Koiravauva

Lähiaikoina ystäville on tapahtunut paljon hyvää, minkä vuoksi on ihanaa iloita toisten puolesta. 

Yksi näistä ilon aiheista on tämä tiibetinspanielin pentu.

Suloinen ja tervetullut lisä ystäväpiiriin. ♥

Pastellisävyjä taivasta vasten

Kotimatkat kestävät nykyisin tavallista kauemmin kun pitää pysähtyä kuvaamaan kukkaloistoa. Sitä alkaa taas kiinnittää enemmän huomiota ympäristöön ja tuttuihin paikkoihin kun on jotain mitä katsella.

Pyöräillessä kukkivien puiden tuoksu on ihana!

Hymyilyttävä räsymatto

Tässäpä valmis Väinönkadun räsymatto! Matto sai pintaansa kirkkaita raitoja, maton viereen on tuotu sohvia ja iltaisin tunnelmaa valaisee suurikokoinen jalkalamppu. Matolla vastaantulijat hymyilevät toisilleen ja koko projekti näyttää olleen erityisen onnistunut. Vieraille uskalletaan jutella enemmän kun ihastellaan ja ihmetellään kaunista mattoa. 

Mattoprojektin tarkoituksena oli tuoda Jyväskylän kaupunkikuvaan iloa ja sitä se totisesti tuo. Räsymattoteoksen ei ole tarkoitus olla pysyvä, mutta sitä on tarvittaessa helppo paikkailla. Väinönkadun suunnitteilla oleva remontti tuhoaa teoksen tulevaisuudessa, mutta taiteilija Juhani Petäjäniemi suhtautuu asiaan realistisesti. 

"– Kestää, minkä kestää. Kuluuhan se mattokin. Mutta se, mikä säilyy ja siirtyy edelleen, on kulttuuriperintö, Petäjäniemi toteaa."

Tervetuloa Jyväskylään!

Taidetta puoleen hintaan!

Nyt kannattaa suunnata Jyväskylään paitsi ihailemaan pitkää räsymattoa, myös ostamaan taidetta, sillä Galleria Beckerin taidelainaamossa on hurja määrä taidetta puoleen hintaan! Tässä on hyvä lahjavaihtoehto valmistuville, ylioppilaille tai ihan vain omaksi iloksi. Muutamasta kymmenestä eurosta ylöspäin saa seinälleen hyvää mieltä. Samalla voi tutustua Naapurirakkautta-näyttelyyn.

Päivi Hintsanen: vas. Poissa/Absent 4, 2009, ed. 1/5, n. 15x14 cm; oik. Poissa/Absent 13, 2009, ed. 1/5, n. 15x14 cm.

Omalle seinälleni ostin kaksi Päivi Hintsasen Poissa-sarjan teosta. Myynnissä olevat teokset ovat olleet osa 200-osaista installaatiota, jossa ne ovat roikkuneet siimalla katosta klipsikiinnityksellä. Teossarjan kustakin kuvasta on olemassa viisi vedosta, joista kaikista kuvista ensimmäinen vedos ed. 1/5 on kuulunut installaatioon. Nämä vedokset ovat kulkeneet seuraavissa näyttelyissä:

2009 Wanha Woimala, Vaajakoski
2009 Uusi Kipinä, Lahti
2009 Poriginal, Pori
2010 Vinttigalleria, Saarijärvi
2011 Vanha Raatihuoneen galleria, Turku
2011 Galleria Vanha Kappalaisentalo, Porvoo
2013 Galleria Rantakasarmi, Suomenlinna, Helsinki
2014 Galerie Vernon, Praha, Tsekki

Päivi Hintsanen: yksityiskohta teoksesta Poissa/Absent 13.

Kiinnitin ensimmäisenä huomioni teokseen numero 13, koska siinä on kirkkotaiteelle ominainen sädekehä pään ympärillä, ja ajattelin sen kuvittavan kivasti tutkimusalaani. Hintsasen teoslaatikkoa selaillessani vastaan tuli myös teos numero 4, joka pysäytti. Pysähtyminen on taiteen kohdalla aina hyvä juttu. Silloin tulee miettineeksi miksi pysähdyin. Numero 4:ssä viehätti mustalla taustalla oleva runsas kukkakuviointi, joka toi mieleen Alankomaiden 1600-luvun kultakauden kukkamaalaukset. Koska en osannut päättää kumpiko teos olisi kivempi, päätin ottaa molemmat, sillä olisin jälkikäteen kuitenkin harmitellut jos olisin päästänyt toisen käsistäni. Vierekkäin kuvia vertaillessani sain mielleyhtymän hyvästä ja pahasta, naisesta ja miehestä. Nainen on siveellinen "sisar hento valkoinen" sädekehineen ja mies kukkien keskellä keimaileva ja nautinnonhaluinen dandy. Ristiriita joka teki kaksikosta mielenkiintoisen. Kasvottomuus teki henkilöistä anonyymeja, joka säilyttää salaperäisyyden.

Päivi Hintsanen: yksityiskohta teoksesta Poissa/Absent 4.

Hintahulinat jatkuvat kesäkuun ensimmäiseen päivään saakka.

Galleria Becker ja taidelainaamo

Seminaarinkatu 28, 40100 Jyväskylä

Avoinna ti-pe 12-17, la 12-15, su 12-16

Naapurirakkautta

Kirsi Pitkänen on muuttanut Galleria Beckerin näyttelytilat kerrostalohuoneistoksi. Sisään astuessa pääsee rappukäytävään ja ovelle, jossa tulijan vastaanottaa "ystävällinen" asiattomilta pääsy kielletty -kyltti. Nyt olen Asunto Oy Kyttälän reviirillä. Nimi kertoo kaiken. Täällä naapurit kommunikoivat keskenään viestein ja lapuin, kurkistellen ovisilmästä ja huutaen seinien läpi. Toisten asiat tiedetään tai ainakin niihin sotkeudutaan. Rapussa asuu muun muassa sellaiset yksilöt kuin V. Ahtiainen, H. Issukka ja V. Asikka. Talonmiehenä toimii P. Aholainen. Tervetuloa Kyttälään!

Kokonaisuus on hyvin rakennettu, näyttelytilassa tuntee olevansa kuin jonkun myytävässä asunnossa. Eri asia haluaisiko kukaan vapaaehtoisesti muuttaa näin rehellisesti kyttäävään naapurustoon. Näyttelyn huvittavinta antia on lukea erilaisia lappuja ja viestejä, joita naapurit ovat toisilleen lähetelleet. Kaikenlaisesta sitä ihmiset suivaantuvat, vaikka rehellisyyden nimissä on todettava, että kyllä sieltä viesteistä itsensäkin tunnistaa. Voiko elämästä selvitä ilman että naapurit eivät koskaan ärsyttäisi?

Rappukäytävän ilmoitustaululle on jätetty ohjeita, uhkauksia ja kehotuksia.

Pikavalinnoilla voi ottaa yhteyttä 1. talonmieheen, 2. poliisiin, 3. Savon Sanomien Kuumaan linjaan, 4. Seitsemän päivää lehteen tai 5. äitiin.

Puhelimen pikavalintanäppäimen numero 3. nauratti miltei ääneen. Muistan että Kuopiossa asuessa huvittavinta oli lukea juuri Savon Sanomien Kuumaa linjaa, jonne kaupunkilaiset valittivat kuka mistäkin. Toinen hauska osio oli Viikkosavon tekstaripalsta, jonne jotkut kirjoittivat provosoidakseen lukijoita tahallaan. Viestittely saattoi jatkua useamman lehtinumeron verran.

Pitkänen on käsitellyt aihetta huumorilla, mutta myöntää ajattelevansa kyttäämisen kääntöpuolta, yksinäisyyttä. Kerrostaloasuminen on muuttunut yhteisöllisestä yksilöllisemmäksi. Tästä on omiakin kokemuksia. Olen asunut pienessä kerrostalossa, jossa osaa naapureista en nähnyt koskaan. Kaikki halusivat olla omissa oloissaan. En tiennyt asuiko asunnossa mies vai nainen, nuori vai vanha. Talossa ei tapahtunut kyttäämistä, mutta ilmapiiri oli tarttuva. Jos kukaan ei reagoi tervehdykseesi eikä vastaa katseeseen, on turhauttavaa yrittää hymyillä aamuisin. Nykyinen taloyhtiö on isokokoinen ja vaikka tänne voi piiloutua, suurin osa asukkaista on yhteisöllisiä, iloisia ja auttavaisia. Samassa rapussa asuu vieläpä talonmies(nainen), joka hoitaa siivouksen ja kunnossapidon. Talomme yhteisöllisyys johtuu siitä, että suurin osa asukkaista on alkuperäisiä ja keski-ikä 50 paremmalla puolella. Tavatessa hymyillään, tervehditään ja vaihdetaan kuulumisia. Toisten asioista tiedetään, koska asioista keskustellaan ja tietoa jaetaan, mutta varsinaista kyttäämistä en ole havainnut.

Radiosta kuului Pitkäsen esittämän Julistajan haastattelu, jossa keskusteltiin naapureista.

Naapurit H. Issukka ja P. Aholainen.

 Viestejä lähettämällä halutaan pysyä anonyymeina ja kenties pakoilla vastuuta siitä, ettei haluta ottaa omille harteille valittajan titteliä. Hammasta purraan tiettyyn pisteeseen saakka, kunnes napsahtaa se jokin, jonka jälkeen kirjoitetaan tulikivenkatkuinen viesti/uhkaus sen sijaan että mentäisiin kommentoimaan naapurille suoraan kasvotusten. Yksinäiset henkilöt puolestaan saavat elämäänsä sisältöä ja jännitystä seuraamalla naapureitaan ja heidän touhujaan. Surullista, mutta varmasti melko tavallista.

Pöntöltä tuli kiukkuisia kommentteja kun yksityistä tilaa häirittiin.

Pitkänen onnistuu performansseillaan ja näyttelyillään herättelemään ajatuksia yhteiskunnasta ja sen tilasta. Usein huumorin taakse piilotetaan syvällinen ja pistävä totuus, joka saa ajattelemaan myös omia käytös- ja ajattelumalleja. Eikö taide ole hyvää juuri silloin, jos se saa aikaan muutosta ja reaktioita?

Kirsi Pitkäsen Naapurirakkautta koettavana Galleria Beckerissä 4. kesäkuuta 2014 saakka.

Pitkäsen näyttelyä on sivunnut myös Jalkasin-blogi.

120-metrinen räsymatto

Taiteilija Juhani Petäjäniemi on ideoinut Jyväskylän Väinönkadulle uuden ilmeen. Katuosuudelle, välille Kauppakatu - Hannikaisenkatu, maalataan 120-metrinen värikäs räsymatto.

"-Matkakeskuksen edestä Väinönkadulle avautuva näkymä tuntui tarvitsevan jotain, joka toivottaa matkailijat tai kotiin palaavat tervetulleiksi. Räsymatto ohjaa saapujat kohti olohuonettamme eli kävelykatua. Ideana se sopii myös lähestyvien Asuntomessujen teemoihin, kertoo hankejohtaja Anne Sandelin kaupunkirakennepalveluista."

Aamupäivällä maalaajat olivat jo raidoittamassa mattoa. Osa mittasi ja osa maalasi leveämpiä, osa kapeampia raitoja. Odotan innolla millainen tästä loppujen lopuksi tulee. Mattoprojekti ehti kerätä jo paljon uteliaita ja hymyileviä katsojia.

Kiitos Juhani Petäjäniemi ja Jyväskylän kaupunki kaupunkikuvan piristämisestä! ♥