Late Nights - valoa pimeään

Jyväskylän museoiden Late Nights järjestettiin Suomen käsityön museossa teemalla dekoilu. Tapahtuma on osa Nuoret museoon –hanketta, jonka tarkoituksena on auttaa näkemään museo aktiivisena vierailukohteena, jolla on tarjottavanaan muutakin kuin näyttelyitä sekä aktivoida nuoria ja nuoria aikuisia järjestämään omia tapahtumiaan museoissa. Ilmaiset Late Nights -illat pitävät museot auki klo 22 saakka, jolloin projektin tiimoilta järjestetään säännöllisesti esimerkiksi Low budget-työpajoja vaihtuvilla teemoilla.

Nuori, nuori aikuinen tai vähän vanhempi aikuinen, kaikki olivat tervetulleita dekoiluiltaan kässämuseolle. Yläkerran Pajassa pääsi tuunaamaan tuikkuja pientä korvausta vastaan. Nuoria virtasi tasaisella tahdilla työpajaan ja he lähtivät tuikkukipot käsissään takaisin illan hämärään. Kävin kurkkaamassa menoa ja tungosta oli: sormet kieputtivat metallilankaa ja maaleja ja koristeita oli pöydät täynnä. 

Jätin työpajan väliin ja siirryin alakertaan kuuntelemaan Heidi Lehdon (Sisustuskärpänen) luentoa. Samaan aikaan vietettiin kaupungilla Valon kaupunki -tapahtumaa, joten oli kiva huomata, että Heidi oli linkittänyt luentonsa teemaan sopivaksi: valaisinten hyödyntäminen sisustuksessa.

Kiinnitysjalkansa menettänyt retrovalaisin sai vielä uuden elämän, kun sen naulasi kiinni vanhaan kaappiin. Näin iloisen punainen retrovalo toimitti tauluvalaisimen virkaa. Kuva: Sisustuskärpänen.

Lasten Barbie-hevoset saivat uuden elämän äidin muuttaessa eläimet kynttilänjaloiksi. Kuva: Sisustuskärpänen.

Pimeneviin iltoihin/päiviin saa vanhasta patjanrungosta valaisimen, kun ripustaa siihen valosarjan. Kuva: Sisustuskärpänen.

Ulos saa valoa pitkälle syksyyn/talveen, kun valaisee pihapöydän valoverkolla. Kuva: Sisustuskärpänen.

Tähtitaivaan saa luotua oman huoneen kattoon nostamalla peilipallon esimerkiksi kaapin päälle ja kohdistamalla siihen spottivalon. Kuva: Sisustuskärpänen.

Heidi tuli Sisustuskärpänen blogissaan tunnetuksi kekseliäistä sisustusratkaisuista muun muassa kierrätysmateriaaleja hyödyntäen ja se kekseliäisyys näkyy hänen tilavisualistin työssään edelleen. Hän rohkaisee kokeilemaan ja olemaan innovatiivinen, sillä sisustamista ei Heidin mukaan pitäisi ottaa turhan vakavasti. Jos ei uskalla kokeilla, harvoin löytää mitään todella hienoja oivalluksiakaan, jos aina liikkuu vain sillä turvallisella alueella.

Illan viimeisenä esiityjänä oli Anne Martin Duo, joka soitti hämärään iltaan sopivia coverkappaleita: Puhu äänellä jonka kuulen, Säännöt rakkaudelle, Matkustaja, Bonfire Heart, Someone like you, The Scientist... 

Tapahtuman väliajoilla ehti käydä naapurimuseossa, jonka aula toimi paitsi Valokahvilana myös Valon kaupunki -tapahtuman infopisteenä.

Yksityiskohta Kimmo Schroderuksen teoksesta Pendejo, 2015. Taustalla Kimmo Schroderuksen Irrumatori, 2015, ruostumaton teräs.

Taidemuseon näyttelytilat oli varattu Matkalla maan keskipisteeseen kokonaisuudelle, jossa esitellään keskisuomalaista nykytaidetta. Valoa tavalla tai toisella mukana näissäkin.

Tiina Pyykkinen: Hiljaisuudella on pitkät varjot, 2015.

Yksi Valon kaupungin kohteista sijaitsi taidemuseon toisessa kerroksessa. Tiina Pyykkisen valoinstallaatio Hiljaisuudella on pitkät varjot oli kuution muotoinen huone täynnä mustia huonekaluja ja esineitä. Tilateos oli kuin ylivalotettu valokuva, jossa esineet kuin leijuivat valkoisessa tilassa ilman varjoja. Jäin miettimään miksi teoksen nimessä on pitkät varjot, kun niitä ei teoksessa itsessään näkynyt...

Jim Bachorin Tasa-arvo: Angry Bird = lintu mosaiikkiteos peittyi Valio-myrskyn pyörittelemien lehtikasojen alle.

Patrik Qvist oli valloittanut Kirkkopuiston mainoskaapit valokuvateoksilleen.

Seuraavat Late Nights -illat järjestetään perjantaina 30.10.2015 Keski-Suomen museossa ja perjantaina 20.11.2015 Jyväskylän taidemuseossa.

Tuli hännän alla

Aiemmassa arkipäivityksessä kerroin gradun olevan ohjaajalla luettavana ja nyt on palaverikin tekstin pohjalta pidetty. Hyvältä näyttää muuten, mutta ajankohtaisia kulttuurikonteksteja tulee vielä kirjoittaa lisää tekstin syventämiseksi. Itse tutkimustuloksissa ja sen kulussa ei ollut huomautettavaa. Ainut miinus tuli lähdeluettelosta, joka tulisi tehdä virallisesti RefWorksillä, joten minut patistettiin muistelemaan sen hyödyntämistä käytännössä parin tunnin intensiivikurssille. Kinasteltiin ohjaajan kanssa myös hieman valokuvaajien oikeuksista, kun hidastin toimintaani kuulema ihan turhaan lupia kyselemällä. Netistä löytyviä kuvia saa hyödyntää opinnäytetyössä lupia kyselemättä, kun muistaa asianmukaiset viittaukset ja tutkimuskäytännöt. (Tekijänoikeuslaki 404/1961 25 §:n 1 momentti.) Aiemmin ei ole ollut tätä ongelmaa, kun olen käyttänyt vain omia kuviani. Olen silti sitä mieltä, että lupien kyseleminen on hyvän netiketin mukaista. Piste. (Heikki, jos luet näitä rivejä, aiheesta ei enää keskustella. :P )

Niin, ja sain kuulla myös sen, että gradu ei ole enää (1.8.2015 lähtien) pro gradu -tutkimus vaan maisterin tutkielma. Minä aion kyllä kirjoittaa (puheessa) tutkimukseni graduna loppuun saakka, kun sillä nimellä olen sen aloittanutkin. Gradu on paljon nopeampi ja helpompi lausua kuin maisterin tutkielma. Miten se muokkautuu arkikäytössä, matuksi?

Kiirettä on pitänyt sekä opintojen että blogin puolella siinä määrin, etten ole ehtinyt päivittää uutta kalenteriani ajan tasalle. Tämä johti sitten keskiviikkona tilanteeseen, jossa luulin viettäväni ihanan hidasta aamua ennen iltapäivän joogatuntia. Meillä oli edellisen yön ollut kyläilemässä harvoin nähty Sveitsin-vieras, jonka tuliaisena tuomia lahjasuklaita mutustelin onnellisena, kunnes puhelin soi ja ystäväni tiedusteli, että olenkohan mahdollisesti tulossa sinne RefWorks-infoon, joka alkaisi niin kuin näillä minuuteilla... *kirosana* Olin unohtanut totaalisesti, että ensimmäinen infopäivä oli jo keskiviikkona. Siinä sitten paniikissa ja puolipukeissa vedän vaatteita päälleni, kampaan hiukset, harjaan hampaita, pakkaan joogakamoja iltapäivän tunnille ja huutelen samalla K:lle, että heittelee mukaan jääkaapista hedelmiä eväiksi. Otin varmuuden vuoksi läppärinkin mukaan, mikäli luokassa ei olisi ollut tarpeeksi koneita. Ihmeisiin sitä ihminen näköjään pystyy, sillä en myöhästynyt tunnilta kuin 15 minuuttia. Piti tosin istumaan ennätettyä tarkistaakseni kysyä, ettei naamaani ollut jäänyt hammastahnaa... Ei ollut.

Kun syke oli tasaantunut pikapyöräilystä ja infomäärän sisäistämisestä ehdin käydä syömässäkin ennen joogatuntia. Sähköpostiin oli ilmestynyt kuvapyyntö eräältä seurakunta- ja aikakauslehdeltä, jonne sain myytyä yhden kuvan. Tämäkään homma ei mennyt ihan kuin Strömsössä, sillä kuva piti lähettää pikaisella aikataululla. Sanoin lähettäväni kuvan ennen alkuiltaa, kunhan pääsen oman tietokoneeni äärelle. Tajusin vasta joogatunnin jälkeen kotiin pyöräillessäni, että minulla oli ollut se oma kone mukanani koko päivän! Noh, kuva ehti deadlineen mennessä perille ja hyvä niin. 

Kaiken lisäksi joogatunti tuntui ensimmäistä kertaa todella raskaalta, vaikka samoja liikkeitä oli tehty useammalla tunnilla. Käsistä oli kadonnut vähäisetkin voimat ennen ensimmäistäkään alaspäin katsovaa koiraa. Ei siis ollut maailman rentouttavin päivä, mutta onneksi sää oli aurinkoinen ja kotona odotti ne lahjasuklaat.

Kuvituksena viikonlopun kunniaksi mieltä rauhoittavia tunnelmia alkusyksyn usvaisista aamuista.

Kurkkaa kotiin

*Yhteistyössä Jyväskylän Vuokra-asunnot Oy

Viime lauantaina oli jälleen vähän erilainen iltapäivä, sillä JVA kutsui JKL-bloggaajia tutustumaan uudenlaiseen vuokra-asumiseen. Minulla ei henkilökohtaisesti ole minkäänlaista kosketuspohjaa minkään kaupungin vuokra-asuntoihin, sillä olen vain sattumalta aina asunut yksityisiltä henkilöiltä vuokratuissa asunnoissa. 

Kypärätie 27 A.

Kurkkaa kotiin -tapahtuma on toteutettu yhteistyössä improvisaatioteatteri JOO!:n, Viherlandian, SPR:n ja Kodin Ykkösen kanssa. Meillä oli siis mahdollisuus tutustua kahteen JVA:n vuokra-asuntoon: 1940-luvulla rakennettuun pienkerrostaloon sekä vastavalmistuneeseen 12-kerroksisen talon ylimmän kerroksen asuntoon. Sisustukset oli toteuttanut Heidi Lehto, joka tunnetaan myös Sisustuskärpäsenä.

Joo! -teatteri oli järjestänyt asuntoihin asukkaat ja vaikka tiesin heidät näyttelijöiksi, oli aluksi hieman jännittynyt tunnelma. Kyllähän se nyt vähän ahdistaa mennä kurkistelemaan toisten koteihin, jos asukkaat ovat itse paikalla...

Rauha Varma vaihtaa kuulumisia ystävättärensä kanssa.

Ensimmäisessä kohteessa Kypärätiellä soitimme ovikelloa ja oven avasi vanhempi rouva Rauha Varma. Hän oli jäänyt leskeksi, joten koti oli sisustettu naisellisen mummolahenkisesti modernilla twistillä. Rauha ei suostunut paljastamaan käykö asunnossa miesvieraita, mutta hymystä päätellen jotain sutinaa taisi olla.

Vaikka asunto sijaitsi ensimmäisessä kerroksessa maisemat olivat rauhalliset (Rauhamaiset?). Jotenkin tuo luonnon välitön läsnäolo ikkunan takana sopi juuri tähän asuntoon. Samanlaista koivikkoa ja mattotelinettä voisin kuvitella samaan aikaan rakennettujen rintamamiestalojen pihamaille.

Rauha ystävineen lähti illanviettoon ja vaihtoi vaaleanpunaiset Reinot korkeampiin korkoihin. Ihan kokonaan hän ei kuitenkaan tossuista voinut luopua, sillä teatterissa saattaisi tulla kylmä. Niinpä Reinot sujahtivat mukaan olkalaukkuun.

Letkutie 1 A.

Asuntokierros jatkui elokuussa 2015 Letkutielle valmistuneen talon huipulle. Soitimme jälleen ovikelloa ja oven avasi opiskelijapariskunta Alku ja Unelma. Tunnelma oli totaalisen toisenlainen kuin Kypärätiellä. Täällä oli voimakkaita tehostevärejä, rouheaa betoniharkkoa ja kekseliäitä ripustusratkaisuja. Värejä rauhoitettiin harmaan ja mustan kontrastilla, samalla kun raskas betoni sai kaverikseen valoa heijastavaa lasipintaa.

Unelma ja Alku.

Ylimmässä kerroksessa ei ollut huolta ikkunan takaa tuijottelevista naapureista tai ohikulkijoista. Kattojen yllä sai nauttia parvekkeen tuomasta lisähuoneesta täydessä rauhassa.

Sisustusinspiraatoiden lomassa saimme kuulla myös JVA:n Pisteet kotiin -asukasetujärjestelmästä, joka on otettu käyttöön vuonna 2009. Tämä tarkoittaa siis sitä, että JVA palkitsee asukkaitaan pitkäaikaisesta asumisesta ja asukasaktiivisuudesta. Pisteitä kertyy, kun maksaa vuokran ajallaan ja osallistuu esimerkiksi asukastoimikunnan toimintaan. Kerätyillä pisteillä on mahdollista hankkia asumisen tasoa kohottavia hyödykkeitä, kuten tehdä esimerkiksi omatoimista tai JVA:n tarjoamaa pintaremonttia, vaihtaa laminaattilattiaa, lattialistoja, kaappien ovia, wc:n tai kylpyhuoneen allaskaappeja, verhoilla huonekaluja, hankkia sälekaihtimet, keraamisen lieden tai hyödyntää siivouspalveluja. Käsi ylös kuka tiesi tällaisesta vuokra-asumistoiminnasta? En minä ainakaan... 

Affettati Misti = Salamia, parmankinkkua, paahdettua San Marzano -tomaattia, oliivia, artisokkaa ja hillottua viikunaa.

Iltapäivän päätteeksi pääsimme illallistamaan Trattoria Aukiolle Lutakkoon ja nauttimaan Menù della Casasta.

Trota = Paistettua taimenta, rapurisottoa ja kasviksia.

Brûlée Frangelico = Pähkinäinen crème brûlée.

Mukana tapahtumassa olivat: Ave Katriina, Hannamaria, Murulit, Tunne tilat, Valkoisen vuoren rinteillä sekä Ideavuosta Lari Kemiläinen.

Kaikille avoimiin Kurkkaa kotiin -tapahtumiin pääsee osallistumaan:

Sunnuntaina 4.10. klo 12-13.30 Kypärätie 27 A
Sunnuntaina 4.10. klo 14-15.30 Letkutie 1 A

Sunnuntaina 11.10 klo 12-13.30 Kypärätie 27 A
Sunnuntaina 11.10. klo 14-16.30 Letkutie 1 A

Kierrätys- ja kirppisintoilijana omaksi lempparikseni nousi Rauhan koti Kypärätiellä. 

Kiitos JVA ja blogikollegat kivasta päivästä!

Dekoilu on pop

Jälleen olisi mahdollisuus kokea museoelämyksiä ilta-aikaan ja vieläpä ilmaiseksi! Jyväskylän museoiden luotsaama Late Nights -tapahtuma järjestetään huomenna perjantaina 2.10.2015 Suomen käsityön museossa. Teemana on tällä kertaa dekoilu ja tarkempi ohjelma näyttää sisällöltään tältä:

"Late Nights -osuu yksiin Jyväskylän kaupungin Valon viikon kanssa ja teemaan sopivasti pajassa (klo 18 alkaen) tehdään illan aikana tuikkulyhty pieneksi pilkkeeksi pimenevään vuoteen. Sisustuskärpäsen tilavisualisti Heidi Lehto jakaa luennollaan (klo 18.30) onnistuneimpia sisustusideoitaan tee se itse-sisustajalle. Tarjolla ei ole pelkkää knoppitietoa vaan isoja ideoita vakaalla kouralla ja pienellä rahalla. Heidi Lehto aloitti uransa sisustusbloggaajana, mutta ennen pitkää blogista kehittyi kokonainen yritys. Lehto bloggaa edelleen ja erityisen lähellä sydäntä on kierrätysmateriaalit. 

Illan musiikillisesta puolesta vastaa Anne Martin duo (klo 20.30), joka tarjoilee laajan kattauksen niin suomalaista kuin ulkomaalaistakin musiikkia rock-, pop- ja bluesvivahtein. Tarjolla on myös pientä syötävää kahvila Kultavatkaimessa, hyvin kohtuullista korvausta vastaan." 

 

Ennustettua Valio-myrskyä voi siis paeta mukavampiin tunnelmiin. ;)

Perhosia ja papukaijoja

Joensuun retki päättyi Botaniaan. I-HA-NA paikka! En ollut koskaan aiemmin täällä käynyt, joten en ollut ihan varma mitä odottaa. Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa vierailin maaliskuussa 2014, mutta Joensuu päihitti Helsingin kyllä ihan 6-0. Kohta näette miksi.

Botaniassa yhdistyy kasvitieteellinen puutarha sekä trooppinen perhospuutarha. Noin 600 lajin kokoelmakasvihuoneissa on edustettuna neljä eri suurilmastoa: tropiikki, subtropiikin kesä- ja talvisadealueet sekä aavikko. 

Kultatöyhtökakadutyttö Juuso.

Kierros alkaa tropiikista, jossa kukkien ja kasvien lisäksi saa tervehtiä kolmea siivekästä kaveria: kultatöyhtökakadu Juusoa sekä kultaposkiamatsoni Ilmaria ja kultaotsa-amatsoni Lassea. Nimistään huolimatta Juuso ja Lasse ovat naaraita. Botanian todellinen julkkis on Juuso, joka huikkailee kävijöille tervehdyksiä jos hänestä siltä tuntuu. Me saimme kuulla pari sanaa ja vislauksia. Oppaan mukaan Juuso pitää enemmän miehistä kuin naisista ja työntekijöistä osa on päässyt neidin sisäpiiriin. Juuso on iältään 25-vuotias mikä tuntui hurjalta, mutta vielä enemmän yllätti tieto, että yksilöt voivat elää jopa yli 70-vuotiaiksi jos niillä ei ole luontaisia saalistajia. Lintuhan on miltei kilpikonna!

Kultaposkiamatsoni Ilmari.

Ilmarille ja tämän puolisolle oli tullut parisuhderiitaa, joten ne oli sijoitettuna eri häkkeihin. Linnut ovat tulleet Botaniaan yksityiskodeista, kun omistajat ovat halunneet/joutuneet niistä luopumaan. Kaverukset saavat aamuisin lentää tropiikissa vapaasti. 

Tällaiset sisäpuutarhat ovat hyvän mielen paikkoja. Kasveista ei välttämättä tarvitse tietää etukäteen mitään, kun tulee vain tunnelmoimaan kasvien luomaa kokonaisuutta, niiden elinympäristöä, tuoksuja ja värejä. Uskalsimme koskettaa yhtä kasvia, kun sen kerrottiin kosketuksesta sulkevan avoimet lehtensä. Tuntui jännältä, että kasvi oli niin elävä.

Vielä lintukavereita kivempia olivat mielestäni perhospuutarhan asukit. Kotimaan päiväperhosiin verrattuna nämä olivat "kesympiä" ja uskalsivat olla kuvattavana pidempiä aikoja lähtemättä lentoon. Askeliaan ja liikkumistaan sai varoa, sillä niitä tuntui olevan joka puolella. Osa lepuutti siipiään lattialla, joten ei riittänyt se että varoi huitomasta kasveja, piti tarkkailla myös jalkojaan.

Heliconius charitonia - Seeprakaposiipi.

Perhoset tulevat Botaniaan koteloina Englannista (Stratford-Upon-Avon Butterfly Farm), joista aikuiset perhoset kuoriutuvat. Ne lentelevät vapaasti, ruokailevat mm. kukilla ja kirvojen mesikasteella. Perhoset myös munivat sopiville ravintokasveille, joihin toukat lopulta koteloituvat. Uusi perhossukupolvi lähtee lentoon yleensä muutaman viikon kuluttua. Botaniassa voi siis nähdä kaikki perhosen kehitysvaiheet.

Anartia amathea - Punanauhakapteeni.

Papilio polytes - Ketjuritarikoiras.

Papilio polytes - Ketjuritarinaaras.

Caligo memnon - Kultapöllökäs.

Muut perhoset eivät olleet pelottavia, mutta lehdelle munimaan istunut pöllökäs teki poikkeuksen. Suurikokoinen perhonen, joka tuijotti siipikuvioillaan.... Mikäli tuo olisi tuosta lehahtanut yhtäkkiä lentoon, olisin joutunut ehkä kiljahtamaan. Ihmetyttää kuinka luonto on keksinyt antaa perhoselle pöllön silmät. Muutenkin tuo hyönteisten/eläinten suojaväri/pelottelukuvio on jännä ilmiö.

Heliconius hecale - Kirjokaposiipi.

Perhosia, hyönteisiä, skorpioneja ja sirkkoja sai katsella kokoushuoneessa olevissa kokoelmavitriineissä. Onneksi Suomessa ei ole luonnonvaraisena sen kokoisia ötököitä.... :S

Ihmeköynnöksestäkin opin uutta: varsinaiset kukat ovat punaisten lehtien keskelle syntyvät valkoiset kukinnot. Aniliininpunaiset lehdet eivät siis ole kukkia, vaikka näyttävimmät osat kasvissa ovatkin.

Botanian kasvimaailma ulottuu myös rakennuksen ulkopuolella olevaan puutarhaan, jossa kukki vielä yllättävän paljon kaikenlaista.

Botanian kahvion yhteydessä on myös pieni myymälä, josta toin mukanani oman Juuson. Olin ihan häkeltynyt miten kiva paikka Botania on! Kokemukseen vaikuttivat myös hyvä seura ja kaunis sää. Terveiset myös työvuorossa olleelle oppaalle! Ensivaikutelma paikassa kuin paikassa on tärkeä ja täällä se onnistui. Joensuusta jäi hyvä fiilis ja Botaniaan tahdon toistekin. Mikäli olisin aikoinani opetellut biologiaa vähän ahkerammin, voisin kuvitella työskenteleväni taidemuseokentän lisäksi kasvi/luonnontieteellisissä museoissa.

Botanian perhosia ja papukaijoja pääsee moikkaamaan ympäri vuoden.