkey Busineksen aktiivipojaksi (joka selitti myös keltaisuutta), ja teki heti alussa selväksi että mitään puolentoista tunnin kalvosulkeisia markkinoinnista ei ole tiedossa. Järjestäydyimme istumaan ympyrämuodostelmaan, jonka kohdalla itse jos toinenkin ajatteli ettei jaksaisi mitään liian aktiivitoimintaa heti "aamusta". Pienen esittelykierroksen jälkeen aloimme pohtia mm. mistä näkökulmasta tuottaja ja ostaja tuotteita katselevat. Mielikuvat ja tunne ovat ostajalle tärkeitä, kun tuottaja pitäytyy välillä liiankin kapeakatseisesti tuotteen ominaisuuksissa. Tästä päästiin mielenkiintoiseen keskusteluun mm. siitä mitä eroa on Arabian Teema-mukilla ja Muumi-mukilla. Muoto ja koko ovat samoja (huom! hintaero), mutta silti asiakaskunta jakautuu niiden kesken voimakkaastikin kahtia. Brändäyksellä on siis merkitystä. 
Kuka on keksinyt että käyntikorttien tulee olla suorakaiteen muotoisia? Onhan tällainen paljon mieleenpainuvampi.
Alku"järkytyksen" jälkeen tämä vaihtoehtoinen ja keskusteleva luentotapa oli virkistävä ja onnistunut vaihtoehto, jollaisia toivoisi yliopistomaailmaan enemmänkin. Me loimme itse "luentomme". Pidän kyllä edelleen perinteisistä luentosaleissa istumisista jos aihe on mielenkiintoinen, mutta niitä vähemmän kivoja luentoja saisi piristettyä esimerkiksi Monkey Busineksen keinoin. Banaaninmuotoisissa käyntikorteissa lukeekin osuvasi:

A student complains to his master: "You always tell us stories but never reveal their meanings." Master replies: "How would you feel if someone gave you a banana which had been chewed already?"

Niinpä, kukapa sitä tahtoisi valmiiksi pureskellun banaanin...
Tämä viikko on ollut erittäin kiireinen kalenteriprojektin kuvausten suunnittelun kanssa (jonka vuoksi tuo Patinan näyttelykäynnin julkaisukin viivästyi), sillä varsinaiset kuvauspäivät ovat jo ensi viikolla. Kävimme tutustumassa ylioppilaskylän studioon, joka osoittautui melko matalaksi joka puolestaan asettaa haasteensa kätensä kohottavien veistosten kuvaamisessa.
Vasemmanpuoleinen kuva: Boxer of Quirinal, Palazzo Massimo alle Terme, Rooma. Kuva täältä.
Viikko on ollut kiireinen myös mallien ja meidän ohjaajien aikataulujen yhteensovittamisessa, sillä asentoa on hyvä harjoitella ennen kameran eteen siirtymistä. Mallit ovat ottaneet kuvausprojektin mukavan rennosti vaikka poseeraus tapahtuu ilman vaatteita. Tuo kampusalueen Liikuntarakennus tuntuu Taikulaiselle ihan toiselta maailmalta. Itsensä tuntee todella erilaiseksi niiden urheiluvaatteiden ja -reppujen sekä heiluvien poninhäntien keskellä, saati sitten siksi että vastakkainen sukupuoli on hieman runsaammin edustettuna kuin Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksella. Tämän vuoksi on kyllä mukavaa että tällainen yhteistyöprojekti kahden lähes ääripäälaitoksen kanssa on onnistuttu järjestämään.

Kaunista ja pyhää

Kuinka kääntää harmaa ja sateinen lauantaipäivä positiiviseksi? Katsoa näyttelykalenteria ja suunnata itseä kiehtovaan näyttelyyn. Kyllä, hyvä resepti jota maustettiin ilmaisilla(!) bussikyydeillä. Näyttely johon suuntasin oli Kehystämö/Galleria Patina, jossa on esillä kahden oululaisen naistaiteilijan, Riikka Kontion ja Suvi Mannosen, yhteistyönä toteuttama näyttely Pyhät Naiset.  Joka on seurannut blogiani hiukankin pidempään, tietää mieltymykseni taiteen naiskuviin. Tämä oli siis nähtävä.
Häpeäkseni joudun tunnustamaan että tämä oli ensimmäinen kerta kun vierailin Patinassa, vaikka paikka sijaitsee lähes kampusalueen vieressä ja kulkureittini varrella. Pienehköön tilaan oli tuotu lähes 30 teosta, joissa Kontio keskittyi akryyli- ja temperamaalauksiin siinä missä Mannonen yhdisteli mm. hiiltä, pastellia ja decoupage-tekniikkaa.
Ensisilmäyksellä näyttely paljasti väriryöpyn, jossa Kontion maalaukset vangitsevat katseen. Useissa teoksissa on harmoninen värimaailma, ekspressiiviset ja impressiiviset siveltimenvedot joilla herkkyys luodaan. Toiset teokset on nimetty vihjaavasti, kuten "Et ole yksin", toiset hieman alleviivaten, kuten "Rakkauden Supersankaritar". Useissa töissä kasvot nostetaan pääosaan, jotka näyttävät naisellisen kauneuden ja värimaailma maalaa tunnelman. Utuisuutta ja pehmeyttä.
Riikka Kontio: Rakkauden Jumalatar, 2013, akryyli ja tempera kankaalle, 40 x 50cm.
Riikka Kontio: (vas.) Pacha Mama, 2013, tempera kankaalle, 60 x 90cm; (oik.) Mama Pacha, 2013, akryyli ja tempera kankaalle, 60 x 90cm.
Riikka Kontio: Pyhimys, 2013, tempera kankaalle, 30 x 60cm.
Suvi Mannonen: Zaira, akryyli, hiili ja pastelli.
Siinä missä Kontio rakentaa teostensa herkkyyden siveltimenvedoilla, Mannonen luo herkkyyden viivalla. Kauniita naiskuvia jotka on nimetty italialaisten naisten mukaan. Mannosen teoksissa on tuulahdus Leonardo da Vincia, Leena Airikkalaa ja Kirsi Neuvosta. Edellä mainitut elementit takasivat sen että Mannosen kädenjälki miellytti silmää. Monipuoliset tekniikat tekivät teosten tutkimisen mielenkiintoiseksi ja esimerkiksi krakeloinnilla oli tuotu särmää muuten niin kuvankauniisiin töihin.
Suvi Mannonen: Birgitta, akryyli, hiili, pastelli, decoupage.
Kierrättämällä oli saatu kaunista hyödyntämällä vanhojen kirjojen kansia, joihin naiskuvat oli luotu. Ruusuja ja romantiikkaa, kenties toisille liian makeaa, mutta itselleni hyvinkin herkullista.
Suvi Mannonen: (vas.) Lucrezia ja (oik.) Elisabetta, akryyli, hiili, pastelli, decoupage.
Pyhä naiset ovat Kontion ja Mannosen näyttelyssä kauttaaltaan kauniita, joka laittoi ajattelemaan eikö pyhää voi kuvata ilman kauneutta? Toisaalta naiset olivat arkisia, ilman sädekehiä tai viittauksia miehisiin jumaluuksiin. Kenties taiteilijat halusivat osoittaa kuinka naiset ovat pyhiä itsenäisesti. Kontiolla on näyttelyssä maalaus joka on nimetty Magdalan Mariaksi, mutta muuten varsinaisia viittauksia Raamatun henkilöihin ei ole.
Riikka Kontio: yksityiskohta teoksesta Tyttö ja lintu, 2012, tempera kankaalle, 65 x 54cm.
Näyttely herättää ajattelemaan pyhyyden ja naiseuden käsitettä, niiden suhdetta ja toisaalta ristiriitoja. Jokaisen naisen tulisi välillä löytää itsestään jotain pyhää. Kontio on teoksissaan tarinallisempi, Mannonen koristeellisempi.
Ikkunaan sijoitetut Kontion neljä viimeistä teosta ovat omaan makuuni liian satukirjan kuvitusta, mutta Tyttö ja lintu heräsi hauskasti eloon kun takana olevassa vaahterassa kovaan ääneen sirkuttanut talitiainen antoi maalauksen linnulle äänen. Nämä ovat niitä pieniä hetkiä jotka saavat hymyilemään taiteen äärellä.

Pyhät Naiset näyttely esillä Galleria Patinassa ke 2. lokakuuta 2013 saakka.

Everything Has Changed

Uusin musiikkirakkaus syttyi William Fitzsimmonsia kohtaan:


tiistai 24. syyskuuta 2013

Venäjän taidetta

Ne jotka kiinnostuivat Kulttuurimatkalla Sisiliassa sarjasta, saattavat pitää myös tänään alkavasta 3-osaisesta sarjasta Taiteen maantiede: Venäjä (Art of Russia, BBC). Yle Teemalla klo 20.00 alkavaa sarjaa luotsaa nimittäin Sisilia-jaksoista tuttu taidehistorioitsija Andrew Graham-Dixon.
Kuva täältä.
Venäjä on äärimmäisyyksien maa myös taiteessa. Kolmiosaisessa sarjassa taidehistorioitsija Andrew Graham-Dixon tutustuu Venäjän taiteeseen keskiajalta nykypäivään.

Ensimmäisen osan aiheena on ikonitaiteen kulta-aika. Myöhäisellä keskiajalla Venäjä oli sisäänpäin kääntynyt ja intensiivisen omintakeinen kulttuuri. Pohjois-Venäjältä Andrew löytää valtakunnan koskettavimmat ikonit, kansan oman taideperinnön sekä Pietari Suuren taiteellisen vallankumouksen.

Toisessa osassa Andrew tutustuu suurkaupungin taiteeseen, venäläiseen barokkiin loistossaan sekä ”vaeltajiin”, joita Venäjän taiteen historiassa voi verrata impressionisteihin.

Viimeisen osan aiheena on myrskyisä 1900-luku. Vallankumouksen jälkeen konstruktivismista tuli Neuvosto-Venäjän virallinen taidesuuntaus. Nyky-Venäjällä taiteeseen sijoitetaan taas rahaa, mutta toisaalta Putinin hallitus ylläpitää parhaansa mukaan tiukkaa taidekuria.

Taidehistorioitsijoita hemmotellaan nyt urakalla!

Ps. Aiheesta kiinnostuneet voivat käydä muistelemassa 1990-luvun Pietarin taiteesta kertovaa postausta täällä.

torstai 19. syyskuuta 2013

Musiikkisatu

Virgilio Villoresi on luonut  piirrosvideon John Mayerin kappaleen "Walt Grace's Submarine Test, January 1967" ympärille. Piirroksista on vastannut Virginia Mori. Koko video on kuvattu ilman jälkikäsittelyssä lisättyjä efektejä.



Jos tiedätte lisää tällä tekniikalla toteutettuja tai samantapaisia musiikkivideoita, otan vinkit mielelläni vastaan.

tiistai 17. syyskuuta 2013

Jyväskylän kirpputorit

*päivitetty 3.4.2016

Koska blogiin virtaa melko usein kävijöitä hakusanoilla Jämsän kirpputorit ja Palokan kirpputorit, on mielessä ollut jo pitkään tehdä samanlainen kirpputoriesittely myös Jyväskylästä. Nämä eivät ole paremmuusjärjestyksessä ja kirjoitetut ajatukset perustuvat omaan käyttökokemukseen eivätkä siten ole absoluuttinen totuus. Tämä ei ole myöskään kaiken kattava listaus.
1. Kirppis Vaajapörssi, Huoltopolku 4, Vaajakoski. Suurikokoinen itsepalvelukirpputori Vaajakosken keskustassa. Täällä ei tule sijainnin vuoksi käytyä kovin usein, mutta harmikseni täytyy todeta, että myynnissä ollut tavara on ollut huonokuntoista, jopa likaista ja rikkinäistä. Myyjien toivoisi ajattelevan pari kertaa mitä tuovat myyntiin ja kannattaisiko osa heittää jo suoraan roskiin (parannusta on ollut havaittavissa!). Iloisia yllätyksiäkin täältä on löytynyt mm. käyttämättömät kotimaiset Sievin työkengät/sandaalit 14 eurolla ja Gaborin naisten kävelykengät 12 eurolla.

Hyllyvälit ovat sopivat, jonka vuoksi lastenvaunujen ja -rattaidenkin kanssa mahtuu kulkemaan hyvin. Tämän kirpparin voi yhdistää esim. Naissaaren vierailun yhteyteen ja Pandan lakutehdaskin on lähellä.
2. SPR-Kirppis, Keskussairaalantie 1. Pieni SPR-kirppis heti yliopiston kampusalueen vieressä lähellä Keski-Suomen museota ja Alvar Aalto museota. Tämä on varsinkin syksyisin vaihto-opiskelijoiden suosiossa, josta hankitaan tulevaan talveen lämmintä ylle. Siistiä tavaraa siististi järjesteltynä, kuten näille kirppareille on ominaista. Pieni huonekaluosiokin on saatu tilaan mahdutettua. Tänne en välttämättä toisi niitä lastenvaunuja. Paikka on nostanut hintatietouttaan, jonka vuoksi varsinaisia design-löytöjä ei useinkaan tee, mutta vaatteet ja kengät ovat katselemisen arvoisia.
3. EkoCenter Harjunporras, Gummeruksenkatu 13, 2.krs. Nyt täytyy myöntää, että täällä tulee käytyä todella harvoin ja itse en ole tainnut koskaan mitään löytää. Tiedän kuitenkin, että paikka on tunnettu käsistään kätevien keskuudessa siitä että täältä saa kilohinnalla tekstiilejä ja vaatteita. Lisäksi myynnissä on kirjoja, musiikkia, astioita, sisustustavaraa ja huonekaluja. Tavarat lajiteltu siististi eri osastoihin kuten SPR:llä ja paikka on mukavan tilava.
4. UFF Jyväskylä, Vapaudenkatu 48-50. Heti keskustan postin vieressä oleva kierrätysmyymälä. Itse olen aina kahden vaiheilla puhunko tästä kirppareiden yhteydessä vaiko en, sillä hintataso on tavallisiin kirppareihin verrattuna melko korkea. Mutta koska kyseessä on kierrätysmyymälä menkööt samaan kategoriaan. UFF on keskittynyt myymään naisten, miesten ja lasten vaatteita ja muita tekstiilejä. Itse pidän erityisesti peränurkan vintagevaatteista ja pari mekkoa täältä on mukaan tarttunutkin. Yleensä minut vetää paikalle tasarahaviikot, jolloin löytöjä voi tehdä jopa alle 5 eurolla. Lastenvaunuilla mahtuu melko hyvin kiertämään. Täällä (kuten SPR:llä) vaatteet on lajiteltu kivasti väreittäin.
5. Centrum-kirpputori, Ilmarisenkatu 2. Keskustassa sijaitseva pieni itsepalvelukirpputori, joka on etenkin opiskelijoiden suosiossa. Tavara vaihtuu kiitettävään tahtiin, vaikka harvoin kannan täältä mitään itselleni. Pitkät ja ahtaat käytävät, joten ei kiitos niitä lastenvaunuja. Hyväkuntoista ja monipuolista tavaraa.
6. Kilpisen Kirppis, Vapaudenkatu 38 A (sisäänkäynti Kilpisenkadun puolelta). Taitaa olla uusin Jyväskylän kirpparitulokkaista. Sijaitsee aivan keskustassa Kaupunginteatterin vieressä, tien toisella puolella. Vapaudenkadun bussipysäkeiltä ei ole kirpparille kuin muutama askel. Ensimmäisellä kerralla oli hieman hankalaa löytää sisäänkäynti ja kirppari sijaitsee kellarikerroksessa, joten lastenvaunujen tai pyörätuolin kanssa tilaan ei valitettavasti pääse. Ahtaat hyllyvälit, mutta itsepalvelukirpparille tyypilliseen tapaan voi tehdä edullisesti yllättäviäkin löytöjä. 
7. Fida Lähetystori, Tapionkatu 12. Kivenheiton päässä keskustasta oleva kierrätystavaratalo, joka myy mm. vaatteita, kodintekstiilejä, kirjoja, elokuvia ja astioita (huom! ei huonekaluja). Keskikokoinen, suht tilava että ne vaunutkaan eivät häiritse muita asiakkaita. Pidän tästä jollain tasolla enemmän kuin SPR:stä vaikka samantapaisella konseptilla ovat molemmat liikkeellä. Vaatteet, niin lasten kuin aikuisten, ovat tutkimisen arvoisia. Täältä olen löytänyt joskus kivoja kenkiä, pyyheliinoja ja vintagevaatteita. Myös kirjahyllyt kannattaa katsastaa, sillä itse muistan hankkineeni täältä esimerkiksi saksalaista romantiikkaa käsittelevän taidehissan kirjan. Hintataso itselleni normaalia kirppistasoa korkeampi.
8. SPR-Kirppis, Ahjokatu 14-16. Siirtyi korttelin päästä tähän Pizzeria Operan ja JYSKin väliin. Tien toisella puolella sijaitsee Seppälän Prisma. Keskikokoinen ja suht tilava kirppis, jossa tuttuun tapaan siististi ja osastoittain järjestellyt tavarat. Ilme piristyi muuton myötä, mutta samalla on tapahtunut myös hintatiedon lisääntymistä.  Siistejä ja hyväkuntoisia löytöjä voi kuitenkin edelleen tehdä. Lastenvaunut kyllä mahtuvat mukaan jos ei aivan lasitavaroiden keskelle suuntaa.
9. Kirpparilla.fi, Sorastajantie 1. Suuri (yli 300 pöytää) itsepalvelukirpputori, joka on selvästi valjastanut itselleen kaupungin suosituimman kirpparin tittelin. Tavara vaihtuu kiitettävään tahtiin ja pöydät ovat täynnä mielenkiintoista ja monipuolista tavaraa. Hintataso kirppishaille sopiva (tosin myyjät alkavat olla erittäin hintatietoisia) ja hyllyväleihin mahtuvat lastenvaunutkin. Täällä vierailen itsekin eniten. Ainut miinuspuoli on henkilökunta, joka vaikuttaa aika ajoin töykeältä ja jättää asiakkaan kassalla huomiotta. Tosin lähiaikoina tämäkin tilanne on hieman parantunut.
11. Sovatek-kierrätyskauppa, Sorastajantie 4. Miltei edellisen kirpparin vieressä, tien toisella puolella sijaitsee Sovatekin kierrätyskauppa, jossa on siististi lajiteltu myytävät tuotteet eri kategorioihin: tekstiilit, kengät, huonekalut, astiat, kirjat, taloustavarat jne. Edullinen hintataso. Samassa tilassa toimii myös asuvuokraamo Satumaa. Ei niin yllätyksellinen kuin itsepalvelukirpputori, mutta suosittelen vierailemaan täälläkin. Lastenvaunujen kanssa mahtuu kulkemaan, yksittäiset osiot ovat kapeampia, kuten kirja- ja kenkähyllyt. Parkkipaikkoja on pihalla kiitettävästi.
__________________________

Kaikilla kirppareilla käy sekä käteinen että pankkikortti, mutta ainut mistä en ole täysin varma on EkoCenter. Oma pitkäaikainen suosikki on Kirpparilla.fi (ja Sovatek), ne kun ovat sopivasti lähekkäin. Valitettavasti moni kirppari on myös lopettanut toimintansa, eniten harmitusta aiheutti Oikeakirppari (entinen Seppälän kirpputorimarket). Toivottavasti näistä on apua Jyväskylässä vieraileville, jotka haluavat tutustua kaupungin kirppistarjontaan.

Kuulisin mielelläni teidänkin kokemuksia ja ajatuksia Jyväskylän kirppareista ja niistä lemppareista, kenties parhaista löydöistäkin!

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Hansapiha

Toivolan Vanhalla Pihalla järjestettiin keskiaikaiset markkinat to-su 12.-15.9. Tarkoitus oli käydä täällä jo torstaina, mutta unohdin koko tapahtuman. Onneksi ehdin edes näin sunnuntaiksi. Ohjelmassa oli muun muassa keskiaikaisten aseiden ja varusteiden esittelyä, miekkailunäytös, lasten miekkailukoulu, keskiaikainen pihakeittiö ja seppien työnäytöksiä sekä musiikkia. Päivä antoi mahtavat puitteet kuvaamiseen joten nyt saatte melkoisen kuvaryöpyn.
Toivolan Vanha Píha on kyllä lunastanut paikkansa Jyväskylän tapahtumanjärjestäjänä, kaupunkilaiset ovat löytäneet sen.