Runoilijan tie

 

Lauantaina 29.10. oli jälleen kauan odotettu ilta, sillä Kuopion Musiikkikeskuksella Vesa-Matti Loiri tulkitsi Eino Leinon runoja sinfoniaorkesteri Tahdistimen säestämänä. Ja olipa muuten mahtavaa kuunneltavaa! Yleisö hurrasi ja osoitti suosiotaan seisten. Olin kaukaa viisas ja varasin liput eturiviin jo elokuun alussa.
Joku on joskus kritisoinut Loirin ääntä, ettei hän osaa laulaa. En ole musiikintuntija, joten sävellajeista ja nuotilleen laulamisista en tiedä, mutta tulkitsijana Loiri on vailla vertaa.

Illan aikana kuultiin kappaleet:

- Laulu on iloni ja työni
- Ja vuodet ne käy
- Filosofeeraava ylioppilas
- Hyljätyn valitus
- On suuri sun rantas autius
- Notturno
- Elegia

- Erakon hämmästys
- Se kuitenkin liikkuu
- Lapin kesä
- Oi muistatko vielä sen virren
- Päivän laskiessa
- Väliaikainen







 

Taidemaailman huipulle

 
Avalla alkoi viime keskiviikkona (19.10) uusi realitysarja Taidemaailman huipulle (Work of Art - The Next Great Artist), joka on Top Chefin ja Muodin huipulle sarjojen luojien käsialaa. Tuottajakaartiin lukeutuu muun muassa Sinkkuelämää sarjasta tuttu Sarah Jessica Parker. Sarjassa kilpailee 14 eri alan taiteilijaa, jotka tavoittelevat 100 000 dollarin pääpalkintoa ja voittajalle luvattua omaa näyttelyä museossa.


Idea on realitysarjoista tuttu, mutta taidenäkökulma itselleni läheisin. Suhtaudun kokonaisuuteen hieman ristiriitaisesti. Taiteilijat saavat julkisuutta ja mainetta, odotan tehtäviä ja toteutettuja teoksia mielenkiinnolla, mutta voiko taidetta luoda tehdasmaisesti minuuttiaikataululla?


Ensimmäisessä jaksossa kilpailijoiden tuli tehdä toisistaan muotokuvat ja pari suosikkia teosten joukosta löysinkin. Lisää sarjasta ja jaksoista täältä.

Taidemaailman huipulle AVA:lla keskiviikkoisin klo 20.00 (uusinta sunnuntaisin klo 21.00).
 

Taidetta jakokaapeissa

 
Tampereen kaupunki on ymmärtänyt pienellä eleellä piristää kaupunkilaisten ja vierailijoiden arkea. Taidetta jakokaapeissa järjestettiin nyt kolmatta kertaa, jossa kaksikymmentä taiteilijaa on saanut teoksensa esille sähkönjakokaapin kylkeen. Paitsi että kaappien ilme piristyy huomattavasti, sähkölaitos on ollut kiitollinen kaappien pysyessä puhtaina.

Taidekaappisarja on esillä ensi vuoden syksyyn saakka. Itse pidän siitä, että nuoret taiteilijat saavat oivan mahdollisuuden olla töidensä kautta esillä, kuten ystäväni Kristian Tuomainen, jonka piirustus sarjasta "Elämäni susikoira Roina, 2010" sijaitsee Aleksanterinkadulla.



Lisää jakokaappitaiteesta ja niiden sijaintipaikoista täältä.

Tämän idean soisi leviävän jokaiseen kaupunkiin ja pitäjään.

Jalkaisin blogissa on esitelty viime vuoden jakokaappitaidetta.

Ps. Jakokaappi-ideaa hyödynnetään nyt myös historian välittäjinä. Lisää Historiaa jakokaapeissa -hankkeesta.
 

Hämeenlinnassa

 


Viikonloppuna piipahdettiin myös Hämeenlinnassa. Verkatehtaalla Galleria KONEESSA oli Shoji Katon ja Tatu Tuomisen näyttely Castles of Memory - Muistin linnakkeet.

Kuvat Galleria KONE

"Kaksi taiteilijaa. Kaksi erilaista tapaa tehdä. Tuomisen vivahteikkaat ja kerrokselliset teokset saavat alkunsa jo olemassa olevista valokuvista. Katon työskentely taas on prosessikeskeistä: hän antaa teostensa muotoutua vapaasti aivan tekoprosessin loppuun asti.Taiteilijat ovat puolen vuoden ajan käyneet keskusteluja ja kehittäneet yhdessä tulkinnoille avoimia kertomuksia."




Hämeenlinnan taidemuseossa ihasteltiin suomalaisia maisema-, kaupunkikuva- ja henkilöaiheita aina kultakaudelta 1960-luvulle. 1900-luvun taidetta edustavat muun muassa Ragnar Ekelundin ja Alvar Cawénin rakenteelliset kaupunkikuvat sekä Vilho Rannan ja Hilkka Toivolan unenomaiset ja surrealistiset henkilökuvat. Helene Schjerfbeckin Saunan edessä, oli herkkä ja kaunis, kun taas Rigoletto oli minulle tuntemattomampaa Schjerfbeckiä niin tyylillisesti kuin aiheeltaankin.


Ars Fennica 2010 palkittu mediataiteilija Charles Sandison oli iloinen yllättäjä. Seinillä ja katossa juoksevat sanat ja merkit hypnotisoivat mielen ja nostivat mielessäni tällaisen taiteen arvostusta. Ensimmäisen huimauskokemuksen jälkeen teos alkoi vaikuttaa rentouttavalta ja meditatiiviselta.

Tästä teoksen videopätkään.

"Mediateos Tavastehus Kronomagasines on juuri tätä näyttelyä varten tehty. 26 projektorilla ja tietokoneella toteutettu teos on kooltaan mittava. Se täyttää koko taidemuseon Lohrmann-rakennuksen. Teos pohjaa talon alkuperäiseen historiaan kruunun viljamakasiinina.
Tavastehus Kronomagasines -teoksessa rakennuksen tilikirjoihin 1800-luvulla tehdyt merkinnät ja muinaiset viljan symbolit yhdistyvät nykyajan sähköisen talousmaailman ja viljakaupan kanssa, jossa kauppatavara on muuttunut tietokoneen ruudulla välähteleviksi luvuiksi. "

Taide-elämysten jälkeen käytiin vielä ihmettelemässä Hämeen linnaa.





 

Random Lines

 

Viikonloppureissulla oli tarkoitus napata monta kärpästä yhdellä iskulla, ja yksi näistä reissun tarkoitusperistä oli Timo Kokon Random Lines näyttely Galleria Kapriisissa Tampereella. Jos en ole vielä maininnut, niin pidän äärettömän paljon Kokon kädenjäljestä, ja piirustuksissa nuo vahvat ja ilmeikkäät viivat pääsevät parhaiten esiin.



Kapriisissa olevat teokset on tehty lyijykynällä ja tussilla.
"Tussipiirroksissa jälki on pysyvä, joten tahattomilta viivoilta on vaikea välttyä ja jälki on autenttinen. Lyijykynäteoksissa olen leikkinyt piirtotekniikoilla ja tätä kautta rakentanut kuvaa."
Itseäni kiehtovat juuri nuo tussitöiden tahattomat viivat, sillä omissa töissäni tahattomat viivat vaivaavat mieltäni. Toisten töiden kautta voin huomata kuinka tahattomat viivat tuovat teoksiin uusia tasoja ja mielenkiintoa.




"Näyttelyn teoksiin olen pyrkinyt tekemään mahdollisimman paljon asioita sattumanvaraisesti, säilyttäen itselleni ominaisen tyylin. Ainoastaan paperi ja kynä sekä paikka, jossa piirrokset on tehty, ovat harkittuja. Olen piirtänyt mielikuvituksen tuotoksia tai sitten ympäristöstäni löytämäni kohteen."




Jokaisessa teoksessa viivat kiinnittävät huomioni ja laittavat tarkkailemaan yksityiskohtia. Herkkää, vahvaa, ohutta ja paksua, terävää ja kaarevaa; jokainen viiva kertoo toisenlaisen tarinan. Ihmiskeho ja sen linjat ovat kiehtovia ja siksi ihastuin eniten juuri Kokon ihmishahmoihin.
 

70 v.

 
K:n mummon 70-vuotissyntymäpäivää vietettiin sukulaisten kesken Tahkon lomamökeillä Nilsiässä, Syvärin rannalla. Kirpeä syyssää ei takkatulien lämmössä haitannut, ja ruoasta ja juomista nautittiin hyvässä seurassa. Juhlat jatkuivat myöhään yöhön ja aamulla painoi väsymys. Hetkeäkään en olisi muuttanut.








 

Vaaleanpunaista

 
Roosa Nauha kampanjan myötä kaupoista löytyy vaaleanpunaisia valintoja, joiden avulla tuetaan rintasyöpätutkimusta. Blogimaailmassa muun muassa Emilia on avannut noita arjen vaaleanpunaisia valintoja Uusi Kuu-blogissaan, ja Katja on pukenut LUMIOMENA: kirjoja ja haaveilua-bloginsa vaaleanpunaiseen viikonlopun ajaksi. Käykää kurkkaamassa, ihania naisia.

Minä aion näyttää uudelleen viime vuonna linkittämäni videon Roosa Nauha kampanjasta, sillä tämä on yksi hyväntuulisimmista videosta, jonka olen nähnyt. En ole kyllästynyt tähän vieläkään.


 

Pieniä kivoja

 
Tässä pieniä arjen piristyksiä.

Nämä korvikset ovat herättäneet ihastusta muun muassa luennoilla ja ovatkin olleet ahkerassa käytössä. Ostin nämä Suomen ortodoksisesta kirkkomuseosta 10 euroa/pari.


Simpukkasormus oli yllätyslöytö Jyväskylän SPR:n kirpparilta. 0,20 euroa.


Sinikuvioitu posliini on viehättänyt pitkään, ja nämä pienet japanilaiset kahvikuppilautaset löytyivät Kuopion Kiva-kirppikseltä eurolla kappale. Ajattelin käyttää näitä teetuokioiden aikana teepussien alla.


 

Pää pyörällä ja Uusia ajatuksia

 
Torstai-iltana Kuopion taidemuseossa avautui kaksi uutta näyttelyä: Pää pyörällä! sarjakuvataidetta Pohjois-Savosta sekä Uusia ajatuksia.

Pää pyörällä näyttelyn taiteilijat ovat:

- Jyrki Heikkinen
- Reijo Kärkkäinen
- Jyrki Nissinen
- Pentti Otsamo
- Jope Pitkänen
- Petteri Tikkanen

Vaikka en ole koskaan ollut kovin kiinnostunut sarjakuvasta on hienoa, että se nostetaan taidemuotona esille. Yhdessäkin ruudussa sana ja kuva saattavat parhaimmillaan kohdata erittäin nokkelasti ja osuvasti. Tämä on yleensä se piirre mitä sarjakuvataiteilijoilta kadehdin.

Uusia ajatuksia näyttelyyn toivat nuoren polven taiteilijat:

- Kirsi Pitkänen
- Sami Korkiakoski
- Timo Vaittinen

Pitkänen esitti avajaisissa Kupla-performanssin, joka ei kuitenkaan ollut aivan samanlainen Jyväskylän version kanssa. Nyt mukana oli ääntä ja musiikkia. Uusien katsojien ensimmäinen kysymys on miltei aina: "Kuinka tuolla voi hengittää?!"







 

Kuutamolla

 
Eilen illalla muistin liian myöhään tähdenlentojen bongailun taivaalta, mutta tuskin niitä olisi kaupungin valoissa juurikaan näkynyt. Suuntasin kuitenkin kamerani taivaalle kohti kuuta.


 

Taivaanrannanmaalari