Kävipä niin, että iskin kirpparilla silmäni koboltinsiniseen maljakkoon. Väri, joka on jo pitkään vetänyt puoleensa kuin hunaja mehiläistä. Kultaiset koristeraidat ja maalattuja, tyyliteltyjä kukkaoksia. Sopivasti mummola, sopivasti kreikkalaisvivahteinen.
Kurkkasin pohjaan ja yllätyksekseni siellä luki "
Savitorppa Finland". Luulin ensinäkemältä venäläiseksi. En ollut aiemmin kuullut Savitorpasta, mutta nappasin maljakon mukaani nyt vielä iloisemmin mielin. Lähtöhinta oli 10 euroa, mutta pöydässä oli loppuunmyynti -50%, joten maksoin siitä lopulta vitosen.
Kotona googlailin yritystä ja selvisi, että Savitorppa oli nurmijärveläinen keramiikkapaja. Saul Nordqvist (1911-2003) ja Holger Granbäck (1927-1985) perustivat Ateljee Nordqvist -keramiikkapajan Klaukkalaan vuonna 1951, mutta vuodesta 1967 se tunnettiin nimellä Savitorppa.
Savitorppa muodostui taiteilijakodiksi, jossa omistajakaksikon lisäksi asuivat myös muut keramiikkapajan työntekijät. Ensimmäisistä keramiikkaesineistä useat tuhoutuivat, sillä tekijöillä ei ollut vielä tarpeeksi kokemusta materiaalista. Saul Nordqvist aloitti nimittäin uransa ostamalla ensin valmiita esineitä Arabiasta ja koristelemalla ne itse. Laulajan urasta haaveillut Holger Granbäck tarvitsi rahaa ja suostui Nordqvistin yhtiökumppaniksi. Saul Nordqvistin sisar hoiti tuotteiden markkinoinnin. Yrityksen laajennuttua omistajakaksikko saattoi itse keskittyä koristeluun, muiden työntekijöiden hoitaessa dreijauksen.
Savitorpan erikoisuutena olivat Holger Granbäckin mustakeramiikkatyöt sekä hänen vahingossa keksimänsä
kullanhohtoinen lasitus. Koboltinsiniset ja hedelmäkuvioin koristellut keramiikka-astiat ovat myös tyypillistä Savitorppaa. Vuosien mittaan kokemus ja taito kehittyivät ja Savitorppa niitti tuotteillaan mainetta myös ulkomailla. Keramiikkaa levisi muun muassa arvovaltaisten vieraiden edustustiloihin ympäri maailmaa. Savitorpan kukoistuskausi loppui Holger Granbäckin kuolemaan vuonna 1985. Toiminta loppui seuraavana vuonna kokonaan, koska Nordqvist kaipasi jo eläkepäiviä.
Vuonna 1996 Savitorppa avattiin uudelleen kymmenen vuoden tauon jälkeen Saul Nordqvistin ollessa 85-vuotias. Taustatukena olivat Kauko Forsvik ja Erkki Stenius, jotka tekivät tuotteita alihankintana Savitorpalle. Toiminta ei kuitenkaan päässyt entiseen kukoistukseensa. Vaikka toiminimi on yhä olemassa, ei Savitorpan tuotteita sellaisena kuin ne aikoinaan tunnettiin enää valmisteta.
Maljakkoni pohjassa ovat nimikirjaimet GH, mutta en usko niiden viittaavan Holger Granbäckiin vaan tanskalaissyntyiseen Garizim Hanseniin (1921-2005), joka myös työskenteli keramiikkapajassa.
Yhtä paljon kuin hämmästyin kirpparilöytöni olevan kotimainen, hämmästyin tiedosta,
että Indiana Jones ja viimeinen ristiretki-elokuvassa (1989) näkyvä Graalin malja on Savitorpan valmistama. Kommenttiboxiin tuli Savitorpan dreijaajalta Kauko Forsvikilta tieto, että elokuvan malja ei ole Savitorpan tuotantoa vaan kopio! Kultalasitus tehtiin kuulema siten, että lasituksen päälle laitettiin 18 karaatin kultaus, joka patinoitui poltossa.
 |
| Indiana Jones ja viimeinen ristiretki. Kuva täältä. |
 |
| Indiana Jones ja viimeinen ristiretki. Kuva täältä. |
Tämän tiedon jakamisen jälkeen kotoa tuli kommentti, että saan seuraavaksi alkaa metsästää kirppareilta Graalin maljaa.... Melko korkeissa summissa näyttävät kaikki Savitorpan kultalasituksen saaneet esineet olevan, joten en ihan heti usko tekeväni kovin hyviä löytöjä. Saati löytäväni sitä Graalin maljaa. ;)
Vai ei teiltä sattuisi kaapistanne löytymään?
