Lappeenrannan kirpputorit

Hiekkalinnan jälkeen siirryttiin satamatorille maistelemaan vetyjä, jonka jälkeen ryhmämme hajaantui. Minulla oli tiedossa pieni kirpparikierros, joka sitten venähti useamman tunnin taipaleeksi. Kierrokselle mahtuivat seuraavat kirpputorit:

Kirpputori Vilma's Second Hand, Ratakatu 33. Todella positiivinen ensivaikutelma. Avara ja suurikokoinen (yli 200 paikkaa) itsepalvelukirpputori, jossa myös pienimuotoinen kahvila ja vintagenurkkaus Vilma's Vintage shop. Mukavan kokoiset hyllyvälit, jotta lastenvaunujenkin kanssa kiertely onnistuu. Hintataso vaikutti normaalilta kirpparihinnoittelulta, tosin huomasin että eteläkarjalaiset ja keskisuomalaiset hinnoittelevat tuotteitaan melko eri tavoin. Esimerkkinä keinutuoleissa käytettävät vanhat tekstiilimatot. Täällä niistä pyydettiin lähemmäs 20 euroa, kun Jyväskylässä saa samanlaisia muutamalla eurolla.

Kontti (SPR-kirpputori), Kauppakatu 61. Suurikokoinen, perinteisellä SPR-idealla toimiva kierrätystavaratalo. Hintataso kohtuullinen, mutta kotimaisen lasin arvo tunnuttiin tietävän täälläkin. Mielestäni täällä oli kuitenkin vaatevalikoima monipuolisempi ja nykyaikaisempi kuin esim. Jyväskylän Ahjokadun SPR-kirpparilla. Vaunuilla kulkeminen onnistuu, eri osastot ovat sopivan väljiä.

Eurokirppis, Lentäjäntie 17-19. Tämäkin on suht isokokoinen itsepalvelukirppari, mutta tavaran laatu ja kunto vaihtelivat paljon. Laadukasta kotimaista lasia ja astioita ok-hintaan, mutta huonokuntoisista tavaroista pyydettiin joissain tapauksissa liikaa. Lisäksi en pidä kirpputoreista, joissa myyntipöytien pohjakaava on sellainen, että käytävien molemmilla puolilla on sellaisia "koppeja". Olen selkeiden ja suorien käytävien ystävä. Näissä koppi-tapauksissa tulee ahdas tunnelma, jos samaa pöytää aikoo tonkia jonkun toisen kanssa yhtä aikaa. Ymmärrän toki, että tilat ovat rajalliset ja sanelevat myyntipöytien hyödyntämisen muodon. Ei paras mahdollinen paikka lastenvaunuilla kiertelyyn. Vaikuttaa kuitenkin sellaiselta paikalta, josta voi tehdä erittäin hyviäkin löytöjä, sillä pöydissä oli kivasti erilaista tavaraa.

Suomi-kirppis, Lentäjäntie 17-19. Aivan Eurokirppiksen vieressä sijaitsee toinen itsepalvelukirpputori, Suomi-kirppis. Isokokoinen, tarpeeksi leveillä (ja suorilla) käytävillä varustettu tila, jonne mahtuu hyvin lastenvaunujenkin kanssa. Täällä miinuspuolena oli liika halpiskrääsä ja hyllyjen tyhjyys (joka tosin saattoi johtua myyjien kesälomailusta). Ei tuntunut yhtä "aarteiden etsimiseltä" kuin Euro-kirppis, mutta selkeydessään vetoaa itseeni enemmän kuin edellä mainittu.

Tässä tapauksessa vierekkäiset kirpparit ovat plussa, koska ilmaista parkkitilaa on paljon ja samalla kertaa saa kierrettyä kahdella kirpparilla. 

Omaksi suosikikseni nousi näistä neljästä ehdottomasti Vilma's Second Hand, vaikka kaikissa oli oikealla tavalla hyvää kirpparitunnelmaa. Suomi-kirppistä lukuun ottamatta kaikista tarttui mukaan jotain pientä. Tosin mukana olleelle kirppisseuralaiselle se mieleinen ostos löytyi juuri Suomi-kirppikseltä.

Kuulisin paikallisilta, tai Lappeenrantaa muuten tuntevilta, 

mielelläni kommentteja ja mahdollisia lisävinkkejä kaupungin kirpparitarjontaan. 

Nyt kannattaa käydä kurkkaamassa myös päivitetty listaus Jyväskylän kirppareista. 

Hiekkalinna Heroes

Lappeenrannassa on jo perinteeksi muodostunut hiekkalinnatapahtuma, jossa sataman rantaan on kohonnut jo 12:tta kertaa erilaisia hiekkaveistoksia. Tänä vuonna teemana ovat erilaiset sankarit: mm. sarjakuva- ja elokuvasankarit, urheilutähdet sekä tosi elämän sankarit kuten äiti.

Pelisankari - pelaava tyttö. Pelimaailmassa hahmojen ohjaaja on sankari. Taiteilijoiden näkemyksessä pienellä tytöllä on hallinnassaan useat pelisankarit: Super Mario, Donkey Kong, Pac-Man, Link (pelisarjasta Zelda) ja Mega Man.

Tiedemies - tosi elämän sankari.

Nyrkkeilijä - urheilusankari. Teoksessa yhdistyy nyrkkeilijä ja elokuvasankari. Ivan Drago oli elokuvassa Rocky 4 esiintynyt neuvostoliittolainen nyrkkeilijä. Rocky 4 on kaupallisesti menestynein urheiluaiheinen elokuva.

Jokeri.

Teräsmies.

Möykky (Thing).

Dr. Octopus, Kissanainen, Predator.

Pelastaja - tosi elämän sankari.

Sankarit voi nähdä Lappeenrannassa 30.elokuuta 2015 saakka. Vapaa pääsy.

Kesän 2013 Kalevala-teemaista hiekkalinnaa voi muistella täällä.

Kuivaketveleen linnavuori

Lappeenrantaan mennessä pysähdyimme Taipalsaaren Kuivaketveleen linnavuorella. Linnavuori on arkeologinen termi, jolla tarkoitetaan korkean ja jyrkkärinteisen mäen tai harjun päälle rakennettua muinaista puolustusvarustusta. Kuivaketveleen linnavuorella sijaitsee juuri ja juuri näkyvissä oleva kivivalli, jonka mukaan kohdetta pidetään oletettavasti muinaislinnana. Kivivalli(t) on luultavasti vanhan hirsivarustuksen perustus.

Piirros: Erkki Alanen - Aikamatka Suomen historiaan, WSOY.

Suomessa tunnetaan noin sata muinaislinnaa ja niiden käyttö ajoittui 800-1300-luvuille. Linnavuorelle pääsee nykyisin kiipeämään portaita pitkin ja näköalatasanteelta avautuu näkymä Saimaalle. Muinoin maisema lienee ollut vieläkin vaikuttavampi, kun edessä ei ole ollut korkeaa puustoa.

Odotin etukäteen hieman jotain enemmän. Kallioinen mäki itsessän oli vaikuttava jyrkkine seinämineen, mutta maisema olisi kaivannut vähän korkeamman katselupaikan, jotta puut eivät olisi olleet edessä. Lisäksi luulin pääseväni näkemään raunioita, mutta runsaan kasvillisuuden seasta pilkisti muutama hassu kivi, joita en todennäköisesti olisi osannut ajatella kivivalliksi ilman Museoviraston muinaislinna-kylttiä.

Muinainen kivivalli.

Vaikka nämä olivat vaatimaton näky esimerkiksi Rapolan muinaislinnaan (Sääksmäki) verrattuna, tämäkin paikka on suojattu lailla, joten kiviä ei saa mennä nostelemaan tai siirtelemään. Jotain erikoista paikassa kuitenkin on, sillä täällä puolukat olivat jo parhaimmillaan.

Kuivaketveleen linnavuorella ovat vierailleet myös mm. Jalkaisin (kaikkialle hän on ehtinytkin!), Willimiehen jäljillä, Mökkiloki, Makkeri ja Luolamies.

Mitä metsä antoi

Kesäjuhlien jälkeen siirryttiin Pohjois-Savosta mökkeilemään Etelä-Karjalaan. Tarkoituksena oli poimia mustikoita ja pihasta viinimarjapensaat tyhjiksi. Nettiyhteys ei toiminut, joten lomapäivät tuntuivat oikeasti lomailulta. Iltaisin saunottiin, täytettiin ristikoita, luettiin ja minä täydensin ostamani värityskirjan sivuja. 

Aamut aloitettiin puurolla, johon sai sekoittaa pihan reunamilta löytyneitä marjoja. Lähimetsään päätettiin siirtyä hyvissä ajoin, sillä kyseisellä viikolla ne lämpimät kesäsäät vihdoin saapuivat. Helteessä ei jaksa kyykkiä metsässä pitkähihaisissa ja -lahkeisissa kovin pitkään. Lämmintä oli nytkin, mutta keksin huilia mäntyjen varjossa (poimiminen onnistuu hetken aikaa myös istualtaan).

Poimiminen oli siitä kiitollista, että mustikat olivat todella suuria, verrattavissa jopa pensasmustikoihin. Männyn alla istuessa tuli taas sellainen hyvänolon tunne. Kaunis sää, ei hyttysiä, pehmeä istua, metsän tuoksu. Olisin istunut kaatuneen puun rungolle, mutta muurahaisetkin olivat keksineet, että runkoa pitkin pääsee kipittämään paikasta toiseen nopeammin kuin sammalikossa taivaltamalla. Taisin poimia porukasta hitaimmin, kun jäin välillä vain istuksimaan ja tunnelmoimaan, mutta eipä tuo poiminta mikään kilpailu ollutkaan.

Mustikkasaaliin jälkeen pidettiin kahvitauko, tuuleteltiin saappaita ja sukkia, venyteltiin selkiä. Nurmikolla istuessani nojailin jonkin sortin muurahaisten kulkuväylälle, sillä sain todella kivuliaan piston/pureman ranteen sisäpuolelle. Ajattelivat varmaan, että voisiko jättiläinen hieman siirtää takapuoltaan kulkureitiltä, näillä ois kiire ja hommat kesken.... 

Tankkauksen jälkeen siirryttiin sienimetsään, joka oli muuten elämäni ensimmäinen sieniretki! Olen vasta lähivuosina oppinut syömään sieniä, vaikken vieläkään ole mikään sienten suurin ystävä. Kanttarellit olivat pääasiallinen kohde. En tiennyt että kyseiset sienet kasvavat joka vuosi samoille paikoille. Mokomat ovat mestareita piiloutumaan, mutta kyllä sieltä jokainen koriinsa muutamia löysi.

Marjastamisen ja sieniretken jälkeen kuistilla kiehui mehukattila ja pannulla tirisi löytöjä. Luonto oli läsnä myös eläinten muodossa, kun mökkipäivien aikana yksi bongasi hirven (automatkalla), näimme haukan, kurkia, sisiliskoja ja pienen pieniä sammakoita, jotka pelastettiin turvaan ruohonleikkurin edestä.

Muksuilta jäi kesäjuhlista saippuakuplia, joten nappasin ne mukaani ja onnistuin tekemään vedestä, sokerista ja fairysta kestävän liuoksen. Kuplia vain pulppusi ja pulppusi niin kauan kun jaksoi puhaltaa. Hurahdin kuplailuun ihan täysin ja olen sitä mieltä, että yksikään päivä ei voi olla huono jos saa puhaltaa saippuakuplia. Nyt toivon etteivät naapurit pahastu, sillä ajattelin jatkaa kuplien puhaltelua parvekkeella...

Kesäjuhlissa

Niin se vain heinäkuu heilahti elokuuksi. Vietin viikon ajan täydellistä tietokonehiljasuutta, joka alkoi tahattomasti sillä, että mökkipaikassa ei vain ollut nettiyhteyttä. Ajattelin sitten samalla sipaista kokonaisen viikon ilman some-yhteyksiä, kun hyvin oli sujunut siihenkin saakka. Ja tekipä kyllä hyvää! Kaikki ovat kaikkien kanssa paljon enemmän läsnä. Tästä johtuen olen autuaan tietämätön mitä te muut blogimaailman ystävät olette viikon aikana puuhanneet, mutta selailen päivityksiänne läpi verkalleen.

Tässä tuli yllättäen autoiltua pienimuotoinen Suomi-kierros, kun hypättiin kesäjuhlien jälkimainingeissa mökkeilemään Etelä-Karjalaan. Mikä ihaninta, ei tarvinnut itse ajaa vaan sai nauttia kesäisistä maisemista. Ja aurinkoa saatiin koko viikoksi! Retkikohteet kulkivat: Jyväskylä - Siilinjärvi - Nilsiä - Taipalsaari - Imatra - Lappeenranta -(pysähdys Hollolassa ja Hauhossa)- Valkeakoski - Hämeenlinna - Aulanko - Iittala - Jyväskylä. Matkan varrelta ajattelin poimia teille kohokohtia ja muutaman kirpparivinkin kaupan päälle. 

Aloitetaan purkaminen niistä kesäjuhlista, joiden vuoksi sinne Pohjois-Savoon aluksi suunnattiin. Koska kyseessä ei ollut oman suvun tapaaminen, minusta oli hauska tunnelmoida "ulkopuolisena" toisenlaisia kesäjuhlia. Jokainen suku tekee omannäköisensä tapaamisen, vaikkei varsinaisesti mitään ihmeellistä tehtäisikään. Tähän päivään mausteensa antoi sveitsiläinen vivahde.

Aurinkoa toivottiin, ja olihan sitä, mutta silloin tällöin ryhmä kasaantui autokatokseen pitämään sadetta. Onnistui se grillaaminen sielläkin, vaikkei varsinainen kesäjuhlasää ollutkaan. Toiset lauloivat, kitara soi ja pelattiin erilaisia pelejä. Tästäkin huolimatta nuoremmat vieraat tuntuivat aika ajoin tylsistyvän. Se netti- ja älypuhelinsukupolvi. ;)

Kaikista oli varmasti mukava nähdä toisiaan, mutta tärkeintä yhteen kokoontuminen taisi olla vanhalle isäntäparille. Emäntä sai hääräillä ja tarjoilla tapansa mukaan, nyt vain kerralla isommalle joukolle. Mansikkakakkua pitää olla kaikissa kesäjuhlissa ja sitä sai täälläkin.

Huomasin, että tällaisissa (lähi)sukutapaamisissa oppii yllättävän paljon myös yksittäisistä henkilöistä. Jäin miettimään millaiselta itse näytän oman sukuni keskellä.

Mutta kuinkas teidän elokuu on lähtenyt käyntiin?