Teetä ja taiteilijoita

Välillä on virkistävää sosiaalistaa itseään painostavasta jännityksestä huolimatta. Jännitys syntyi tilanteesta jossa en ollut aiemmin ollut. Teehetki taiteilijoiden kanssa Jyväskylän taidemuseossa meni kuitenkin loistavasti. Saatuamme teekupposet käsiimme, taiteilijat kertoivat hieman itsestään ja taustoistaan. Ennakkotiedoista poiketen Panu Koskimies ja Suvi Hyppönen eivät päässeet paikalle, mutta Kristian Venäläinen, Riikka Maria Partanen ja taiteilijapari Biagio Rosa & Johanna Juvonen pitivät huolen rennosta ilmapiiristä. Ja ilmapiiri oli tosiaan rento; taidemuseon lupaus keskustelusta ilman jäykistelyä ja muodollisuuksia toteutui. Hymyilevät taiteilijat tuntuivat helposti lähestyttäviltä.

Teekuppien tyhjentyessä siirryimme varsinaisiin näyttelytiloihin, joissa taiteilijat avasivat hieman teostensa taustoja, tekniikoita ja ajatusmaailmoja.

Illan ehdoton aurinko oli Riikka Maria Partanen, jonka asussa hehkuivat yhtä herkulliset värit kuin hänen maalauksissaan. Partanen on muun muassa maalannut ystäviään ja yhdistänyt niihin heille tärkeitä luonnon elementtejä. Lisäksi hän on viehättynyt käänteisistä kuvista, joissa samassa kuvassa voi nähdä kaksi eri henkilöä kun maalauksen kääntää ylösalaisin. Hauskoja ja moniulotteisia teoksia.

Kristian Venäläinen hämmästytti monipuolisella keramiikkaosaamisellaan. Sininen väri kuutioiden pinnalla oli kuin vesiväri kostealla paperilla, arvaamaton liikkeissään. Kasvot olivat kuin esihistoriallisia naamioita, jotka piilottivat suuhunsa kullan kimallusta ja koneiden rattaita. Taidekeramiikka on itselleni melko vieras alue, mutta ehkäpä Venäläisen taiteen avulla tämäkin alue avautuu enemmän.

Johanna Juvonen ja Biagio Rosa kertoivat työskentelevänsä parina, jolloin molemmat osallistuvat teosten tekemiseen. Välillä kädenvääntöä käydään yksityiskohdista, mikä on ihan ymmärrettävää kun kaksi ajatusmaailmaa sulautetaan yhteen. Minua viehätti heidän tarinansa, jossa he työstävät kipeitä ja surullisia asioita ja muistoja yhdessä kauniiksi kokonaisuudeksi. Myös valokuvan ja kuvataiteen yhdistäminen sai mielenkiintoni heräämään.

Illan päätti yläkerrassa Kirsi Pitkäsen performanssi Yhteiskuntaan soveltumaton yksilö. Pitkänen oli taiteilijoista ainut jonka tiesin etukäteen, sillä hän on tuttu Kuopiosta ja Ars Liberasta. 

Valkoinen laatikko keskellä lattiaa. En edes huomannut laatikkoa ennen kuin sisältä alkoi kuulua koputusta. Seinässä oli varoitus "Ruokkiminen kielletty" ja toisella puolella kuvataiteilijasta kertova teksti: 

"Loiseläjä eli parasiitti. Kuuluu luovien alojen lajeihin. (---) Monilta taiteilijalajeilta puuttuu pistin, mutta performanssitaiteilijat ovat erityisen sitkeä ja pisteliäs laji, joka aiheuttaa mittavia tuhoja yhteiskunnan taloudelliselle kehitykselle tuomalla julki sellaisia yleisiä ja usein hyvin arkaluontoisia asioita, joista ei julkisesti sovi puhua tai kyseenalaistaa.

(---) Torjunta: Kuvataiteilijoita voi tehokkaasti torjua taito- ja taideaineiden jatkuvalla ja sinnikkäällä supistamisella (varsinkin toukkavaiheessa), kansalaisten alistamisella ja ohjaamalla heitä taloudellisesti tuottaviin ja turhauttaviin töihin niin, ettei ajattelulle jää enää aikaa eikä mielenkiintoa. Myös taidekoulujen lakkauttaminen, Valtion taidemuseon säätiöittäminen ja apurahojen lakkauttaminen ovat tehokkaita keinoja kannan vähenemiseen. Toisaalta tämä menettely tuottaa entistä pisteliäämpiä nykytaiteilijoita.(---)"

Kasvoillaan suurpedolla oli Björn Wahlroosin naamio. Peto oli erittäin äkäinen.

Teehetki osoittautui mukavaksi (ja erilaiseksi) tavaksi viettää perjantain alkuiltaa ja voin kuvitella vierailevani täällä toistekin. Teekupposten äärellä oli mukavasti väkeä, mutta huomasin lähes ainoana edustavani nuorempaa sukupolvea. Toivoisin että nuoremmatkin uskaltautuisivat juttelemaan tai edes tulemaan mukaan kuuntelemaan. Itse sain hymyn huulilleni myös yllätyksellä, joka paljastui Jalkaisin blogin kirjoittajaksi. Ihanan valoisa persoona! Tämä taisi olla ensimmäinen "blogikohtaamiseni".

Ilta antoi taas kourallisen uusia taiteilijoita joita seurata.

Kuppi kuumaa taiteilijoiden kanssa

Kuva täältä.

Nyt kun pääsin tähän kaiken kivan etsimiseen niin mainittakoon vielä Jyväskylässä asustaville/liikkuville, että Jyväskylän taidemuseossa on Teehetki taiteilijoiden kanssa niminen tilaisuus huomenna perjantaina 30.8. klo 16.30-17.30. Teehetkessä ovat tavattavissa Kesäkatu -näyttelyyn osallistuvat taiteilijat Suvi Hyppönen, Panu Koskimies, Riikka Partanen, Kristian Venäläinen, taiteilijapari Johanna Juvonen & Biagio Rosa sekä Kirsi Pitkänen. Edellä mainittu esittää teehetkessä myös performanssin Yhteiskuntaan soveltumaton yksilö.

Jean Metzinger: Le Goûter (Tea Time, Woman with a Teaspoon), 1911, öljyväri kankaalle, 75.9 x 70.2cm, Philadelphia Museum of Art. Kuva täältä.

Lainaus Jyväskylän taidemuseon sivuilta: Jyväskylän taidemuseon perjantain teehetkissä tavataan taiteilijoita ja näyttelyiden tekijöitä sekä keskustellaan taiteesta teekupposen äärellä ilman muodollisuuksia ja jäykistelyä. 

Aiemmin en ole tällaisissa teehetkissä käynyt, mutta nyt voisin käydä kurkistamassa millainen tunnelma paikan päällä vallitsee, jäykistelyä vaiko ei.

Vapriikin keskiviikkoluennot

Edellisen postauksen kommenttiosiossa harmiteltiin sitä miksi kaikki kiva on aina Helsingissä. Tämä on totta että pääkaupunkiseudulla tapahtuu paljon kaikkea kivaa, josta ei jaksa aina edes pysyä kärryillä. Mutta Vapriikin nettisivuja tutkiessani huomasin että tapahtuuhan sitä kaikkea kivaa muuallakin, kun jaksaa nähdä hieman vaivaa ja etsiä sitä kivaa.

Siinä missä Hagelstam 2nd School järjestää maksullisen kurssikokonaisuuden taiteesta, muotoilusta ja taidebisneksestä, Vapriikki pitää ilmaisia keskiviikkoluentoja syyskuusta marraskuuhun. Luennoilla käsitellään Terrakotta-armeija ja Kiinan keisarien aarteet näyttelyn hengessä kiinalaista kulttuuria ja aikakausia eri näkökulmista.

Luvassa seuraavanlainen kattaus:

18. 9. FT Minna Valjakka: Ensimmäisten keisarikuntien haasteet ja saavutukset (Qin ja Han)

25.9. Sinologi Pertti Seppälä: Kiinan varhainen kansanusko ja vainajanpalvonta

2.10. FT Minna Valjakka: Kansainväliset vaikutteet ja kulttuurin kukoistus (Tang ja Song)

9.10. FT Minna Valjakka: Ruohoaroilta Eurooppaan: Mongolien vallassa (Yuan)

16.10. FT Minna Valjakka: Jesuiittoja, eunukkeja ja oppineita - kiinalaisen sivistyksen uusi menestyskausi (Ming)

23.10. FT Minna Valjakka: Kolonisaatio, oopium ja viimeisen dynastian kukistuminen (Qing)

30.10. FT Minna Valjakka: Ruudista leijoihin - kiinalaiset keksinnöt

6.11. Dosentti Lauri Paltemaa: Vallankumous ja Maon Kiina

13.11. Dosentti Lauri Paltemaa: Uudistuskausi ja Kiinan nousu

Mielenkiintoni heräsi varsinkin tuota Pertti Seppälän luentoa kohtaan, hän kun sattuu olemaan maamme johtavia Kiinan asiantuntijoita ja kääntäjiä.

Lisätietoa Vapriikin tapahtumasivulta.

Hagelstam 2nd School

Kuva täältä.

Hagelstamista tulee ensimmäiseksi mieleen huutokaupat, mutta nyt nimen alle on lanseerattu myös taidealan koulutusohjelma Hagelstam 2nd School, joka järjestää asiantuntijaluentoja kaikille taiteesta, muotoilusta ja taidebisneksestä kiinnostuneille. Kurssi alkaa torstaina 5.9. ja kestää koko syksyn 12.12. saakka. Ohjelmakokonaisuus on monipuolinen ja istuisin luennoilla jos asuisin lähempänä Helsinkiä. Kurssi on ilmeisesti täyttynyt hyvällä tahdilla, sillä infosivulla voi tiedustella varapaikkoja. Ilokseni huomasin että tämä ei ole vain kertaluontoinen tapahtumasarja vaan jatkoa on tulossa myös keväällä. 

Tapio Wirkkala: Kantarelli (1946). Kuva: Rauno Traskelin. Kuva täältä.

Syksyn ohjelmistosta kiinnostuin erityisesti näistä:

To 12. 9. Taiteen skitsofreniaa: taiteilija ja taidekauppa
- Galleristin ja kuvataiteilijan näkemyksiä taiteen jälleenmyynnistä
Risto Laasimo, Galleria Mondo

To 19. 9. Taiteen attribuointi 
- Taideteosten tutkiminen, tunnistaminen ja provenienssi (tätä olemme käsitelleet myös yliopistolla, mutta aihe jaksaa kiinnostaa)
Intendentti Tuija Peltomaa FM, Hagelstam & Co

To 26. 9. Taiteen hinta
- Taidesijoittaminen
Sami Metsärinta VTM

To 10. 10. Varastettua ja väärennettyä 
- Asiaa taiderikollisuudesta
Konstaapeli Jyrki Seppälä, poliisi

To 24. 10. Elämä taiteen parissa 
- Galleristin ja taiteen keräilijän, mesenaatin ja talouselämän vaikuttajan tarinaa
Antti Piippo, Helsinki Contemporary

To 31. 10. Taiteen brändi
- Pohdimme voiko taidetta brändätä? Miten museo liittyy brändiin vai onko se sellainen itse?
Yhteistyöpäällikkö Saara Suojoki FM, Ateneum

Kuva täältä.

Lisätietoja kurssista ja Hagelstam 2nd Schoolista täältä sekä intendentti Johanna Lindforsilta p. 09 6877 990.

Sadepäivän askarteluja

Lupailin viime viikolla esitellä sadeviikon tuotoksia ja tässäpä niitä tulisi. Tykkään tehdä itse kortteja koska se on nykyisin ainut asia missä saan (ja ehdin) hyödyntää jonkinlaista luovuutta käsillä tekemisen kanssa. Taloyhtiömme on siitä mukava että se kierrättää naistenlehdet ja erilaiset viikko- ja aikakauslehdet, joista saa hyvää askartelumateriaalia. Materiaali toki hieman ohjailee kuvien aiheita ja naistenlehdistä syntyi tällaisia värien ympärille kietoutuneita kollaaseja.

Tällainen leikkaa-liimaa-näpertely on aivan äärimmäisen rentouttavaa ja koukuttavaa.

Tuliaisia ja taivaallisia tuoksuja

Lahjoja on mukava antaa, mutta on niitä myös ihana saada. Ystäväpariskunta oli muistanut minua reissullaan ja sain tuliaiseksi viuhkan, vuohenkarvaisen siveltimen sekä kaksi Bvlgarin Omnia tuoksua.

Bvlgari Omnia Coral ja Omnia Green Jade.

Tuoksuja on äärimmäisen vaikea ostaa toiselle jos ei tiedä tarkkaan mistä toinen pitää. Raikkaat ja vesimäiset tuoksut ovat varma ja turvallinen valinta, mutta omaksi nimikkotuoksuksi on noussut vuosien myötä Burberryn valkokorkkinen The Beat EDT. Kyseinen tuoksu on kevyt ja pehmeä, mutta kukkais-hedelmäinen olemus pitää mielenkiintoa yllä. Kokonaisuuteen on sekoitettu mandariinia, kvitteniä, iiristä ja Ceylon teetä. 

Bvlgaria en ole tätä ennen omistanut vaikka olen näitä kaupassa hypistellytkin (ja juuri tuota Green Jadea). Testailun jälkeen vihreän ennakkosuosikin ohi on kuitenkin kirinyt punainen Omnia Coral. Green Jadessa tuoksuvat mandariinin, valkoisen pionin, päärynänkukan ja jasmiinin lisäksi myski ja pistaasi. Raikkaan ensivaikutelman jälkeen iholleni jää lopulta tuo tumma ja lämmin tuoksu minkä vuoksi tämä sopisi keväisestä olemuksestaan huolimatta syksy/talvituoksuksi. Omnia Coral tuo puolestaan makean ensivaikutelman jälkeen ihollani esille raikkaan ja kevyen kukkaisen olemuksen, joka sopii hyvin (loppu)kesän tunnelmiin. Omnia Coralissa on muun muassa goji-marjaa, granaattiomenaa, lumpeenkukkaa, kiinanruusua, myskiä ja setripuuta. 

Bvlgarit pääsevät muun muassa Burberryn, Salvatore Ferragamon, John Richmondin, Salvador Dalin sekä Biothermin kavereiksi.

Arjen aurinkoa

Täällä sitä ollaan, Savossa remppa-apuna. Blogihiljaisuus johtuu vähäisestä koneella istumisesta, sillä aika hurahtaa hyvin muun muassa tuon 10kk:n kummipojan kanssa. Kuinka voikin kuusihampainen pellavapää olla niin hymyilevä kuin Hangon keksi? Vanhemmat pitäköön varansa, poika kerää vielä ympärilleen melkoisen tyttölauman... Ainakin tämän tädin on saanut hurmattua ihan täysin.

Ikkunapokia on maalailtu jo kertaalleen ja vielä olisi toinen kierros edessä. Minua on siunattu kourallisella käsistään käteviä enoja, jotka osaavat yhtä sun toista. Tämmöiselle "ei-niin-remppaihmiselle" voi luottaa sellaisen homman kuin maalaamisen (ja ehkä lattialaattojen valinnan).

Viikonloppu menee puolestaan ystäviä tapaillessa ja kuulumisia vaihdellessa. Sitä on odotettukin! Kuvissa vielä sitä ihanaa ja lämpöistä aurinkoa josta on saatu nauttia. Ensi viikolla/kotiuduttua olisi tarkoitus esitellä hieman niitä sadepäivinä askarreltuja kortteja.

Valon murteet

Pitkästä aikaa valokuvanäyttely. Galleria Ratamossa on meneillään Valon murteet - Luovan valokuvauksen keskus ry:n jäsennäyttely. Sateinen viikko on pitänyt minut tiukasti sisällä askarrellen ja mökkihöperyyden ehkäisemiseksi torstain kuivana hetkenä oli pakko päästä johonkin näyttelyyn. Valokuvanäyttelyitä tulee katsottua harvakseltaan, sillä kuvataide on edelleen enemmän ominta alaa.

Galleria Ratamo toimii näyttelytilana hyvin ja pidän valoisuuden ja tehdasmaisuuden yhdistämisestä. Ensisilmäyksellä näyttelyn teokset näyttivät tummilta ja synkiltä. Teemana toiminut "valon murteet" oli laittanut kuvaajat tutustumaan valon käsitteeseen, mitä se kenellekin merkitsee ja kuinka sitä voisi ilmaista. Aluksi tuntui etten saanut teoksista kiinni siten kuin olisin halunnut. Mitä pidemmälle etenin sitä enemmän aloin löytää teoksista jotain joka kiinnosti.

Maija Keskinen: Nimeämätön, kromogeeniset värivedokset.

Maija Keskisen Nimeämätön kuvasarja hehkui jumalallista valoa. Kuvissa suihkun alla oleva pellavapäinen lapsi on kuin enkeli ylhäältä säteilevän valon alla. Keskinen oli yhdistänyt valon veteen ja saanut kuvansa hehkumaan. Kokonaisuus olisi kenties jäänyt hieman tylsäksi ilman oikean alakulman otosta, jossa valonsäteiden takaa pilkottaa tummat kasvot ja katse. Rinnastin kuvat hyvään ja pahaan. Suihkuun riisuudutaan, mennään peseytymään, ollaan haavoittuvia ilman suojaavia kerroksia. Vesi puhdistaa, mutta on jokaisesta itsestään kiinni puhdistautuuko liasta henkisesti vai fyysisesti. Tähän olisi sopinut myös sanonta "vesi vanhin voitehista".

Vicki L. Snellman: Slide, pigmenttivedos.

Vicki L. Snellmanin Slide sai viettämään kuvan edessä pidemmän tovin. Kyllä, ensimmäinen ajatus kuvan nähdessä on että siinä on liukumäki, mutta mikä kuvassa sitten koukutti. Ensimmäiseksi kuvittelin että liukumäen pintastruktuuri toi mieleen vedestä nostetun kalastusverkon, mutta mielenkiinto tarttui vastaväreihin, punaiseen ja vihreään. Vihreä. Mistä tuo vihreä heijastus liukumäen pintaan oli tullut? Aloin keskittyä kuvan alareunaan ja kokonaisuus muuttui toisenlaiseksi. Nyt kuva näytti siltä kuin olisi katsonut sateisen ikkunan läpi metsänreunaan, jonka yläpuolella hohti valkoinen taivas. Liukumäki muuttui kolmiulotteisemmaksi ja koko kuva sai syvemmän merkityksen. Tämän selvittäminen piti otteessaan.

Mikko Hietaharju: ETSII-TOIMII-sarja.

Mikko Hietaharju. Yksityiskohta sarjasta ETSII-TOIMII.

Mikko Hietaharjun ETSII-TOIMII-sarja erottui ripustuksen muodollaan muista ja oli kodikkaan näköinen. Sarjaa yhdistivät ihminen, ranta ja vesi. Huomioni kiinnittyi erityisesti keskellä alhaalla olevaan kuvaan, jossa taivas ja vesi oli häivytetty näkymättömiin. Kosteassa hiekassa näkyi vain ihmisten heijastukset ja valo hohti kauniisti rantalomailijoiden vartaloista. Ristiriidan kuvaan tuo keskellä oleva mieshahmo joka erottuu muista pukeutumisellaan. Hänellä on housut ja paksun näköinen takki, kun muut ovat uima-asuissa. Tämä tuo vahvan paikallinen vs. turistit ajatuksen.  Paitsi valo ja henkilöiden vaatteet myös katseiden suunnat tuovat kuvaan mielenkiintoa ja jännitettä. Jokaisen katse eroaa toisesta ja jokaisella on kuvassa oma toimintansa.

(ylhäältä alas) Veikko Havimo: Puutarhasta. Himmee; Puutarhasta. Valo; Puutarhasta. Himmee; pigmenttivedos.

Veikko Havimo: Puutarhasta. Valo, pigmenttivedos.

Veikko Havimon kuvasarja erottui puolestaan väreillä. Synkkien ja mustavalkoisten otosten jälkeen oli virkistävää nähdä värejä. Pidin etenkin herkästä Puutarha. Valo. kuvasta, joka abstraktiudessaan muistutti maalausta. Konstruktivismi yhdistettynä impressiivisen herkkään väritulkintaan. Tämä sai ajatukset niihin aurinkoisiin sunnuntaiaamuihin kun saa nousta auringonpaisteeseen, ei ole kiire mihinkään ja juot aamukahvia yöpaidassa. Tämä on taiteen parhaita puolia, mielikuvat ja tunnelmat jotka saavat hymyilemään. 

Maija Holma: Balladi standardista, 2012, hopeagelatiinivedokset kierrätetyille A4-arkeille.

Maija Holma. Yksityiskohta sarjasta Balladi standardista.

Maija Holma oli valjastanut sarjalleen mielenkiintoisen tekniikan. Balladi standardista oli toteutettu hopeagelatiinivedoksina kierrätetyille A4-arkeille. Katse tutki papereiden tekstejä ja yhdessä kuvassa oli yhdistetty Novgorodin Volkhov hotellin varausviesti tarinaan: "Kun ukonilma oli jatkunut pitkään ja rajusti kumisuttanut ukkosen peltiin kerroit, että sinua tullaan etsimään (---)". Kokonaisuus oli synkkä, tunnelma uhkaava ja pelottava. Valo sijaitsi jossain tavoittamattomissa ikkunoiden ja ristikoiden takana. Ripustuksesta olin iloinen, sillä siinä oli hyödynnetty nurkkaa hienosti; kokonaisuus otti paikan haltuun.

Pekka Suomäki: Parhaaseen heinäntekoaikaan, 1-3, valokuva, lumisadepallo. Alkuperäinen järjestys.

Pekka Suomäki: Parhaaseen heinäntekoaikaan. Kokeilin vaihtoehtoista järjestystä.

Pekka Suomäki erottui ehdottomasti eniten kuvasarjallaan Parhaaseen heinäntekoaikaan. Lumisadepallojen sarja ja kehotus Saa koskea! laittoivat suun hymyyn ja ravistelemaan palloja innokkaasti. Pallojen ravistelu meinasi harhauttaa kokonaisuudesta ja kuvien katsomisesta. Sarjassa oli kuvattu teiden varsilla olevia julisteita, joissa sanotaan "Tehkää parannus" ja "Valitse Jeesus". Keskimmäisessä palossa oli sen sijaan kuvattu revitty juliste. Sarjan nimi ja kuvat eivät yhdistyneet itselleni punaiseksi langaksi, mutta jäi miettimään viitataanko tällä suviseuroihin ja osuuko ne päällekkäin heinäntekoajan kanssa. Palloja ravistamalla sai kuvan peittymään lumisateella, jolloin ravisteli samalla sekä kuvaa että ajatusta. Koska lumisadepalloihin sai koskea, huomasin miettiväni oliko näkemäni sarja siinä järjestyksessä kuin taiteilija oli sen asetellut. Palloja on käynyt ravistelemassa yksi jos toinenkin eikä olisi ihme jos ne olisivat sekoittuneet. Tämän vuoksi halusin kokeilla miltä sarja näyttäisi jos keskimmäisen ja oikean reunan pallot vaihtaisivat paikkaa. Etualalle tuli revityn julisteen sijaan "Valitse Jeesus", jolloin kokonaisuuden luonne muuttui täysin. Pallojen pohjassa oli kuitenkin numerot 1-3 ja jätin ne numerojärjestykseen. Ja siinä järjestyksessä sarja tuntuikin paremmalta (vähemmän ahdistavalta).

Timea Mucsi: Nimetön 1-8, 2012, mustevedokset akryylilevylle.

Timea Mucsi. Yksityiskohta Nimetön-sarjasta.

Timea Mucsin kahdeksanosainen Nimetön sarja leikki valolla ja heijastuksilla. Mucsiin tutustuin opiskelujen kautta ja tiesin että hän tekee taidetta, mutta en tiennyt että hän työskentelee valokuvan parissa. Valoisa sarja kylpee auringonsäteissä ja se koostuu heijastuksista, joita juomalasi ja lasinsirpale heittävät valkoiseen puupintaan. Kokonaisuudesta olisi saanut mielenkiintoisemman karsimalla osan kuvista pois, sillä se tuntui välillä toistavan itseään. Pidin eniten kuvista joissa juuri heijastuksille oli annettu tilaa, jolloin lasit esineinä kadottivat merkityksensä. Kolmanneksi alimmassa kuvassa varjokuvaan näytti heijastuvan kuin leveä valkoinen tie, joka johtaa ylös kohti taustalla häämöttävää vuorenhuippua. Vuorenhuipulla säteilee valonlähde, aurinko tai tulivuorenpurkaus. Viereisen lasinpalasen heijastus näyttää kuin käännetyltä revontulitaivaalta. Mucsin sarja tuntui "omalta", sillä kiinnitän itsekin paljon huomiota juuri varjokuviin ja heijastuksiin.

Valon murteet -näyttely paljastui alun synkkyyden jälkeen värikkääksi kokonaisuudeksi, jossa valoa ja sen sävyjä on tutkittu monesta kulmasta. Toiset tuntuivat itsestään selviltä, toiset liian alleviivaavilta, mutta joukosta löytyi myös valokuvan ja kuvataiteen rajamailla liikkuvia teoksia sekä hymyilyttäviä että koskettavia yksityiskohtia.

Valon murteet Galleria Ratamossa 1. syyskuuta 2013 saakka.