Innostuksen kaksi puolta

Sitä ei innoissaan alkusyksystä kurssivalintoja tehdessä tullut taas ajatelleeksi että luennoilla istuminen käy helposti, mutta esseiden kirjoittaminen on sitten asia erikseen. Mutta kun vaikuttivat niin mielenkiintoisilta... Visuaalinen analyysi, Tutkielmaa tukeva teoria ja Taiteentutkimuksen näkökulmia ja menetelmiä kursseja vetävä Annika Waenerberg ja kursseilla istuvat samat opiskelijat saavat jo välillä pään sekaisin että milläs kurssilla sitä taas istutaankaan. Käsitellyt aiheet saa kivasti pyöräytettyä oman graduaiheen ympärille jota lukemisto tukee, mutta (mahdolliset ohjaavat opettajat sivuuttavat seuraavan kommentin) mitään kirjallista ei ole siirtynyt vielä paperille. Mutta hei, hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty, ja H. Hanka voi ainakin todistaa että graduprojekti on ajatuksen tasolla hyvällä mallilla (aiherajaus tiukentui, materiaalit selvillä, näkökulma hahmotettu ja kirjallisuutta pitäisi tähänkin kovasti lukea).

Näiden lisäksi lupauduin jo alkuvuodesta puhumaan 90-vuotiaan Siilinjärven kirkon taidehistoriasta ja luentotilaisuus olisi (onneksi vasta) joulukuussa. Aihe tulee pitämään sisällään mm. lasimaalauksia ja materiaali lähdekirjallisuuksineen on tiedossa, mutta sama juttu, mitään ei ole vielä paperilla. Suunnitelmissa on hoitaa opiskelujutut ensisijaisesti alta pois ja sen jälkeen paneutua luennon suunnitteluun.

Etäpäivä on pitänyt sisällään lukemista aamuhämärästä lähtien ja välissä ehdin varata pöydän ravintolasta tulevaa luokkakokousta varten. Kymmenen vuotta tuntuu hurahtaneen kuin siivillä ja muutaman luokkalaisen kanssa puhelimessa puhuttuani tuntui että mitään vuosia ei välissä olisi ollutkaan. Toivottavasti kaikki ilmoittautuneet pääsevät paikalle ja sama tunnelma jatkuu ravintolassa :)

Arkisen aherruksen lomassa on hyvä olla välillä rohkea ja kokeilla jotain mitä ei normaalisti tekisi. Minun tapauksessani se oli sienten hyödyntäminen ruuanlaitossa. Koskaan en ole kovin suuri sienten ystävä ollut, mutta maistettuani aikoinaan töissä samettisen pehmeää kanttarellikeittoa täytyi hieman murtaa ennakkokäsityksiä. Kuivatut suppilovahverot päätyivät lopulta jauheliha-sienipiiraaseen tämän ohjeen mukaisesti. Eikä lopputulos ollut hassumpi. Sienimetsään minua ei vielä tämän perusteella kuitenkaan saa.

Aktiivinen päivä vaatii välillä rauhoittumista ja se onnistuu vaikka tällaisen kappaleen avulla:

Viikonloppureissu suuntautuu Tampereen tienoille ja ennakoitavissa on kauneudesta hurmioitumista! Siitä myöhemmin lisää....

Edit: Hyvää nimipäivää iskä ♥